3 lasta, kaikilla eri isät

ja lapsetkin on ihan tekemällä tehty.

Ja jos lapsilla on kolmen vuoden ikäero ja kaikilla eri isä, niin ei ole paljoa ehtinyt isäehdokkaaseen tutustumaan ennen kuin on jo tehty päätös yhteisestä lapsesta. Hätiköidysti minun mielestäni.

-ap

kolmen miehen kanssa lapsia (nyt siis ikää 26v.)

Esikoisen isän kanssa olimme olleet yhdessä liki main viisi vuotta kun päätimme että lapsi on tervetullut. Jep, paria kuukautta ennen laskettua aikaa mies sitten päättikin ettei hänestä ole "leikkimään kotia" ja hävisi kuin pieru saharaan. Sen koommin hänestä ei ole kuulunutkaan mitään.



Nykyisen aviomieheni kanssa meillä on yksi yhteinen lapsi, jonka totesimme olevan tervetullut kahden vuoden suhteen jälkeen. Ehkä aika pieni aika olla yhdessä ja hankkia lapsi, mutta olemme tunteneet toisemme jo lapsina, joten eiköhän näiden vuosien aikana olla tutustuttu aika hyvin =)



Jos nyt eroaisimme ja löytäisin uuden miehen, jonka kanssa haluaisin lapsia ja saisimmekin, olisi siis kaikilla kolmella lapsellani eri isä.

Ei noin ole kukaan sanonut. Pointti oli se, että ydinperhe ei ole mikään onnellisuuden ja lasten hyvinvoinnin tae. Kuten ei ole huonostivoimisen tae sekään jos on 3 lasta eri isille.

niin ei se olekkaan pieni ikäero jos isä on sama, mutta jos kaikki lapset on eri miehille, niin se on pieni ikäero ja silloin ei isäehdokkaaseen ole ehtinyt tutustua kovin kauan.

Jos et tiennyt, pelkästään raskauden alkamisesta kuluu lapsen syntymään asti aikaa n. 40 viikkoa. Joten edelliset lapset on siis vasta täyttänyt kaksi, kun uusi vauva on tärpännyt. Ja koska edellisetsä miehestä on pitänyt erotakkin jossain välissä ja sitten tavata uusi ja tutustua, muuttaa yhteen ja tehdä päätös vauvasta, niin kyllä, minunkin mielestäni on toimittu liian nopealla aikataululla. Kun ottaa huomioon että tässä puhutaan lapsesta, ihan oikeasta ihmisestä, kenen tasapainoiseksi ja terveeksi ihmiseksi kasvattamisesta äiti ja isä on vastuussa.

Mutta en sano että tämä ongelma on pelkästään yh-äideillä, sillä olen huomannut että ydinperheissäkin saatetaan tehtailla lapsia ajattelematta yhtään että niitä jo olemassaoleviakin pitäisi kasvattaa ja heistä huolehtia.

Voisihan lapsilla olla ikäero pienempi (paljonkin pienempi) ja lapsilla eri isät! NäitäKIN on.. Minulla on kaikki lapset pieniä mutta isä kaikilla sama. Ajattelisin ikävästi naisesta jolla ei olisi vakiintunutta suhdetta yhden kanssa ja näin lapsia hankkisi. Minusta on ristiriitaista että ap kertoo miten lapsia tehdään HETI kun johonkuhun ihastuu, mutta silti lapsilla ON ISOMPI IKÄERO! Ei toi nyt mitään lastentehtailua ole ikäeroa jos katsoo. Kyllä nainen saa haluta saada lisää lapsia ja jos joku kolahtaa niin miksi ei voisi hankkia lasta tämän kanssa: viestissä 21 väität että lapsia on tekemällä tehty, minusta tässä ei ole mitään pahaa.

Veikkaan vielä päälle, että lapsukaiset on mamujen hedelmiä? Tunnen yhden, joka panee jokaista steissin lorvattia jos ne vaan huutaa sille, että anna pilluu ja aina paljaalla siitä vaan.

ja mikä hulluinta, heillä vielä kaksi lasta on serkuksia keskenään, kahden lapsen isät siis ovat veljeksiä. Ja tämä ei ollut kauniista ja rohkeista :)

Ajattelen asiaa lähinnä lasten kannalta. Onko kukaan tekemisissä isänsä kanssa? Jakeleeko ko. äiti lapsiaan perjantaisin ovelta eri isille? Noin pienillä ikäeroilla hankitut lapset on aika ajattelematonta elämää. Lasten hankkimiseen tulisi suhtautua vastuullisemmin. Kyse ei ole vain siitä miten äiti pärjää ja jaksaa hoitaa lapsensa.

