Eroaako murkkuikäiset stadilaistytöt ja -pojat muun Suomen vastaavista?

eivät ajele traktoreilla. tai tee itsemurhia sisäänpäinlämpenevissä tuppukylissä.



stadissa on mahdollisuuksia harrastaa mitä vain. on aina järkevää tekemistä.

Saattaa ne erotakin tai olla eroamattakin. Myös erot esimerkiksi Helsingin sisällä voivat olla melkoisen suuria riippuen íhan sosioekonomisesta taustasta jne.



Keskiverrosti kuitenkin varmaan biologisessa kehityksessä aika samassa mennään koko Suomessa.

Me asumme pienehkössä kaupungissa ja ystäväni pääkaupunkiseudulla. Ystävän 10½-vuotias on jo kovin paljon aikuismaisempi kuin meidän 12-vuotias. Pukeutuminen, meikkaus ja harrastukset ja arkielämä on ihan toisenlaista. Meilläpäin 10-vuotiaat ovat ihan lapsia, leikkivät yms, heilläpäin just 12-vuotiaat pyörivät ihan eri maailmassa.

Varmaan eroja on Helsingin seudullakin nuorten kesken, ei mulla kokemusta ole kovin paljoa. Mutta ystäväni puheiden perusteella vertailin.

jos kuvittelevat muun maan olevan etupäässä maaseutua jossa joka pihassa nököttää traktori...

eivät ajele traktoreilla. tai tee itsemurhia sisäänpäinlämpenevissä tuppukylissä.

stadissa on mahdollisuuksia harrastaa mitä vain. on aina järkevää tekemistä.

on isoja



me asutaan alueella, jossa lapset on paljon lapsellisempia kuin esim. alue jossa mä olen töissä ja välimatkaa alueilla on kokonaista 5km =)

ja oikeastaan nuoret itsessään ei eronnet mitenkään muualla asuvista. Erona oli ehkä enemmänkin se, että pääkaupunkiseudulla samanoloiset nuoret vietti aikaa samanoloistensa kanssa. Tämä kaveripiirien samanlaisuus ehkä toi sitten niitä eroavaisuuksia helpommin esille muihin nähden. Eli maalla kaveripiirit oli homogeenisempiä, luultavasti siksi että ihmisiä oli vähemmän joten tuli tutustuttua helpommin erilaisiin ihmisiin.



Tämä on minun kokemukseni, yleisellä tasolla nuorissa tuskin on suuria eroja, toki vapaa-ajanviettotavat ym vaihtelee asuinpaikasta riippuen ym. Mukavia teinejä molemmissa paikoissa!

sosiaalisesti notkeampia, ennakkoluulottomampia ja sekä kampauksissa että vaatteissa konservatiivisempia kuin maalaisserkkunsa. Ns. haisunäätäkampauksia ja aniliini-hiusvärejä ei näy samassa suhteessa kuin vaikkapa Savossa.

Muutimme 90-luvun puolivälin jälkeen pääkaup.seudulle Mikkelistä.



11-v tyttö lopetti sen narinan vaatteista. Mikkelissä piti olla samanlaiset kuin muillakin ja oli tärkeää, että oli tietynlaiset vaatteet jne. Alueella, jossa asuimme, kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, mitä ja millaista on päällä - se ei ollut kaveruuden tai joukkoon kuluumisen edellytys tai mittari. Ihminen itsessän, se millainen on, se riitti.



Hän lopetti myös vaatteilla ja hiusväreillä + kampauksilla "protestoinnin", mitä teki Mikkelissä. Ei siellä kummosta tarvinnut, kun mummot veti syvään henkeä ja järkyttyi. Pääkaup.seudulla kukaan ei kiinnitä huomiota räväkästi värjättyihin hiuksiin tai mustaan nabitukseen. Niin monenlaista kun valtavassa ihmismassassa on, kaikkeen on totuttu.



