Koiraharrastajat on vähän outoa porukkaa!
Enkä tarkoita nyt kaikkia joilla on koira, vaan niitä jotka on hurahtaneet koirien kanssa harrastamaan tai kasvattamaan niitä.
Eilen olin juttusilla yhden naisen kanssa joka harrastaa koiransa kanssa jos mitä ja mä olin ihan pöyristynyt. Eihän se osannut puhuakaan mistään muusta kuin siitä koirastaan ja sen saavutuksista ja siitä miteä niillä on vielä edessä.
Eikä ollut ensimmäinen tapaus kyseistä laatua.
Meilläkin on koira, mutta on myös muuta elämää!
Kommentit (6)
Tasan sama tilanne on millä hyvänsä tosi-innokkaalla harrastajalla.
Eikä vain harrastajalla, myös esim. monella vanhemmalla on samanlainen tilanne lapsensa kanssa. ;)
Niinku ylempänä on kirjotettu ni ihan sama juttu on millä tahansa harrastajalla.
Tai kuten kans yllä on kirjotettu jokkut ei osaa puhua muusta kun kakaroistaan.
Mua ei vois vähempää kiinnostaa jonkun kakara. Voin kyl kuunnella vähän aikaa iha mielelläni mut kun se on yks ja ainoo puheenaihe niin ei kiinnosta ei.
En kaikkia koiraharrastajia, vaan sitä tiettyä tosi määräilevää ihmistyyppiä, jolla on lippis, tukka ponnarilla sieltä lippiksen reijästä ja taskullinen liivi.
Mulla itselläni on koira, joka merkitsee mulle hyvin paljon, joten koirainhosta ei ole tässä kyse.
Soitin monelle kasvattajalle ja kyselin pentuja. Osa ihan pimeetä porukkaa ja suunnilleen kaikki oli vaatimassa että jos heiltä pennun ostaa, niin sitten sitä pitää käyttää näyttelyissä.
Parin talon päässä asuu perhe jossa on 3 koiraa ja lapsia, se eukko pitää koiristaan parempaa huolta kuin niistä lapsista.
Olen samaa mieltä kanssasi. Tuntuu, että heidän elinpiiri on kovin pikkuinen ja jutut sen mukaisia. Joskus olen jopa kuullut jonkun koiraharrastajan sanovan ihan pokkana uudelle rakkaalleen, että hän tulee vasta koirien jälkeen. Sitten ihmetellään, kun oikeaa ihmistä ei jostain syystä löydy.
tosi-innokkaalla harrastajalla.