¤¤¤HELMIMASUT TIISTAIPÄIVÄÄN¤¤¤

mutta nyt kai täytyy, sillä päivittäin käyn pinoanne lukemassa. Reilua siis ilmoittautua!



Pikkukolmosta odotellaan syntyväksi siis helmikuulla. La on 20.2. Aiemmat lapsoset ovat 4/01 ja 4/03. Isoja ja omatoimisia siis jo...



Ehkäpä aihe nimeltä imetys innosti muakin kirjoittamaan. Se kun tuntuu niin " omalta" ja siitä jotain sanottavaakin ehkä on. Molempia aikaisempia olen täysimettänyt sinne puoleenvuoteen. Eka lapsi mulla oli helppo, joka äidin unelma, jolla oli pinnaa siihen askarteluun, mitä ekat viikot ovat lähinnä just imetyksen osalta. Helppoa touhu ei ollut, mutta tyttö odotti, kun äiti vaihtaa sopivaa asentoa ja yrittää ja yrittää... En edes tiennyt vaihtoehdosta, etteikö homma onnistuisi. Ehkä asiaa auttoi se, että oma äitini on vihkiytynyt imetysasialle ammattinsa puolesta ja oli loistava tuki ja turva. Puolitoistavuotiaaksi kerkesin lasta imettää, kun seuraavaa aloin odottaa ja imetys loppui kuin seinään.



Sitten sain tälle helpolle lapselle vastakohdan, joka omasi ja omaa valtaisan temperamentin... Poika oli reipas neljä ja puolikiloinen ja lisämaitoon piti sairaalassa ja kotona alkuun turvautua. Imetyksen " osasin" omalta puoleltani, mutta poikapa oli niin jästi, että vaivoin suostui rintaa syömään. Aina pikahörpyt vain, eikä maito millään alkanut nousta. Pinna ukolta paloi alta sekunnin. Jos rintaa tarjottiin liian aikaisin tai liian myöhään, huuto oli niin hirveä ja sitä kesti. Osaltaan tietenkin hommaa vaikeutti mustasukkainen isosisko. Minä olin puoleltani jästipää ja sanoin pojalle, tuolle pienelle vastasyntyneelle, että tässä huushollissa sääntö numero yksi on, että alle vuoden vanhat saavat maitona vain rintamaitoa. Vitsi vitsi... Olin hommaan tosi hajalla, mutta pidin pääni. Suklaata, tuota hyvin maitoa heruttavaa kului. Välillä jouduin lähes nälässä lasta pitämään, kun ei vaan kelvannut. Ja alkoihan se sujumaan ja homma muuttui puolin ja toisin oikein antoisaksi. Pari viikkoa alta kahden vuoden ilmoitin sitten pojalle, ettei isoilla pojilla ole enää tapana tisutella. Vieroitus sujui helposti. Molemmilla mitta tuli täyteen ja pojukin ymmärsi, miten asian laita nyt on. Toki surullinen oli, mutta se hänelle suotiin.



Kuulostan kai fanaattiselta imetyksen suhteen, sillä usein näihin imetyskyselyihin vastaan ja nytkin palstatilaa vien liikaakin. Ajatus vain on, että josko jotain, joka imettää haluaa, voin auttaa. Oma lukunsa tähän päälle vielä olisi ekan lapsen imetyksen aikana kolmen viikon välein olleet rintatulehdukset ja maitotukokset. Hoh hoi... Mutta yleispätevänä vinkkinä sanon, että uskokaa asiaan ja stressata ei saa. Helppo sanoa.



Joku kyseli käynnistyksestä... Mulla eka käynnistettiin hepatogestoosin (maksa-arvot kohosivat... ). Sanotaanko, että jälkimmäisen " luomu" käynnistykseen eli omia teitään alkaneeseen synnytykseen verrattuna karmeahko kokemus. Supistukset alkoivat kuin seinästä ja jo parin supistuksen jälkeen olin aivan mielettömän kipeä... Mutta jatketaan toinen päivä. On nukkumaanmenon aika, vaikka aamulla mulla ja lapsilla vapaapäivä!