Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

MIstä/miten revitte omaa aikaa?

Vierailija
29.11.2010 |

Kolme alle kouluikäistä lasta, mies jatkuvasti työmatkoilla, omakotitalo(=lumitöitä, takan lämmitystä...), oma työ esimiehenä (lapsenvahtina olemista siis myös töissä) -> voimat alkaa tässä kaamoksen keskellä täysin loppua. Tuntuu, että koko elämä on hiuskarvan varassa elämistä.Vaikka perheessä on teoriassa kaksi aikuista, olen käytännössä lähes koko ajan yksin. Mistä te muut jotka olette samassa tilanteessa, saatte voimia kahlata eteenpäin? Kun saisi edes yhden päivän vain itselle...

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
29.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies tekee pitkiä päiviä tai on matkoilla kokonaan poissa. Lapsenvahteja ei lähellä ole. Omaa aikaa on sen verran kuin jaksaa illalla valvoa lasten mentyä nukkumaan :I



Mä jaksan ajatuksella, että aikansa kutakin. Ja ne pienetkin hetket on otettava itselle. Kun lapset nukkuu en todellakaan siivoa tms.

Vierailija
2/5 |
29.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tekemällä tosiaan valintoja.



Mä sain uran alussa ohjeeksi silloiselta esimieheltä, että kahden uran perheessä ei voi asua omakotitalossa. Se on vaan mahdottomuus jos haluaa saada muutakin omaa aikaa kuin kodin tai puutarhan laittoa.



Toinen kompromissi on se, että alle kouluikäisten lasten kanssa ei tehdä reissutöitä. Siihen on kummatkin vanhemmat meillä sitoutuneet, vuodessa max. 4-5 työmatkaa.



Kolmas valinta on turvaverkkojen rakentaminen. Rahalla tai naapuriavulla. Meillä siis on sairaiden lasten hoitoon käytössä maksullinen palvelu, se auttaa kaikkein pahimmissa tilanteissa, vaikka pääsääntöisesti itse hoidetaan.



Meillä käy siivooja ja pesulapalveluita käytämme myöskin. Kotona pestään peruspyykki, tehdään ruoat ja ylläpitosiivousta. Meillä ei silitetä mitään, silitettävät on pesulassa. Kaikki mitä kotona pestään, menee kuivausrumpuun.



Kun näillä keinoilla se tehtävän työn määrä on saatu järjellisiin rajoihin, niin kotona ei olekaan enää niin kiire. Meillä ei ole säännöllisiä harrastuksia, kuntoilu tehdään viikonloppuisin. Samoin ystäviä tavataan viikonloppuisin. Kun asuu keskeisellä paikalla, niin on helppo tavata ystäviä vaikka vaan tunniksi kerrallaan viinilasin äärellä. Ei mene matkoihin aikaa kellään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
29.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kolme lasta josta tosin vanhin jo koululainen.

Mies tekee pitkää päivää ja iltaisin on yleensä niin väsynyt että torkkuu sohvalla. Minulle omaa aikaa on jo kun käyn vaikka pyykit laittamaan kuivumaan tai viemässä kaappiin rauhassa.

Niin me ihmiset ollaan erilaisia :) Minä en edes kaipaa omaa aikaa. Lapset on niin pienen hetken pieniä. Juuri vasta esikoinen syntyi ja nyt on jo 9v. Aika menee niin nopeasti.

Vierailija
4/5 |
29.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä myös vannoisin niiden tukiverkostojen varaan, tosiaan joko lähimmäiset tai rahalla: lapset mummun/kummin/tädin luo tai joku näistä kotiin vahtimaan lapsia vaikkapa edes yksi pe-la yö/kk.



Onhan se mies välillä kotonakin, eli silloin suurempi vastuu miehellä lasten hoidosta ja itsellesi hetki omaa aikaa. Ja voisiko niitä reissuja tosiaan nyt rajoittaa kun lapset ovat pieniä?



Talo lämpiää varmasti muullakin kuin puulla, eli vaikka sähkö/öljylasku olisikin suurempi ilman takan lämmitystä niin nämä ovat niitä valintoja, eli maksetaan siitä, ettei tarvitse joka päivä huolehtia takasta.



Samoin tuo lumen luonti, voisiko joku (naapurin rahapulainen teini) tehdä edes osan lumitöistä puolestasi?



Ja muista myös maksulliset lastenhoitopalvelut ja esim. kuntosalin ja kauppakeskusten ilmaiset lapsiparkit jne.

Vierailija
5/5 |
29.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka vastaus ei ap:ta lohdutakaan.

Mulla oli juuri mahdollisus edetä uralla ja nostaa palkkaa rutkasti. Mutta elämme nyt sellaista aikaa josta olen vuosia haaveillut: vanha omakotitalo jota laitamme mieleiseksi, maaseutua, metsä ympärillä, kolme tervettä pientä lasta. En jaksaisi tässä elämäntilanteessa panostaa enempää työhöni, toivottavasti se odottaa minua vielä, tai sitten ei.

Mies myös miettii työn ohella opiskelua jotta kolmen vuoden päästä saisi parempaa palkkaa, mutta opiskelu vaatisi taas perheeltä paljon joustoa.

Mieti mistä te voisitte tinkiä?

Onko turhia, aikaa vieviä harrastuksia?

Palkkaa siivooja/talonmies. Eikös paljon töitä tehdä juuri siksi että sillä saa elämään jotain luksusta?

Tekemällä tosiaan valintoja.

Mä sain uran alussa ohjeeksi silloiselta esimieheltä, että kahden uran perheessä ei voi asua omakotitalossa. Se on vaan mahdottomuus jos haluaa saada muutakin omaa aikaa kuin kodin tai puutarhan laittoa.

Toinen kompromissi on se, että alle kouluikäisten lasten kanssa ei tehdä reissutöitä. Siihen on kummatkin vanhemmat meillä sitoutuneet, vuodessa max. 4-5 työmatkaa.

Kolmas valinta on turvaverkkojen rakentaminen. Rahalla tai naapuriavulla. Meillä siis on sairaiden lasten hoitoon käytössä maksullinen palvelu, se auttaa kaikkein pahimmissa tilanteissa, vaikka pääsääntöisesti itse hoidetaan.

Meillä käy siivooja ja pesulapalveluita käytämme myöskin. Kotona pestään peruspyykki, tehdään ruoat ja ylläpitosiivousta. Meillä ei silitetä mitään, silitettävät on pesulassa. Kaikki mitä kotona pestään, menee kuivausrumpuun.

Kun näillä keinoilla se tehtävän työn määrä on saatu järjellisiin rajoihin, niin kotona ei olekaan enää niin kiire. Meillä ei ole säännöllisiä harrastuksia, kuntoilu tehdään viikonloppuisin. Samoin ystäviä tavataan viikonloppuisin. Kun asuu keskeisellä paikalla, niin on helppo tavata ystäviä vaikka vaan tunniksi kerrallaan viinilasin äärellä. Ei mene matkoihin aikaa kellään.