Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla ollut syyhypunkkiä? Mitkä oireet ja miten hoito?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.
Kirjaudu sisään
Tartuntahetkellä ihmiseen siirtyy yleensä vain rajallinen määrä syyhypunkkeja (10–20 kpl). Punkkipopulaation lisäännyttyä riittävästi ilmaantuvat oireet, jotka aiheutuvat punkeille ja niiden eritteille herkistymisestä. Mikäli kyseessä on ensitartunta, oireiden alkamiseen kuluu aikaa keskimäärin neljä viikkoa.
Aiemmin sairastettu syyhy jättää immunologisen muistin punkin ja sen eritteiden kohtaamisesta ja siten uusi tartunta alkaa oirehtia jo muutamassa päivässä. Ensioireena on yleensä voimakas yöllinen kutina. Kutina aiheuttaa raapimista ja raapimisen seurauksena vetistäviä, ruven peittämiä ihovaurioita. Ihovauriot puolestaan lisäävät bakteeritulehdusten riskiä. Raapimisjälkiä esiintyy yleensä sormien välissä, ranteissa, rinnassa, lapaluiden alueella ja intiimialueilla. Hoitamattomissa tapauksissa syyhy voi levitä joka puolelle. Se on kuitenkin harvinaista kasvoissa, kaulalla ja päänahassa. Poikkeuksena ovat päiväkoti-ikäiset lapset.
Toisinaan potilaille kehittyy allergisen reaktion tyyppinen nyppyläinen ihottuma myös alueille, joilla punkkeja ei ole, tyypillisimmin pakaroihin, yläselkään ja vatsaan. Tarkasteltaessa ärtynyttä ihoaluetta lähemmin, havaitaan käytäviä ja pieniä rakkuloita. Käytävät ovat 2–15 mm pitkiä ja 0,5 mm leveitä. Ne näkyvät parhaiten sormien välissä, miesten sukupuolielimissä sekä pienillä lapsilla myös kämmenten ja jalkapohjien ihossa. Käytävät voivat olla muodoltaan suoria tai mutkittelevia (S-muotoisia). Käytävän päässä on pieni, vesikelloa muistuttava rakkula, jossa naaraspunkki sijaitsee.
Syyhystä, jonka seurauksena iholle on muodostunut vesikelloja ja runsaasti paksua rupea, on käytetty nimitystä rupisyyhy (Scabies crustosa) tai norjalainen syyhy. Rupisyyhyssä yhden ihmisen punkkipopulaatio saattaa koostua useista tuhansista – pahimmillaan jopa miljoonista – yksilöistä. Mekanismia, jolla tauti joillakin ihmisillä kehittyy tavanomaisesta syyhystä rupisyyhyksi, ei tarkkaan tunneta.
On havaittu, että alttiutta rupisyyhylle lisää perussairaudesta johtuva immunosuppressio tai
HIV-infektio.
Hoito
Hoidon kulmakivenä on syyhylääkitys, käytössä olleiden vaatteiden ja vuodevaatteiden vaihto sekä tartuttajan ja mahdollisten tartunnan saaneiden hoito. Toistolääkitys viikon päästä on välttämätön hoidon onnistumisen varmistamiseksi.
Kaikki perheenjäsenet hoidetaan samanaikaisesti – oireilevat kahdesti ja oireettomat kerran. Suomessa saatavilla olevat syyhylääkkeet ovat permetriinivoide (kauppanimi: Nix®) ja erikoisluvalla saatava ivermektiini-tablettilääkitys (Stromectol®). Ivermektiiniä käytetään lääkärin määräämänä erityistapauksissa (esimerkiksi hankala rupisyyhy) ja siihen liitetään aina myös voidehoito.
Permetriinivoidetta on saatavissa apteekeista ilman reseptiä. Yksi putkilo riittää yleensä yhteen aikuisen kertakäsittelyyn. Hoitopäivänä kaikki käytössä olleet vaatteet ja vuodevaatteet laitetaan aluksi pesuun, eikä tämän jälkeen likaisia vaatteita käsitellä ilman suojaavia muovikäsineitä. Pesulämpötilan tulisi olla vähintään +60 C ja pesuajan vähintään 20 minuuttia. Jos vaate ei kestä tavallista vesipesua, se laitetaan muovipussissa pakastimeen vuorokaudeksi.
