Uusperheet,

juuri viime elokuussa, pojan äiti halusi ne järjestää (uuden miehensä kanssa). Koko meidän uusperhe oli siellä vieraana. Ei ongelmia. Voin hyvin kuvitella, että jatkossakin, jos ja kun juhliin on aihetta, lasten äiti haluaa ne järjestää. Ihan kuin itse haluan järjestää omien lasteni juhlat - sellaisia ei ole vielä ollut - ja mukaan kutsutaan kaikki, keitä nyt voi kuvitella.

jos tuntuu hankalalta olla kummankaan vanhemman kotona. Jos lähellä on jokin tila, kesäpaikka, maatilamatkailupaikka, niin sellaisesta voi tehdä vakituisen juhlapaikan. Aina parempi, jos on jokin paikka, joka on perheelle ja suvulle jo ennestään tuttu, jota on käytetty aiemminkin.



Meillä on yksillä tutuilla näin, ja koska kaikki on siellä paikassa tavanneet käydä ennenkin, niin sitä ei edes huomaa, että vanhemmat on nyt eronneet. Järjestävät siellä lasten synttärit ja kaikki.



Mutta noin muuten mä ajattelen, että sitä nyt vaan pitää tottua, että jossain ne juhlat on, yleensä toisen kotona, ja sinne mennään, vaikka toinen vanhempi ei siellä enää asukaan. Ja että järjestävään kotiin tulee se eksän koko suku, eikä siitä tarvi olla mitenkään pahoillaan.

ei IKINÄ tehdä ongelmaa. Olen elänyt uusperheessä 12vuotta jo ja lapsia oli alusta asti viisi. Nyt 6. Mun lasten juhlat (synttärit, rippi) ovat pidetty meillä koska isompi talo kun xmiehen luona. Tänne on tullut sitten xmies uuden vaimonsa (ja lastensa) sekä mun xappivanhemmat. Miehen lasten juhlat pidetty kyllä hänen xrouvansa luona ja me ollaan menty sinne. Hänen x käy kyllä meillä kaffilla joskus muuten vain ja tulee myös meidän yhteisen lapsenn synttäreille (7v kohta), meidän yhteinen lapsi on ollut hänen x luona yökylässäkin. Pääasia että synkkaa puolin ja toisin, on lasten etu. Myös se asia, että ei KOSKAAN puhuta pa.kaa lasten äidistä/isästä lasten kuullen, vaikka asiat kuinka ottaisi päähän. Nyt ovat jo vanhimmat lapset 19 ja 18v eikä enää ole paljon juhlia mutta hyvin meillä on mennyt.

Itse kasvoin eroperheessä jossa ei toisen vanhemman kanssa saanut edes nimeltä mainita toista vanhempaa. Saati että olisivat tulleet yhtä aikaa / yhdessä mulle tärkeisiin juhliin. Eikä puhettakaan että toinen olis järjestänyt juhlat esim. kotonaan, jonne toinenkin olisi voinut tulla. Kaikki tärkeät tilaisuudet meni siihen että jännitin mitä tapahtuu jos näkevät toisensa vilaukselta esim. koululla yo-juhlan väkijoukossa.



Ei ollut todellakaan kivaa! Hyvä että nykyisin moni hoitaa asiansa paremmin!

Jos yhtään arvaan, niin minä tulen järjestämään nuo isot juhlat ja jossain muualla kuin meillä kotona - ei siksi etteikö meille saisi tulla, mutta meillä on vaan niin vähän tilaa, ettei meille isot juhlat mahdu. Ihan noiden poikien ristiäisetkin on järjestetty muualla kuin kotona, kun ovat olleet vähän suuremmat juhlat.



Ihan kaikki toki kutsutaan.



Synttärit on järjestetty aina meillä ja isä aina kutsuttu, mutta ei muita, siis kaverisynttäreille. Sukulaissynttäreille ollaan exänkin sukua pyydetty.



Ei näissä jutuissa ole koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Sulassa sovussa ovat hodareita väsänneet nykyinen mieheni eli lapsen isäpuoli ja exäni eli lapsen biologinen isä.

tyttäreni isä ei ole mukana juhlissakaan

järjestetään meillä (äidillä), juhliin kutsutaan lapsen isä perheineen, isän puoleiset isovanhemmat, äidin sisarukset ja vanhemmat, äidin miehen eli isäpuolen vanhemmat sekä sisarukset. Eli kaikki lapselle tutut ja läheiset. Tästä ei ole koskaan tehty ongelmaa.

Ja isä ei ole tervetullut. Isällä ei sukua Suomessa eikä lapsilla kavereita isän kodin lähellä, joten vaikea kilpailla järjestämällä vastaavia toisia tilaisuuksia. Lapset eivät halua, että isä tutustuu omiin kavereihin.



On äitimaailma, se normaali arki - ja isämaailma, se poikkeava koti. Maailmat eivät kohtaa.