Kumpi sinulle on tärkeämpää: asunnon sijainti vai koko?
Eli kummasta olet valmis tinkimään ensin, jos "täydellistä" asuntoa ei ole mahdollista saada (syystä tai toisesta)?
Esim. jos olisi pakko muuttaa vaikka työn takia toiseen kaupunkiin ja tarjolla olisi asunto joka olisi vähän pienempi kuin oikeasti haluatte mutta loistopaikalla, vai huonompi sijainti (esim. kauempana palveluista) mutta paremman kokoinen? Ja oletuksena tietysti että muuten ei isoja eroja kummankaan hyväksi.
Kommentit (45)
Ennemmin tosiaan asun palvelujen ja työpaikkojen ääressä kuin jossain korvessa missä on lääniä, mutta eipä juuri muuta.
Mies unelmoi omakotitalosta, mutta en tahdo luopua kaupungista. Kompromissin löytäminen on vähän vaikeaa.
Palvelut on hyvä olla lähellä, asunnon koosta tai varustelusta voin tinkiä jos asuminen on väliaikasta tai muuten lyhytkestoinen.
Koska on tosi raskasta asua liian pienesäs asunnossa. Siinä ei paljon hyvä sijainti lohduta jos tarvittavat kamat eivät mahdu.
voi rempata ja kaataa seiniä tms jos tarvetta. Asumme kalliilla alueella Helsingissä ja tilaa on juuri ja juuri riittämiin. Omakotitalo olisi haaveissa, mutta emme halua luopua hyvästä sijainnistamme, joten lottovoittoa odotellessa :)
sillä kaupunkiin ajaa vartissa ihan maaltakin. Ja minä esimerkiksi haluaisin syvemmällekin maaseudulle asumaan. Eli periaatteessa sijainti on mulle se ykkösjuttu, koska sinne mieleiselle paikalle voi sitten tehdä mieleisensä talon.
Mutta käytännön syistä meidän asuinpaikka on tässä missä on, ja mä olen joutunut tinkimään mun asuinpaikkahaaveista. Ollaan sitten valittu tästä talon paikaksi se, mikä on kuitenkin riittävän siedettävä.
Eikä se talon kokokaan ole aivan yksi ja sama. Ennen asuttiin niin, että kaikki neljä sänkyä oli samassa makkarissa. Kyllähän se meni, kun tavaroille oli säilytystilaa kodin ulkopuolella. Mutta oli se hankalaa, kun tavarat ei olleet kaikki kotona, siivoamaan ei mahtunut ja kotona oli ahdasta.
Nyt on isompi talo, ja kyllä tässä käytännön elämä on selvästi miellyttävämpää.
Eli mä sanoisin, että kyllä molemmat on tärkeitä. Mutta kun usein kaikkea ei voi saada, niin täytyy löytää se taso, mikä on perheelle siedettävä, ja niiden rajojen sisällä sitten yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen.
Asumme pienessä asunnossa hyvällä paikalla. Haluan että kaikki palvelut ovat lähellä ja alue on miellyttävä.
Mies unelmoi omakotitalosta, mutta en tahdo luopua kaupungista. Kompromissin löytäminen on vähän vaikeaa.
Opettele käyttämään autoa ja olet maaltakin yhtä nopeasti kaupungissa kuin lähempää.
Me etsittiin sadan neliön neliötä, mutta muutettiin lopulta 90 neliöiseen kolmioon ja voin sanoa, että päätös oli oikea! Haaveilin omakotitalosta ja haaveilen edelleen, mutta paritaloon oli tyytyminen.
Kuitenkin työmatka on meistä toisella nyt puoli kilometria ja toisella neljä kilometria, kilometrin sisällä on päiväkodit ja kaikki koulut ala-asteesta lukioon. Ja tämä siis Espoossa. En kadehdi niitä, jotka joka aamu ja iltapäivä kököttää ruuhkassa päästäkseen kotiin. Elämänmeno on nyt ihanan leppoisaa, kun kaikki palvelut ja ylipäänsä kaikki mitä tarvitaan on lähellä.
Säästöäkin tulee kun matkakulut on olemattomat. Toki asunto oli melko hintava...
kun ei ole miljonääri. Nyt sijainti meillä oikein hyvä, mutta yksi huone saisi olla lisää. Ei kuitenkaan mahdollista tältä alueelta tällä hetkellä.
8 hengen perhe, neliössä. Stockmann 8 minuuttia, kaupat ja koulut alle 100m päässä, ja upeat näköalat.
Sijainti, sijainti ja sijainti.
Vanha kiinteistönvälittäjien viisaus.
meilläpäin kun on kämppiä myynnissä vaikka kuinka, josta vaan voi valita. No, silti me rakennettiin oma talo, sijainti ja koko just sitä mitä haluttiin.
Se tarkoittaa sitä, että miehellä työmatka autolla 20min, julkisilla 30min (etäisyys 12km). Mulla menee autolla n. 30-40min ja julkisilla 1-1,5h (etäisyys 22km).
Kauppa 5km päässä, tk + neuvola 8km, lähin pk 1,8km, lähin alakoulu 2km. Lukioon on 10km. Yhdelle tämä on korpi, toiselle ei. Kulttuuripalveluihin on matkaa, toisaalta pienille lapsille on paljon edullisia paikallisia harrastuksia.
niin ehdottomasti sijainti,koska omistusasuntoa pitaa ajatella myos sijoituksena. Tietenkaan ihan mita tahansa komeroa ei voi sijainninkaan takia ottaa, mutta jos nyt jotenkinkaan olisi sopiva.
Sijainti, sijainti ja sijainti.
Vanha kiinteistönvälittäjien viisaus.
Arjen käytännöllisyys on toinen juttu.
Näin viiden hengen kera liian pienessä luukussa kärvistelevänä olisin ihan valmis muuttamaan vähän kauemmaksikin tämän tuppukylän keskustasta, jos joku kiva tölli löytyisi. Kunhan olis ainakin 20 neliötä isompi...
Pk-seutuun sitten taas välimatkaa mitä enempi sen parempi ;D
Aivan, isokaan asunto kaukana ei paljon auta, kun arkirumbaa pyörittää.
Asumme vähän liian ahtaasti, mutta kaikkien tarvitsemiemme palveluiden läheisyydessä.
Olen periaatteessa samaa mieltä tuosta, mutta perheen koko määrittää aika lailla. Meillä on 2 aikuista, vauva, yksi omaishoidettava (tarvitsee mm. sähköllä säätyvän sängyn + apuvälineitä), 2 ns. etälasta ja vauva tulossa. Eli siis kohta meitä on paikalla aina vähintään 4 joista 2 pientä lasta. Mutta osan kuukaudesta 2 aikuista ja 5 lasta... Kaksio, no way!