Otatteko puheeksi jos lapsi kertoo häntä kiusattavan päiväkodissa?
Meille on sanottu päiväkodista, että 5-vuotiaamme on liian herkkä eikä lastentarhan open mielestä lasta ollenkaan kiusata. Ottaa vaan kuulemma liian herkästi toisten sanomiset ja tekemiset. Mutta jos lapsi kertoo, että häntä on lyöty, tönitty ja sanottu tyhmäksi, niin eihän siinä itse vanhempana voi muuta kuin uskoa. Päiväkodin pihalla näyttää aina olevan 10 lasta ja yksi aikuinen kun tulen hakemaan. Onko tämä edes ok? Ei varmasti ehdi nähdä ja kuulla kaikkea mitä tapahtuu!
Mutta miksi aina sanotaan, että lapsen pitäisi tottua siihen, että päiväkodissa tapahtuu kaikenlaista joka päivä? Enkö saisi olettaa, että lapseni ei koe lievääkään väkivaltaa tai muiden ilkeilyä. Kaiken lisäksi lapsi kertoo aina vain tietyn lapsen häntä kiusaavan. Ei niin, että kokisi kaikkien häntä kiusaavan tai syrjivän. Luulen siis, että lapseni kokemus on ihan tosi eikä mitään herkkyyttä. On kyllä kotona kahden sisaruksen kanssa ja aiemmassa hoitopaikassa tottunut olemaan ryhmässä. On vielä aika reipas lapsi.
Hoitopaikka tuntuu olevan kyllästynyt, kun joka viikko kerron kiusaamisen jatkuvan. Pitäiskö meidän vaan sopeutua, lapsen ja äidin?
Kommentit (11)
Kysy päiväkodin tädeiltä ohjeita siihen, miten tämän tilanteen voisi parhaiten hoitaa, kun lapsi siitä selvästi kärsii - oli kyse sitten yliherkkyydestä tai kiusaamisesta.
Onko mahdollista jutella kiusaajan vanhempien kanssa?
mutta kun heidän näkemys oli pelkästään se, ettei heidän tyttönsä ollenkaan tarkoittanut, vaan oma tyttöni oli ymmärtänyt väärin. Ja sitten kun kumpikaan meistä vanhemmista ei ole paikalla, kun asiat tapahtuvat, niin meidän on hankala alkaa vääntää asiaa.. "meidän tyttö sanoi näin" "meidänpä sanoi toisin". Ajattelisin, että on päiväkodin asia.
Mutta luulen tässä olevan sitäkin, että tämä toinen tyttö on heille "tärkeämpi", kun on ollut heillä hoidossa jo monta vuotta ja omani on pari kuukautta sitten vasta tullut.
Toisaalta aluksi myöntelivät, että aiemminkin on tämän tytön kanssa ollut pulmaa rehellisyydessä, mutta ilmeisesti eivät jaksa enää asiaa selvitellä, kun omasta mielestään jo kerran puuttuivat.
kun tiedän ettei lapseni ole liian herkkä. Kummallista että pitäisi sopeutua siihen, että kuka tahansa saa sanoa sinulle mitä tahansa. Ei minuakaan työpaikalla haukuta tai tönitä!
Pyydä, että voisit joku kerta jäädä keskustelemaan kunnolla. Mieti etukäteen, mitä aiot sanoa.
Minä itse vastaavassa tilanteessa sanoisin mm.
- kyse on lapsen subjektiivisesta kokemasta. vaikka me aikuiset ollaankin sitä mieltä, että olisi "liian herkkä", lapsi kokee tilanteet kiusaamisena.
- onko niin, että sinun lapsesi subjektiivinen kokema ei ole minkään arvoinen, eikä puuttumisen arvoinen asia? Sinun lapsesi ei siis ole arvokas eikä tärkeä päiväkodin tätien ja kiusaaja-lapsen mielestä?
- kiusaajaksi lapsi nimeää aina saman lapsen. Kyseinen lapsi itse ei mielestään kiusaa. Lapsen kanssa pitäisikin vakavasti jutella siitä, että asia tai tekeminen, mikä hänestä on hauska vitsi tai "en tarkoittanut" voi tuntua toisesta kiusaamiselta ja tulee paha mieli.
