Ei tarvitse kyllä ihmetellä, mistä lapset oppivat kiusaamisen!

Erään kerholapsen äiti on sellainen, että aina kerhoon viedessä tai sieltä haettaessa hoitaa leikkitreffien yms. sopimista niin teatraalisen suureen ääneen, että varmasti kaikki kuulevat, ketkä heillä on kutsuttu heidän prinsessansa kanssa leikkimään. Hän myöskin tervehtii meitä muita erittäin valikoivasti. Pohjanoteeraus oli se, kun olivat olleet reissussa ja tytär toi tuliaisia muutamalle ns. parhaalle kaverille ja äiti kailotti taas niin, että varmasti kaikki lapset ja aikuiset kuulivat, että kenelle niitä tuliaisia on tuotu... "Menehän nyt viemään se tuliainen Pekalle, oletko nyt varmasti muistanut antaa Minnalle tuliaisen..." Ja nyt yllätys, yllätys... tyttönsä on leikeissä aina se joka määrää, kuka mitäkin saa tehdä, käskyttää muita ja valikoi, kuka saa tulla hänen leikkiinsä. Ja niille, jotka aikovat sanoa, että olenko kateellinen suositusta tytöstä tms, niin en todellakaan. Tämä äiti on niin vastenmielinen kailottaja, että en todellakaan ole kateellinen mistään. Mutta jos itse näyttää tällaista esimerkkiä, että on oikein suureen ääneen valikoida ne, kenen kanssa ollaan ja ketä lahjotaan, niin eiköhän se syy tytön käytökseen löydy aika läheltä. Sitten meidän lapset, joille on opetettu, että kaikki pitää ottaa huomioon leikeissä, joutuvat tällaisten pikkutyrannien kynnysmatoiksi.