Toinen tapaus 2000-luvun puolivälin jälkeen: Eräältä pääkaup.seudun alueelta pääk.seudun taakse pikkupitäjään muttanut 12 v tyttö luuli, että pikkipitäjässäKIN pätee samat säännöt kuin vANTAalla sillä alueella ja siinä koulussa missä hän oli ollut. Että raha ja ulkoinen ratkaisee. Niinpä hän spendaili sillä kun perhe tulee hyvin toimeen ja talo on iso jne. Ja ulkonäkö oli tärkeää, ja se semmoinen kikattaminen jne. ja toisten selkään puukottaminen, selän takana haukkuminen jne, mihin hän oli tottunut entisessä ympäristössä ja mitä oli tehnyt siellä, ja oli kuvitellut olevansaa suosittu ja pidetty.

Hän luuli että pääsee tällä luokan suosikiksi. Ihailun ja kateen kohteeksi, jonka kanssa kaikki haluaa olla.

Kävikin toisin. Pikkupitäjässä ei tällaisille asioille annettu painoarvoa ja tyttö joutui lähes kiusan kohteeksi, hänestä ei todellakaan pidetty.



tuppukylässä ulkoinen ja vaatteet ja pinnallisuus eivät olleet tärkeitä, vaan se, mitä ihminen itse todellisuudessa on.



Ilmeisesti kyse ei olekaan paikkakunnista tai suomen eri alueista kartalla, vaan paikkakuntien tai alueiden yleisellä tulo- ja varallisuustasolla. Eli hyvin toimeentulevilla aluella nämä ulkoiset ovat tärkeitä mittareita ja niukemman tulotason alueilla tärkeämpää on se, mitä ihminen todella on, ei ulkoisilla asioilla.

12- ja 15-vuotiaamme eivät narise vaatteista. Eikä monikaan heidän kavereistaan ole mikään laumasielu. 12-vuotiaamme ei hiusväreillä protestoi, harva muukaan tuonikäinen.

Muutimme 90-luvun puolivälin jälkeen pääkaup.seudulle Mikkelistä.

11-v tyttö lopetti sen narinan vaatteista. Mikkelissä piti olla samanlaiset kuin muillakin ja oli tärkeää, että oli tietynlaiset vaatteet jne. Alueella, jossa asuimme, kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, mitä ja millaista on päällä - se ei ollut kaveruuden tai joukkoon kuluumisen edellytys tai mittari. Ihminen itsessän, se millainen on, se riitti.

Hän lopetti myös vaatteilla ja hiusväreillä + kampauksilla "protestoinnin", mitä teki Mikkelissä. Ei siellä kummosta tarvinnut, kun mummot veti syvään henkeä ja järkyttyi. Pääkaup.seudulla kukaan ei kiinnitä huomiota räväkästi värjättyihin hiuksiin tai mustaan nabitukseen. Niin monenlaista kun valtavassa ihmismassassa on, kaikkeen on totuttu.

Toinen tapaus 2000-luvun puolivälin jälkeen: Eräältä pääkaup.seudun alueelta pääk.seudun taakse pikkupitäjään muttanut 12 v tyttö luuli, että pikkipitäjässäKIN pätee samat säännöt kuin vANTAalla sillä alueella ja siinä koulussa missä hän oli ollut. Että raha ja ulkoinen ratkaisee. Niinpä hän spendaili sillä kun perhe tulee hyvin toimeen ja talo on iso jne. Ja ulkonäkö oli tärkeää, ja se semmoinen kikattaminen jne. ja toisten selkään puukottaminen, selän takana haukkuminen jne, mihin hän oli tottunut entisessä ympäristössä ja mitä oli tehnyt siellä, ja oli kuvitellut olevansaa suosittu ja pidetty.

Hän luuli että pääsee tällä luokan suosikiksi. Ihailun ja kateen kohteeksi, jonka kanssa kaikki haluaa olla.