- viittaan edelliseen kohtaan. NYT subjektiivinen kokema otetaankin tosissaan; kiusaaja väittää, ettei kiusannut ja se on hänen todellisuutensa tai totuutensa ja siten totta ja päiväkoti ja vanhemmat menevät sen mukaan. Sinun lapsi kokee tulleensa kiusatuksi, mutta se ei olekaan totta vaan sitä vähätellään.
- kohtelu on epätasarvoista ja epäoikeudenmukaista.
- kaikista lapsista ei voi pitää samalla tavalla eikä tarvitsekaan, mutta kaikkia pitää kohtella samanarvoisesti ja oikeudenmukaisesti ja kaikilla täytyy olla oikeus tulla kuulluksi ja "tosissaan otettavaksi". Se on hoitajien työtä, siihen he ovat koulutuksen saaneet.
- sinä itse kotona keskustelet lapsesi kanssa siitä, että jokaista asiaa ei tarvitse ottaa tosissaan ja kaikki ei ole ilkeyksissään sanottua tai tehtyä, eli kiusaamista, mutta päiväkodin on tultava omalta osaltaan vastaan ja saatava toisen tytön käytös loppumaan. Esim. Kuukauden mittainen täydellinen nolla-toleranssi toisen tytön taholta, ja siitä keskustellaan toisen tytön kanssa ja tehdään sen kanssa sopimus, jonka noudattamista hoitajat valvovat.
- tyttö ei voi olla liian pieni tällaiseen, jos sinun tyttösi on oltava riittävän iso hyväksymään itseensä kohdistuva kohtelu, jonka kokee kiusaamisena.
Minä menisin näillä perusteilla vastaavassa tilanteessa.
Kuka lasta puolustaisi jos ei omat vanhemmat (tai äiti).
Pakkohan sitä on jatkaa omansa puolustamista. Itsekin kai on liian kiltti, kun pelkää saavansa heti hankalan vanhemman maineen. Kun muuten olemme tyytyväisiä tähän päiväkotiin, ja tulemme myös sisarusten myötä olemaan tekemisissä vielä monia vuosia.
minä yritin ja yritin puoli vuotta tuloksetta, mutta pk:n henkilökunta ei tullut yhtään vastaan. Lopulta minun oli pakko ottaa poika pois hoidosta ja jäädä kotiin, kun hän selvästi kärsi. Kävimme muutaman kerran perheneuvolassa puhumassa asiasta ja psykologi antoi myös lausunnon, jonka sitten toimitin pk:n johtajalle. Vasta sitten pyysivät anteeksi.
Ensi syksynä lapseni pitäisi aloittaa esikoulu samassa pk:ssa ja minua pelottaa jo nyt. Tiedän ettei kiusaajat enää ole siellä, mutta silti. En voi varmuudella tietää mitä traumoja lapselleni on jäänyt. On aivan käsittämätöntä, että päiväkodeissa tuntuu vallitsevan viidakon lait ja hoitajat eivät koskaan ole paikalla, kun jotakin tapahtuu - etenkään ulkona.
Mun oma lapseni osaa pitää puolensa tarvittaessa, eikä ole ihan herkkis. Jos mun lapsi valittaisi kiusaamisesta, uskon että kiusaaminen olisi ihan oikeaa kiusaamista, eikä sitä että lapsi on yliherkkä.
Mun mielestä päivittäin tapahtuvaa tönimistä, lyömistä ja ilkeilyä ei todellakaan tarvi kenenkään sietää, eikä varsinkaan päikkyikäisen lapsen.
Jos ei hoitajat tee mitään, niin valita asiasta päiväkodin johtajalle.
tämä mahdollinen kiusaaja on koko päiväkodin taitavin tyttö, erittäin sanavalmis ja dominoiva. Selvittelyissä kertoo aina, ettei hän tarkoittanut tai että oli vain vitsiä tms.