Oliko 50-luvulla onnellisempaa kun oli vähemmän kaikkea?

välissä, roolijaot olivat tiukkoja, mies tienasi ja nainen hoiti kodin ja lapset.



Tänä päivänä voi olla onnellinen ilman turhaa roinaa. Kaikki on kiinni omasta valinnasta...

tosin 50-luvulla vielä oli melko vakavia lääketieteellisiä vitsauksia. Mut 70-luvullakin lapsuudessani muistan harvinaiset mandariinit, joita vain jouluksi ostettiin, ja silti maailma tuntui jo "valmiilta". Netissä ei tosin tilitetty elämää - vaan lähdettiin iltakävelylle vaikkapa näyteikkunoita katselemaan ja tilitettiin eläville korville.

ja ne tavallaan hyväksyttiin eri lailla kuin ennen. Kukin teki voimiensa mukaan ja sai olla mukana. Nykyään hullut laitetaan kotiin makaamaan eläkepaperit kourassa. Eikä ennen ollut kiire mihinkään. Mutta oli sitten tietysti paljon negatiivista myös.

Eikä elämää suunniteltu lasten ehdoilla. Äitini on ainakin kertonut että ei saanut koskaan mitään, kuten leluja. Vain jouluna.

oltiin onnellisempia koska oli toivoa paremmasta.



Vaikka oli pulaa ja banaanit harvinaisia oli toivo ja usko että huomenna on paremmin.



Nykyisin ei saamaa uskoa ole, ei ole ollut pariin kymmeneen vuoteen.

Koska ajat tulivat koko ajan paremmiksi ja ihmisillä oli varmaan parempi olla kuin nyt.

Tällä hetkellä on ehkä sen takia kuitenkin parempi elää, että ei tarvitse pelätä mitään ydinsotaa tai sotaa muuten kuten on pelätty 50-luvulta aina 80-luvun loppuun asti.

Veikkaan myös, että 50-luvulla oli paljon sodasta johtuvaa kärsimystä, joka ei näy nykypäivään kunnolla, koska siitä on niin paljon aikaa. Nykyään asiat ovat myös suhteessa helpompia ja tulevat paljon valmiimpina.

Mielestäni ei voi ehkä kunnolla verrata, että mikä on ollut paras aikakausi, koska kaikissa on ollut puolensa. Esim. mitä varten ihannoidaan 50-lukua, mutta ei esim. 60-lukua?

koska ennen oli selkeämpi elämisen normi: nainen ja mies rakastuu, menee kihloihin, naimisiin ja perustaa perheen. Nykyään on niin monenlaisia suhteita, on sinkkuja ja avoliittoa, homoliittoa, avointa suhdetta, kevytsuhdetta, lapsia hankitaan vasta kolmekymppisenä, naiset ja miehet eivät tarvitse toisiaan eikä sukupolvet tarvitse toisiaan samalla tavalla kuin ennen.

Nykyään asiat ovat myös suhteessa helpompia ja tulevat paljon valmiimpina.

Tällä hetkellä on ehkä sen takia kuitenkin parempi elää, että ei tarvitse pelätä mitään ydinsotaa tai sotaa muuten kuten on pelätty 50-luvulta aina 80-luvun loppuun asti.

Veikkaan myös, että 50-luvulla oli paljon sodasta johtuvaa kärsimystä, joka ei näy nykypäivään kunnolla, koska siitä on niin paljon aikaa. Nykyään asiat ovat myös suhteessa helpompia ja tulevat paljon valmiimpina.

Mielestäni ei voi ehkä kunnolla verrata, että mikä on ollut paras aikakausi, koska kaikissa on ollut puolensa. Esim. mitä varten ihannoidaan 50-lukua, mutta ei esim. 60-lukua?

ja meistä kukaan ei muista pelänneensä sotaa vaikka osa oli syntynyt 50-luvun puolessa välissä jolloin sodasta Suomessa oli kulunut vasta kymmenisen vuotta, ihmeteltiin sitä miten vähän sotaa pelättiin.

Kyllä minua ainakin nykyisin hirvittää enemmän, nuoret suomalaiset menevät ihan oikeaan sotaan afganistaniin ja natoon ollaan menossa hihkuen.