Miksi tuota pitäisi jotenkin erityisesti paheksua?

Mistä sinä ap tiedät noin tarkkaan tuttavasi elämän, että voit tuomita?

Jospa hän on rakastanut jokaisen lapsensa isää, mutta suhde ei vain olekaan toiminut, yrityksistä huolimatta?

Ja mieskin voi olla jättäjä! Pitäisikö siis yhden liiton kariuduttua jättää lisälapset hankkimatta olettaen, että ensimmäisestä liitosta vain yksi lapsi, jos ihminen haluaa vaikka 3 lasta?

Kaikilla lapsilla on eri isät. Kaikki lapset ovat saaneet alkunsa heti suhteen alussa ja ihan tarkoituksella.



Esikoisen siskoni sai 20-vuotiaana ja seurusteli lapsen isän kanssa vain 5 kk, jätti tämän koska mies ei halunnut heti naimisiin. Toisen lapsen isän sisko tapasi ja nai 23-vuotiaana ja erosi 25-vuotiaana. Kolmannen lapsen hän tekaisi jättämällä pillerit pois heti uuden miehen tavattuaan, ikävä kyllä ultrassa kävi ilmi että lapsi ei olekaan uuden miehen vaan jonkun yhden illan jutun ja raskaus alkoi pillereistä huolimatta, se suhde katkesi heti kun miehelle selvisi että raskaus on pidemmällä. Neljännen lapsen isän siskoni tapasi elokuussa, nyt ollaan naimisissa jo ja vauva tulossa.



Tiedämme koko suku että ennen joulua 2011 siskoni on taas yh ja hyvässä lykyssä taas paksuna uudelle miehelle.

Voisihan lapsilla olla ikäero pienempi (paljonkin pienempi) ja lapsilla eri isät! NäitäKIN on..



Minulla on kaikki lapset pieniä mutta isä kaikilla sama.

Ajattelisin ikävästi naisesta jolla ei olisi vakiintunutta suhdetta yhden kanssa ja näin lapsia hankkisi.



Minusta on ristiriitaista että ap kertoo miten lapsia tehdään HETI kun johonkuhun ihastuu, mutta silti lapsilla ON ISOMPI IKÄERO! Ei toi nyt mitään lastentehtailua ole ikäeroa jos katsoo.



Kyllä nainen saa haluta saada lisää lapsia ja jos joku kolahtaa niin miksi ei voisi hankkia lasta tämän kanssa: viestissä 21 väität että lapsia on tekemällä tehty, minusta tässä ei ole mitään pahaa.

Ekan isä alkoholisoitui. Erosin.

8 vuotta myöhemmin sain toisen lapsen vuosien seurustelun jälkeen. Mies rupesi kohtelemaan ensimmäistä lastani pahoin. Erosin.

Nyt on nää 2 lasta lisää kolmannen miehen kans ja lisää ei tule enää.

Huu, mikä hutsu olenkaan.

6lasta jokainen eri miehen kanssa :((

vai heitteleekö milloin millekkin isovanhemmalle/isälle/kaverille hoitoon?

miten on onnistunut kuitenkin tutustumaan jo seuraavaan tulevaan isään vaikka pieni lapsi? Ravaako baareissa?

Ja kuka mies haluaa lapsen naisen kanssa jolla on ennestään jo lapsia useammalle miehelle?

Miten tollainen perhekuvio edes toimii???

Luulis olevan jo tarpeeksi rasittavaa jos niitä lapsia on kahdelle miehelle, mutta vielä kolmannelle...

Mut hei, viis niistä lapsista kun nainen haluaa ja sillä on OIKEUS...

Minulla on kolme lasta. Esikoisella eri isä kuin kahdella muulla. Syy on se, että ensimmäinen mieheni kuoli syöpään. Kaikkiaan olen harrastanut elämässäni seksiä neljän miehen kanssa, ja siis puolet näistä ovat päässeet lasteni isäksi.