Koska syyhypunkki selviää huoneen lämmössä hengissä korkeintaan pari vuorokautta, voi vaatteen (tai muun materiaalin) pussittaa ja viedä siksi ajaksi syrjään (esim. vaatekomero) sekä tämän jälkeen tuulettaa tai puistella. Patja ja makuuhuone imuroidaan normaalisti.
Kun makuuhuone on imuroitu ja vaatteet laitettu pyykkiin, mennään suihkuun. Pesun jälkeen kuivataan iho huolellisesti ja levitetään voide kaulasta varpaisiin kaikille iho-alueille, mutta ei limakalvoille.
Pikkulapsilla ja vanhuksilla voi olla tarpeen hoitaa myös hiuspohjaa Nix®-shampoolla. Erityisen huolellisesti voidetta on levitettävä varpaiden- ja sormien väleihin, kynsireunuksiin, napaan, kainaloihin sekä nivusiin ja ulkoisiin sukuelimiin. Samalla otetaan myös käyttöön uudet puhtaat vaatteet ja vuodevaatteet.
Voiteen annetaan vaikuttaa aikuisilla 8–15 tuntia ja pikkulapsilla 6–8 tuntia. Imeväisille lääkäri määrää käsittelyajan. Hoitoajan päätyttyä päällä olevat vaatteet riisutaan ja viedään jälleen pyykkiin (pyykkiä pestessä muistettava suojakäsineiden käyttö).
Tämän jälkeen iho pestään vedellä ja saippualla. Jos käsien ja alapään pesu on välttämätöntä hoidon aikana, voidetta levitetään heti uudelleen näille alueille. Jos permetriinivoide on iholla yön yli, lakanoiden vaihto ja siivous tehdään aamulla hoitovoiteen poispesemisen jälkeen. Hoito toistetaan viikon kuluttua.
Poikkeuksena on oireeton perheenjäsen tai muu kontaktina hoidettu henkilö, joka hoidetaan vain kerran.
Ivermektiini-tabletteja käytetään vaikeissa syyhytapauksissa yhdessä Nix® -voiteen kanssa. Annos aikuisille on 12 mg. Se otetaan suun kautta kerta-annoksena ja uusitaan hankalassa rupisyyhyssä viikon kuluttua. Lääke ei sovi raskaana oleville eikä pikkulapsille.
Ensimmäisen syyhylääkityksen jälkeen syyhyihottumaa voi hoitaa voiteella, jossa on kortisonia ja antibakteerista ainetta (esim. Sibicort®). Voidetta levitetään ihottumakohtiin kahdesti päivässä niin kauan kuin ihottumaa esiintyy. Kutinaa voi tarvittaessa lievittää reseptillä saatavalla antihistamiini-lääkityksellä, jota on saatavana sekä tabletteina että mikstuurana (Atarax®). On hyvä muistaa, että hoitojen jälkeen syyhytartunnan aiheuttama kutina ja iho-oireilu yleensä jatkuvat 2–3 viikkoa. Tämä kutina johtuu punkkien eritteitä ja kuolleita punkkeja vastaan kohdistuneesta tulehdusreaktiosta eikä tarkoita syyhypunkkihoidon epäonnistumista. Mikäli voidehoito jostain syystä epäonnistuu, on hoidon jatkamiseksi mentävä uudestaan lääkäriin.
Suurin syy hoidon epäonnistumiseen on väärin toteutettu hoitokokonaisuus. Suomessa todetut syyhypunkkikannat ovat toistaiseksi olleet herkkiä käytetyille hoitoaineille, eikä resistenssiä ole esiintynyt. Maailmalta on raportoitu ivermektiinihoitoon liittyvistä ongelmista rupisyyhyä sairastavilla potilailla. Varsinaisen resistenssin mahdollisuutta ei kuitenkaan ole näissäkään tilanteissa kyetty aukottomasti todentamaan.