Lue keskustelun säännöt.
Täydellisyys - vahingoittaako se lasta?
02.12.2010 |
Tai pikemminkin täydellisyyden tavoittelu/vaatiminen? Jos lapsi on 5-luokkalainen ja häneltä vaaditaan yli 9.5 keskiarvoa, menestystä harrastuksessa ja jokaisesta kokeesta, joka menee alle kyesisen rajan tulee kotiaresti viikoksi ilman viihde-elektroniikkaa (puhelin, kone, tv, pelikonsoli) ja kavereita (suoraan koulusta kotiin), voiko se vahingoittaa lasta jotenkin? Häiritä psyykettä?
Pointti on siinä että lapsen kanssa tehdään joka ilta kotitehtävät jotta varmasti oppii kaiken läpikotaisin, ei siis jätetä oman onnensa nojaan.
- Vaativa(ko)
Kommentit (32)
Kuulostaa kamalalta. Arvostatko lasta itseään ollenkaan? Voi johtaa mielenterveysongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, kuinka paljon ja miten riippuu lapsesta ja lapsen psyykkisistä vahvuuksista
On hyvä tehdä lapsen kanssa läksyt, vaatia että läksyt tehdään ja että kokeisiin luetaan. Silti ei voi aina muistaa kaikkea ja on ihan älytöntä vaatia tuollaisia numeroita. Ja varsinkin rangaistus huonosta koenumerosta on aivan järkyttävä. Jos lapsi oikeatsi lukee kokeisiin ja vanhemmat ovat auttaneet, niin mielestäni edes nelosesta ei mitään rangaistusta saa tulla.
Lapsi oppii vain vihaamaan koulua. Tuolalinen taktiikka ei todellakaan innosta oppimaan.
Provohan tämän täytyy olla.
:) Heh.
Älä ihmettele, jos lapsesi ei sua kiitä myöhemmin.
Mä olen terapiassa juossut monta vuotta, koska lapsena vaadittiin aina.
Ja voi sitä pettymystä, kun pistin ranttaliksi enkä kirjoittanutkaan kuutta ällää. Uuvuin täysin enkä ole vaatimisesta vanhempiani kiitellyt.
Kaikesta meni ilo, harrastamisesta ja uuden oppimisesta. Olin lahjaks viulusti teini-iässä mutta soittamisenkin lopetin, kun 18 v täytin.
Lapsen pitää saada olla lapsi. Eikä pakottaa rangaistusten uhalla opiskelemaan suorittajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun lapsi itse on hirveän kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia, ymmärtää jo hyvin sen ettei huonoilla numeroilla pääse mihinkään; hyvin pettynyt itseensä huonojen koenumeroiden jälkeen.
Mutta näkisitte sen kuinka hän loistaa kun tulee sen kympin kanssa kotiin. (;
- ap
tulevalta burn out- ja masennustapaukselta joka päätyy itsemurhaan kun ei ole koskaan tarpeeksi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei toki mitään pahaa jos auttaa läksyissä.
vaatia saa - kohtuullisen paljonkin, mutta täydellisyyttä ei voi vaatia. Se on kohtuutonta. Rakkaus lasta kohtaan tulee olla kaiken takana. Ei niin, että lapsi ansaitsee rakkautta teoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oikeasti tunnen ihmisen, jolla oli vahan tuontyylinen kuri kotona. Han opetteli aina ulkoa laksyt esimerkiksi historiankirjasta, ja lasketteli sitten koko sivun yhtena litaniana. Kokeissa viela menestyi ihan hyvin tuolla metodilla, mutta ylioppilaskirjoituksissa jotenkin "romahti" - ehka siksi, etta siina taytyy jo ymmartaa asiakokonaisuuksia ja osata soveltaa tietoa, eika tuollainen taydellinen ulkoaopettelu enaa toimi...
Mutta kun lapsi itse on hirveän kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia, ymmärtää jo hyvin sen ettei huonoilla numeroilla pääse mihinkään; hyvin pettynyt itseensä huonojen koenumeroiden jälkeen.
Mutta näkisitte sen kuinka hän loistaa kun tulee sen kympin kanssa kotiin. (;
- ap
Täydellisyyden tavoittelijalla voi olla joskus aika ahdistavaa, kun ei kaikessa onnistukaan.
Rangaistuksia en todellakaan ymmärrä, jos lapsi on jo pettynyt ja itse soimaa itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruveta varaamaan sille vähintään viiden vuoden terapiaa.
Mutta tottakai tämä on provo. Ei näin hullua voi ollakaan.
Mutta kun lapsi itse on hirveän kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia, ymmärtää jo hyvin sen ettei huonoilla numeroilla pääse mihinkään; hyvin pettynyt itseensä huonojen koenumeroiden jälkeen. Mutta näkisitte sen kuinka hän loistaa kun tulee sen kympin kanssa kotiin. (; - ap
mutta jos intoa riittaa niin miksi pitaa olla rangaistuksia? Koska silloin huonompi menestys ei ainakaan riipu yrittamisen puuttesta, ja siita rankaiseminen ettei menesty vaikka on parhaansa yrittanyt on todella epareilua ja kaiken oikeustajun vastaista... Myonna ap etta olet provo, myonnathan? Koska muuten tulen todella surulliseksi lapsesi puolesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta näen lapseni kirjoituksessasi.
Oltiin äskettäin kisoissa ja hävisi.
Kun tuomari nostikin kaverin käden niin lapsen ilme! :(
Koitan kertoa lapselle että tärkeää on että menee ja osallistuu, tekee sen mitä osaa ja mihin pystyy. Ja sitten harjottelemalla huomataan tuloksien paranevan. Saa voimaa, nopeutta, hyppää pidemmälle ja korkeammalle.
Tärkeää ei ole olla paras, vaan häviäjän tai voittajan kaveri. Että kestää häviön ja pitää hauskaa.
Koska aina löytyy se joka on sua kauniimpi, nopeampi, viisaampi, ketterämpi.. Mutta harva on niitä kaikkea!
Minusta paras mitä lapsi voi saada on positiivinen asenne ja rohkeus kokeilla tai jättää kokeilematta. ;)
Kaikkea ei tarvitse osata täydellisesti ja aina oikein.
Kuulostaa rangaistukset aika rajuilta vaatimukseen nähden.
muutenkin jo pettynyt itseensä? Mihin siinä enää rangaistusta tarvitaan.
Pikemminkin täytyisi kannustaa lasta hyväksymään itsensä huonommankin numeron kanssa. Elämässä on muutakin kuin joidenkin numeroiden metsästys.
Oikeasti. Ehkä tarkoitatte hyvää, mutta sitä tuo ei ole.
Minulla oli tuollainen luokkakaveri aikanaan. Silloin ei ollut viihde-elektroniikkaa samaa tapaan kuin nykyään.
Hän oli älykäs ja kaunis tyttö. Ja kotoa tuli tosiaan sapiskaa, jos kokeesta tuli alle 9 1/2. Muutenkin surullinen juttu. Olimme tulossa murrosikään ja hän oli tavallaan se luokan saavuttamaton kaunotar. Koulussa hän kohteli meitä poikia aina ystävällisesti ja huumorilla, mutta koskaan hän ei päässyt iltaisin kanssamme ulos. Mitä mahtoi sillekin ihmiselle tapahtua...
Eiköhän lapsi kuin lapsi yritä parhaansa ja mulle se riittää, jos kyse ei siis ole laiskuudesta tai kiinnostumattomuudesta. Koulunkäynnin nyt vain täytyy kiinnostaa, samoin läksyjen. Ihan sama mitä numeroita tulee.