Mikä mulla on? Mua itkettää kun huomenna pitää töihin?
Tykkään työstäni, mutta miksi mua joka maanantai ahdistaa mennä sinne. Musta tuntuu, etten yhtään ehdi palautua ja kerätä voimia viikonlopun aikana.
Perjantai-ilta ja lauantai on hyviä päiviä, mutta koko sunnuntai menee huomista panikoidessa?
Kommentit (12)
Tiedän tuon tunteen! Vaihda työpaikkaa ja ota siis loparit, ei kannata pilata elämäänsä työpaikassa mikä aiheuttaa tuon tunteen... Elämä helpottuu suunnattomasti kun ei tarvi sinne paskaan paikkaan raahautua.
vaativaa, mutta samalla palkitsevaa. Toisaalta se vie multa aika paljon ja kotonakin pitäisi jaksaa 110 lasissa.
oot "vaan" loppuunpalannut.lepo ois varmaa kova sana!
Mä just tänään leivoin lasten kanssa valtavan ison piparitaikinan plus kahta laatua muita pikkuleipiä. Lisäksi siivoilin, laitoin ruokaa, kävin jouluostoksilla jne. Että silleen lepppoisa sunnuntai. Lauantai meni mummolareissulla (2h ajomatkaa yhteen suuntaan). Ei ehtinyt viikonloppuna ladta akkuja, ei.
Ennen joulua viikonloput on aika juoksua. Mutta olen vakaasti päättänyt, että joulun jälkeen alkaa uusi rennompi elämä ja jätän vapaa-ajan suorittamisen vähemmälle.
kun kirjoitit että kotonakin pitää jaksaa ja mennä 110 lasissa... ei ihminen jaksa tuollaista ja oireilet siksi.
Vaikka pitdät työstäsi , sinulla saattaa silti olla alttius sille, että annat enemmän kuin saat.
Et taida levätä tarpeeksi ja tehdä niitä asioita jotka ovat sinulle itsellesi tärkeitä?
Mä olen myös ollut jo jonkin aikaa sunnuntait ahdistunut/ärsyyntynyt/jopa masentunut. Ja vielä muutama viikko sitten ajattelin et viihdyn töissäni - haastavissa tehtävissä minäkin mut "unelmieni paikassa". Kunnes avauduin kollegalle viime aikojen ongelmista töissä ja hän oli aivan järkyttynyt kuinka mä jaksan. Ja sitten on vielä kotona pienet lapset ja viikonloput pitäis jaksaa tavata ystäviä ja sukulaisia ja ja ja.
Nyt mä mietin koko ajan miten voisin jättäytyä pois töistä :(
suurin uupumusta aiheuttava tekijä on se, että naiset tekevät paljon sellaista "mitä pitää" tehdä. Sukulaisia ei ole välttämätöntä tavat ja oikeakin ystävyys kestää jos ei aina jaksa kyläillä ja olla sosiaalinen.
Sen sijaan että laitatte työn syyksi, miettikää miten vietätte omaa aikaanne. Vai onko se lainkaan omaa jos kaikki aika menee toisten oletusten täyttämiseen.
suurin uupumusta aiheuttava tekijä on se, että naiset tekevät paljon sellaista "mitä pitää" tehdä. Sukulaisia ei ole välttämätöntä tavat ja oikeakin ystävyys kestää jos ei aina jaksa kyläillä ja olla sosiaalinen.
Sen sijaan että laitatte työn syyksi, miettikää miten vietätte omaa aikaanne. Vai onko se lainkaan omaa jos kaikki aika menee toisten oletusten täyttämiseen.
siksi, että töissä on ollut raskaita muutoksia ja mulle on kasattu ylimääräisiä vastuita ynnä muutamia muita ikäviä asioita. Esimerkiksi ihmisillä on jatkuvasti liikaa töitä kun "ylimääräiset" on jo potkittu pois ja joka toinen on törkeän huonolla tuulella jatkuvasti. Siksi uskon, että kurja oloni johtuu työstä.
Oikeassa olet kyllä siinä, ettei aina ole pakko tavata sukulaisia tai ystäviä, mutta mä saan ystävistäni voimia. Mutta vapaa-aikani ei ole se, mikä mulle aiheuttaa uupumusta vaan ihan vaan tuo työ.
-9
Itse ensimmäiset 4v. menivät siten, että sunnuntaina rupesi ahdistamaan. Työ oli niin vaativaa. Nyt on helpottanut, en ota työtä enää yhtä vakavissani.
Sitten tuli ahdistus, fyysiset oireet (rytmihäiriöt, hengenahdistus, vatsakivut) ja kaikenlaiset epärealistiset pelot.
Itkuisuutta ja väsymystä oli kestänyt jo pitkään ennen oireiden pahentumista.
Kahden kuukauden lepo, pari käyntiä psyk. sairaanhoitajalla auttoi. Mullakin työ mielekästä, mutta raskasta. Töihin palattuani tein vain 50% työaikaa, n. 7 kk kuluttua palasin täyteen työaikaan.
Joissain asioissa täytyy oppia ottamaan rennommin. En enää tee työtä enkä kotitöitä veren maku suussa ja täysillä. ;)
onko työsi liian kuormittavaa?