Kävikin toisin. Pikkupitäjässä ei tällaisille asioille annettu painoarvoa ja tyttö joutui lähes kiusan kohteeksi, hänestä ei todellakaan pidetty.

tuppukylässä ulkoinen ja vaatteet ja pinnallisuus eivät olleet tärkeitä, vaan se, mitä ihminen itse todellisuudessa on.

Ilmeisesti kyse ei olekaan paikkakunnista tai suomen eri alueista kartalla, vaan paikkakuntien tai alueiden yleisellä tulo- ja varallisuustasolla. Eli hyvin toimeentulevilla aluella nämä ulkoiset ovat tärkeitä mittareita ja niukemman tulotason alueilla tärkeämpää on se, mitä ihminen todella on, ei ulkoisilla asioilla.

Mä väitän, että kyse on perheistä ja siitä, mitä siinä sallitaan ja pidetään arvossa eikä mistään kaupungista.

Mulla on kolme tyttöä täällä Helsingissä enkä mä mitenkään näe, että he jollain ratkaisevalla tavalla eroaisivat maalaisserkuistaan.

Paitsi ehkä siinä, että eivät tuijota tummaihoisia suu auki.

Meilläpäin 10-vuotiaat ovat ihan lapsia,

Se ero on, että Helsingiläisnuori on vetänyt lärvit monta kertaa jo 13 vuotiaana ja kerran ollut jo sairaalassa alkoholimyrkytyksen takia. Illalla ei tiedetä, missä tyttö luuhaa. Karkaa vaikka, ellei pääse lähtemään. Merkit ja vaatteet tosi tärkeitä.



Meillä pikkukaupungissa ei ole tällaista.

Olin opettajana Aleksis Kiven koulussa ja pari vuotta sitten muutimme perheeni kanssa 100 kilometrin päähän pieneen kaupunkiin. Helsingissä sain tappouhkauksia koululaisilta, minua huoriteltiin, pissikset olivat kännissä koulussa, haistattelu oli arkipäivää, viinaa kuului menevän viikonloppuisin ja arkisinkin ihan kivasti, tupakka ja nuuska oli yleistä, abortteja oli tehty ainakin kahdelle tytölle. Nyt en ole kokenut noista vielä mitään, takuulla lapset täälläkin viinaa kokeilevat, mutta kyllä menossa on eroa kuin yöllä ja päivällä eikä todellakaan positiiviseen suuntaan. Helsingissä oli syrjäytyneitä lapsia vielä aivan mielettömösti, sellaisia joiden vanhempia ei kiinnostanut, tukiverkkoa ei ollut ja lapset elivtä oman onnensa varassa ja ihan hyvissäkin tai siis varakkaissa pehrheissä.

Stadilaistytöillä on oma s-sössötyksensä.

Stadissa olen nähnyt huonoiten käyttäyvimmät nuoret, mut stadissa nuoria onkin paljon enemmän kuin pikkukaupungissa, et ei voi yleistää..suhteessa väkilukuun ongelmatapauksia on varmaan samanverran joka paikassa. Stadissa nuoret viljelevät jatkuvasti vittua, pohjosessa nuoret käyttävät muitakin kirosanoja. Tähän kysymykseen ei ole olemassa mitään selvää vastausta, mielipiteensä kullakin..

Mä oon sitämieltä et nuorison käytös huonontunut koko suomessa ihan viiden vuoden sisällä..

eroja lienee stadin sisälläkin..



muistan itse kuinka valtava ero oli kun tänne pohjoiseen suomeen tuli ruotsinserkkuja kylään. nehän erotti jo ulkonäöstäkin. pitkä, suora muodikas vaalea tukka, piukka värikäs paita, ihania makrameekoruja, tiukat lantiofarkut joissa superleveät lahkeet ja jalassa kukkahollannikkaat.. ja olin alle 10-vuotias :D



ne näyttivät niin cooleilta ja ihanilta, sekä aikuisilta :)