Kun jäin leskeksi, ympäristöltä tuli odotuksia, että minun pitäisi jääda lesken rooliin. Siihen en suostunut eikä lapsenikaan sitä toivonut vaan uutta isää. Se ei tarkoita, etten olisi rakastanut ensimmäistä miestäni - päinvastoin, minulla oli suuri usko rakkauteen juuri sen suhteen vuoksi.



Ihmisten elämään voi tulla monenlaisista syistä monenlaisia mutkia. Tuomitseminen harvoin edistää mitään hyvää.

vai heitteleekö milloin millekkin isovanhemmalle/isälle/kaverille hoitoon?

miten on onnistunut kuitenkin tutustumaan jo seuraavaan tulevaan isään vaikka pieni lapsi? Ravaako baareissa?

Ja kuka mies haluaa lapsen naisen kanssa jolla on ennestään jo lapsia useammalle miehelle?

Miten tollainen perhekuvio edes toimii???

Luulis olevan jo tarpeeksi rasittavaa jos niitä lapsia on kahdelle miehelle, mutta vielä kolmannelle...

Mut hei, viis niistä lapsista kun nainen haluaa ja sillä on OIKEUS...

Meillä sännöllinen elämä. Ruoat ja nukkumaanmenot säännöllisiä. Puhtaat vaatteet. Lapset ei kotona joudu katselemaan juopottelua eikä tappelua, on harrastukset ja kaverit. Kuljetaan paljon luonnossa. Ympärillä läheisiä sukulaisia, ukit ja mummut. Säännöllisesti iskän luona vkl, vanhemmat eivät riitele tapaamisista. Lapset voivat hyvin ja se näkyy heistä.

t. 3 iskää

varsinkin tuo jolla on 6 lasta. Herraisä!



Itsekin tunnen yhden jolla on 6 lasta eri isälle, etunimi alkaa S:llä, onkohan sama?

Mitä pahaa siinä on?



T: kolmen lapsen äiti ja lapsilla kaikilla sama isä.

Millä tavalla tämä on sinulta pois? Monessa ns. ydinperheessä voi meno ja lasten kohtelu olla paljon huonommalla tolalla kuin perheessä jossa on 3 eri isän lapsia. Mikä sinä olet tuomitsemaan muita? Voisitko täsmentää mikä tässä sinua noin kovasti kaivelee, että tänne oikein piti rustata tuollainen ylemmyydentuntoinen kirjoitus? Oletko itse elänyt elämäsi niin, ettei tekemisiäsi voisi kukaan paheksua? Onko sinulla varaa arvostella muita?

ja lapsetkin on ihan tekemällä tehty.

Ja jos lapsilla on kolmen vuoden ikäero ja kaikilla eri isä, niin ei ole paljoa ehtinyt isäehdokkaaseen tutustumaan ennen kuin on jo tehty päätös yhteisestä lapsesta. Hätiköidysti minun mielestäni.

-ap

EIkö kaikki haaveile tollasista asioista joita luettelit?



Sinusta siis ei saisi haaveilla asioista, ne siis karkoittaa miehet tiehensä?

Niihin haaveisiinko siis suhteet loppuu?



T. neljän lapsen äiti, joka on jo ennen lapsia haaveillut matkoista, talosta, tila-autosta yms asioista miehelleen (erottu ei olla silti)



Kyllä jokasella aikuisella SAA OLLA OIKEUS mennä vaikka viikottain jumppaan tai posliininmaalauskurssille!!! Oli sitten yh tai parisuhteessa elävä, taas jokkut katkerat marttyyrit iski moralisoimaan.. :(

Oltiin naimisissa oltu silloin jo vuoden. Erottiin kun lapsi oli kolmen vanha. Uuden miehen kanssa tein lapsen 29-vuotiaana, vuoden seurustelun jälkeen ja onneksi tein. Mieheni menehtyi kun lapsi oli vajaa 2 vuotta.



Nykyisen miehen kanssa olen seurustellut nyt pari vuotta, hän on lapseton ja haluaisi myös oman jälkeläisen.



Mä teen sen jo siltä tuntuu, nyt en ole vielä varma haluanko enää lapsia mutta syy ei ole siinä että isä olisi eri kuin kahdella aikaisemmalla.



Elämä ottaa ja antaa!