Täydellisyys - vahingoittaako se lasta?

lapsen koulunkäynniltä jotain, nykyisin näkee niitä, joilla läksyt eivät ole tehtynä, vanhempia ei kiinnosta, vaikka tulee huonoa numeroa ja tunnilla häiritään. Mutta ap:lla mennyt touhu yli! Jos ei kelpaa esim. 9 +, 8 tms. Meillä on tyttö kolmosella, ja hoitaa koulun esimerkillisen hienosti, on lahjakas ja kokeista tulee ysiä ja kymppiä. Emme kuitenkaan ole vihaisia, jos tulee huonompia numeroita, emme tietenkään. Olemme aina sanoneet, että tärkeintä on, että yrittää parhaansa :)

Nämä masennus, terapia ja muut löpinät. Enemmän Suomessa on mukulat heitteillä, läksyt tekemättä, kokeista hylsyä, tunneilla haukutaan opettajat, välkät kiusataan muita. Toki ap:lla on liian tiukka asenne, se on totta. Ei mitään rangaistuksia lapselle "huonoista" numeroista. Löysää pipoa.



Itse olin ala- ja yläasteen ajan luokkani paras, pelkkää 10 kokeista ja torkassa. Melkeinpä kokeisiin lukematta. Vaadin itseltäni paljon ja jos sattui tulemaan kasi, oli se pettymys, kotona minulta ei vaadittu hyviä numeroita. Minä itse vaadin. Ihan normaali minusta tuli, kirjoitin 7 laudaturia ja aineen opettajaksi valmistuin loistavin arvosanoin. Psyyke erittäin vahva :D

Nämä masennus, terapia ja muut löpinät. Enemmän Suomessa on mukulat heitteillä, läksyt tekemättä, kokeista hylsyä, tunneilla haukutaan opettajat, välkät kiusataan muita. Toki ap:lla on liian tiukka asenne, se on totta. Ei mitään rangaistuksia lapselle "huonoista" numeroista. Löysää pipoa.

Itse olin ala- ja yläasteen ajan luokkani paras, pelkkää 10 kokeista ja torkassa. Melkeinpä kokeisiin lukematta. Vaadin itseltäni paljon ja jos sattui tulemaan kasi, oli se pettymys, kotona minulta ei vaadittu hyviä numeroita. Minä itse vaadin. Ihan normaali minusta tuli, kirjoitin 7 laudaturia ja aineen opettajaksi valmistuin loistavin arvosanoin. Psyyke erittäin vahva :D

kotona minulta ei vaadittu hyviä numeroita.

Ja kaikki tämä loistavuus ilman että olit penaalin terävin kynä.

huippuhyvä koulussa. Läksyissä autamme ja kokeen luvussa. Kannustamme ja sanomme, että riittää, kun parhaansa yrittää, ja se ei maailmaa kaada, jos tulee huono numero, tärkeintä on, että hän on onnellinen ja terve.

Nämä masennus, terapia ja muut löpinät. Enemmän Suomessa on mukulat heitteillä, läksyt tekemättä, kokeista hylsyä, tunneilla haukutaan opettajat, välkät kiusataan muita. Toki ap:lla on liian tiukka asenne, se on totta. Ei mitään rangaistuksia lapselle "huonoista" numeroista. Löysää pipoa.

Itse olin ala- ja yläasteen ajan luokkani paras, pelkkää 10 kokeista ja torkassa. Melkeinpä kokeisiin lukematta. Vaadin itseltäni paljon ja jos sattui tulemaan kasi, oli se pettymys, kotona minulta ei vaadittu hyviä numeroita. Minä itse vaadin. Ihan normaali minusta tuli, kirjoitin 7 laudaturia ja aineen opettajaksi valmistuin loistavin arvosanoin. Psyyke erittäin vahva :D

aineenopettaja (yhteen kirjoitettuna) vautsi vau, tulee minustakin aineenopettaja vaikka olin koulussa vain keskitasoa, ei todellakaan siihen vaadita mitään neroutta. Ja tosiaan sinulla se ero oli että itse vaadit itseltäsi, ei siinä olekaan mitään vikaa, mutta ap osoittaa lapselleen, että jos tämä ei tuo sitä kymppiä niin on huono ja epäonnistunut ihminen joka ansaitsee ankaran rangaistuksen. Vaikka lapsi on jo valmiiksi pettynyt itseensä. Se tässä on sairasta.

saa pelkkää kiitettävää. Tekee läksyt joka päivä ja lukee kokeisiin. Kokeisiin ei kuitenkaan paljoa lue, koska kuuntelee tunneilla hyvin, se tekee jo paljon. Me emme vaadi häneltä huippusuorituksia, hänelle koulu on helppoa ja hyvä niin, pääsee opiskelemaan hyvään paikkaan ja sitä kautta hyvään työhön. Tyttö on reipas ja iloinen ja pitää koulusta, ei ota paineita numeroista, eikä tarvitsekaan.

