Oletko nöyrä?

ymmärrän nöyryydellä sitä, että yritetään laittaa itsekkyys ja omat halut syrjään, ja ajatellaan enemmän toisia kuin itseä.



Tämä taas ei kuitenkaan tarkoita mielestäni kynnysmattona olemista, asioilla on eroa.



ja arvostan kyllä nöyryyttä.

nöyryys tarkoittaa oman pienuuden myöntämistä ja kiitollisuutta omassa elämässä hyvin olevista asioista.



Nöyryys ei ole nykyaikana oikein muodissa ja sillä on nöyristelystä puhuttaessa huono kaiku. Individualistisen ihmisen ei tarvitse olla nöyrä.



Minusta pieni nöyryys ei kuitenkaan ole pahitteeksi. En tarkoita, että tarvitsisi kumarrella joka suuntaan, mutta se voisi tarkoittaa myös toisen ihmisen kunnioittamista "minäminäminä"-ajattelun sijaan.



Jos nöyryys ymmärretään väärin, siitä voi seurata marttyyrimäistä asennetta ja kaikkien mielistelyä.



Liitän tämän aika lailla myös kristilliseen arvomaailmaan: Jumalan edessä olen nöyrä. Ymmärrän myös oman pienuuteni ja sen, että omassa voimassani en ole juuri mitään.



Olisikin kiinnostava tietää, miten uskonnottomat kokevat asian: minkä edessä nöyrrytte vai ettekö nöyrry?