Onkohan kukaan tutkinut, miten todennäköisesti sukunimensä säilyttävät naiset eroavat

yksikään sellainen ei ole eronnut, noin 15 miehen nimen ottanut on eronnut.

yksikään sellainen ei ole eronnut, noin 15 miehen nimen ottanut on eronnut.

vanhempana solmitut avioliitot myös kestävät kauemmin

ja avioliitto kestänyt 12 v, yhdess' yli 20 v. Ystäväni meni nuorena naimisiin, otti miehensä nimen ja avioliitto loppui lyhyeen. Otti tyttönimensä takaisin, meni uudestaan naimisiin ja piti oman nimensä. Nyt naimissa onnellisesti 17 v.

ja yhtään eroa ei meidän suvussa vielä ole. pisin avioliitto kestänyt jo 55v.

ja annoin sen vielä lapsillekin eteenpäin. Avioliitto on ja pysyy, ei siis ainakaan vielä ole eroa näkyvissä, 12 vuotta yhteistä taivalta takana.

Nimen vaihtaminen tai oman pitäminen ei kerro kuitenkaan välttämättä ihmisestä tai liitosta paljoakaan.



Minä vaihdoin nimeni ja suuri syy oli siihen, että oma sukunimeni oli mitäänsanomaton. Miehen nimi taas kuulosti paremmalta. Jos mies olisi ollut vaikka Järvinen tai Öllölä, tuskin olisin vaihtanut nimeäni.



Tuskinpa meillä olisi yhtään suurempi tai pienempi todennäköisyys erota, jos sattuma olisi heittänyt meille erilaiset sukunimet ja olisin samoista aika pinnallista syistä päätynyt pitämään oman nimeni.

Sukunimilaki, joka PAKOTTI naiset vaihtamaan nimensä naimisiin mennessään säädettiin muistaakseni 1930 luvulla ja se kumottiin 1980- luvun puolivälissä. Eli ei ole ihme että tuo 55 vuotta naimisissa ollut nainen on "vahtanut" nimensä :-)

Omassa lähipiirissä kaikki eronneet on olleet nimenvaihtajia ja ovat sitten eron jälkeen ottaneet oman nimensä takaisin. Tosin nämä avioliitot (3kpl) ovat muutenkin kestäneet vain muutamista kuukausista vuoteen.

ja yhtään eroa ei meidän suvussa vielä ole. pisin avioliitto kestänyt jo 55v.

mutta tiedän monta jotka ovat miehen sukunimen ottaneet naimisiin mennessään ja erottuaan vaihtaneet takaisin oman tyyönimensä. Ja kaksi työkaveriani miettivät sukunimen takaisinvaihtoa kun ovat miehistään hiljattain eronneet.

mutta tiedän monta jotka ovat miehen sukunimen ottaneet naimisiin mennessään ja erottuaan vaihtaneet takaisin oman tyyönimensä. Ja kaksi työkaveriani miettivät sukunimen takaisinvaihtoa kun ovat miehistään hiljattain eronneet.

siis vaihtaneet takaisin tyttönimensä... :D

Minulla on mieheni sukunimi, ja yhtälailla voisime erota tai olla eroamatta, oli meillä sama tai eri suku nimi. Sama havainto lähipiirissäni.

Tässä voi olla takana samanlainen ilmiö kuin jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia.



Eli jos nainen on sukunimellään luonut merkittävän uran, hänellä on mittavan tärkeät verkostot esim. tiedemaailmassa tai julkisuudessa, niin hän ei sukunimeään mielellään vaihda. Voiko olla, että moni mies ei sulata näin menevää vaimoa hevillä?

sun mielestä helpommin. Mulle on ollu ihan lapsesta asti selvää etten nimestäni luovu, miksi ottaisin toisen nimen? Eroamisen kanssa tuolla ei ole tekemistä...Etkö tiedä kuinka uusi asia historiallisesti Suomessa on se että naiset muuttavat nimensä? Voit alkaa tutkia kirkonkirjoista kuinka moni ns. tyttönimellä olva nainen eros...

...vaikka nimeni pidin. On toki vasta kahdeksan vuotta oltu naimisissa.

Tässä voi olla takana samanlainen ilmiö kuin jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia. Eli jos nainen on sukunimellään luonut merkittävän uran, hänellä on mittavan tärkeät verkostot esim. tiedemaailmassa tai julkisuudessa, niin hän ei sukunimeään mielellään vaihda. Voiko olla, että moni mies ei sulata näin menevää vaimoa hevillä?

ole luonut uraa mutta nimestäni tykkään. Tuntuis ihan hullulta alkaa kutsua itseään toisen nimellä.

minä otin mieheni nimen ja sitouduin kunnes kuolema meidät erottaa. Mies ei sitten vain sitoutunut minuun enää 20 vuoden jälkeen.



Oli muuten ihanaa vaihtaa nimeä. Inhosin mieheni sukunimeä koko 20 vuotta!

Naimisissa 16 v

Nyt neljäs liitto menossa.



Minä pidin oman nimeni, ensimmäinen (ja uskoakseni viimeinen) liittoni jatkunut 16 vuotta.

Oman nimen pitäminen oli itsenäisyyden osoitus ja niin oli sekin, etten suostunut muuttamaan ulkomaille mieheni kanssa. Erohan siitä sitten tuli kun eri mantereilla asuttiin. Ihan oma vika. Tekisin kyllä saman ratkaisun uudelleen, ei siinä mitään. Mutta toinen aviomieheni on sellainen guru, että otin hänen nimensä ja lähtisin hänen kanssaan miten kauas tahansa. Tietysti vaikuttaa sekin, että kerkisin jo urani huipulle eikä itsenäisyydessä ole enää mitään tavoiteltavaa.