saa pelkkää kiitettävää. Tekee läksyt joka päivä ja lukee kokeisiin. Kokeisiin ei kuitenkaan paljoa lue, koska kuuntelee tunneilla hyvin, se tekee jo paljon. Me emme vaadi häneltä huippusuorituksia, hänelle koulu on helppoa ja hyvä niin, pääsee opiskelemaan hyvään paikkaan ja sitä kautta hyvään työhön. Tyttö on reipas ja iloinen ja pitää koulusta, ei ota paineita numeroista, eikä tarvitsekaan.

ole itsestäänselvää. Peruskoulu on kuitenkin aika helppoa verrattuna yliopistoon ja työelämään..

saa pelkkää kiitettävää. Tekee läksyt joka päivä ja lukee kokeisiin. Kokeisiin ei kuitenkaan paljoa lue, koska kuuntelee tunneilla hyvin, se tekee jo paljon. Me emme vaadi häneltä huippusuorituksia, hänelle koulu on helppoa ja hyvä niin, pääsee opiskelemaan hyvään paikkaan ja sitä kautta hyvään työhön. Tyttö on reipas ja iloinen ja pitää koulusta, ei ota paineita numeroista, eikä tarvitsekaan.

ole itsestäänselvää. Peruskoulu on kuitenkin aika helppoa verrattuna yliopistoon ja työelämään..

lähtökohdat ja hyvä pohja alla. Toki saa hakea sille alalle, minne haluaa, oli se sitten siivousala tai lääkis :)

Mutta että rankaisu arestilla? (ehkä tämä tosiaan on provo)



Minä olen määrännyt hyvin koulussa menestyvän mutta armottoman huolimattoman poikani joskus ns. huolellisuusarestiin. Silloin ei mennäkään kavereiden kanssa ulos, vaan setvitään repun pursuavia monisteita, tarkastellaan koulukirjoja, kuinka siistejä ne ovat, teroitellaan kynät jne., pohditaan, miksi läksyt unohtuvat ja vaatteet pyörivät pitkin lattiaa ja ovat aina hukassa.



Olen pitänyt tärkeänä lapseni sosiaalisia taitoja ja oma-aloitteisuutta asioiden hoidossa. Näissä kasvatan, ja kovasti. Kokeisiin kyselen aina ja opetan vastaamaan kunnolla koekysymyksiin. Tuloksella ei ole väliä, kunhan saavuttaa enimmäkseen sen oman tasonsa. Jos menee huonosti, pohditaan, mikä meni pieleen.

Oman ojan tyttökaveri itkee meillä monestikin sitä, kun vanhemmat uhkailevat lukion lopettamisella, jos kokeesta tulee 7 tai huonompi ja nyt pamahti 2 viikkoa arestia kun ei päässyt ekasta matikankurssista läpi. Ja hakutaan tyhmäksi jne. Varmaan todella hyvät välit sen jälkeen kun tyttö kotoaan pois pääsee...

Olin liikoja lukemattakin hyvä koulussa, aina tuli vähintään ysiä kokeista ja olin ysiin jopa pettynyt, jos oli ollut helpon tuntuiset kokeet. Vanhempani pitivät koulutusta tärkeänä ja kehuivat jos pärjäsin hyvin. Jos meni heikommin (eli jotain kasia), he olivat hyvin kylmiä ja huokailivat pettyneinä ja päivittelivät ankealta näyttävää tulevaisuuttani. Poikaystäviä en olisi saanut pitää ennen kuin muutin kotoa, ettei seurustelu häiritsisi koulua. Olin herkkä ja ahdistuin hiljaa sisälläni. Pidin salaa poikaystävää, mikä oli kovin raskasta kaksoiselämää.



Lukiossa ahdistuin, jos en saanut aina kymppiä tai 10-. Olin itse nostanut vaatimustasoni turhan korkealle. Muistan vieläkin kuinka rankaisin itseäni syömättömyydellä ja kuntosalilla, jos en pärjännyt täydellisesti. Joskus myös hakkasin itseäni mm. vasaralla jalkoihin ja lonkkiin rankaisuksi epäonnistumisista. Täydellisyyden tavoittelu siirtyi koskemaan myös kehoani ja sairastuin lukiossa anoreksiaan ja bulimiaan (vuorottelua noiden välillä).



Opiskeluajat menivät kaksoiselämää elellessä, iltaisian sekoilin ja käytin kaikenlaisia päihteitä paetakseni ahdistustani ja päivisin olin täydellinen opiskelija. Hyvin se yliopistokausikin päällisin puolin meni, mutta vasta nyt kolmikymppisenä alan olla henkisesti kunnossa. Yhä vaadin itseltäni liikaa ihmissuhteissa ja työssäni, mutta nykyisin osaan jo tunnistaa mistä ahdistus kumpuaa. Terapia on auttanut näkemään, ettei maailma romahda, ellen ole täydellinen.



Eli ei niitä hyviltä oppilaita kannata rankaista, jos välillä tulee heikompia numeroita. Tärkeintä on, että lapsi tuntisi olevansa hyväksytty ja rakastettu numeroista riippumatta. Kannustaminen on todennäköisesti kannattavampaa pitemmällä tähtäyksellä kuin rankaiseminen.