Lue keskustelun säännöt.
Lopetanko minäkin muistamisen?
26.11.2010 |
Vanhempani eivät huomioi enää syntymäpäivääni (ei oo tietenkään pakko, ja odottaisin vaikka vaan onnitteluja tai jotain pientä muistamista). Mutkun mä olen kyllä huomioinut heidän syntymäpäivänsä, isän- ja äidinpäivät, ja jouluksikin jotain.
Alkaa vaan harmittamaan tämä yksipuolisuus. Jätänkö pokkana kortit, onnittelut ja pienet lahjat väliin, vai jatkanko vaan samaan tapaan, jotta vanhempani tuntis edes syyllisyyttä (paskan marjat ne mitään tunne...)
(Eikä kyse ole mistään epämiellyttävästä lahjonnasta, vaan esim. viedään lasten tekemä kortti ja joki pieni kiva käyttötuote)
Luulis, että ei olisi liikaa vaadittu, että muistaisivat ainoan lapsensa syntymäpäivän, mutta tokihan se oma elämä on niin totaalisen kiireistä ja upeeta, että muut ihmiset on helppo unohtaa.
Kommentit (6)
saan yleensä onnittelut. Lapset tykkää askarrella korttia tms. niin muistetaan kyllä vanhempia. Monesti viedään pieni kukkakimppu tai jotain muuta pientä. En ole ollut näreissäni jos minulle ei tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ovat dissanneet sua jo vuosia niin jätä ihmeessä heidät väliin. Ei minustakaan olisi kiva yksipuolisesti muistaa heidän merkkipäiviään.
Ja siitä antamisen ilosta, on ihanaa antaa lahjoja tärkeille ihmisille. Mutta minusta on hieman outoa että eivät koe sua niin tärkeäksi että sua pitäisi muistaa. Vai antavatko kenties rahaa tilille, niin että eivät tee siitä numeroa? Oletko pannut merkille?
Lopeta muistaminen vähäksi aikaa ja katso miten he reagoivat jos edes reagoivat. Luulis kyllä että vanhempasi muistaisivat kun olet ainoa lapsi. Tai mikset kysy suoraan mikseivät enää onnittele, onko suuttunu jostain esim.
sua mitenkään synttärinä! En itsekään kyllä viitsis sitten nähdä vaivaa...
Mutta tosiaan on tullut mieleen, että enkö minä ole edes sen vertaa tärkeä, että mullekin olis ilo antaa...
Joskus muistavat, joskun oon muistuttanut, yleensä eivät ole muistaneet. Jos olen ollut ostamassa jotain itselleni, olen maininnut vanhemmilleni, että jos tahdotte, voitte tämän mulle ostaa synttärilahjaksi. Ovat olleet ihan aidosti "joo, no tottakai" -linjalla. Mut en mä tuota tavaksi ole ottanut, taisi viimeksi olla tasan 30v. päivät kun itse ehdotin itselleni lahjaa.
(Eivät laita tilille rahaa, mulla on kyllä rahaa itsellänikin, ei olisi mitenkään tarpeellista. Ja on heilläkin rahaa, ettei muistaminen siitäkään olisi kiinni)
-ap-
antamisen ilo jne... ei sun tarvi niitä enää muistaa korteilla ja onnentoivotuksilla jos on taka-ajatuksia. yleensä lahjat annetaan antamisen ilosta, ei sen takia että toinen antaisi sit ajallaan sinullekin lahjan