Lue keskustelun säännöt.
Mun äitiä ärsyttää mun onnellinen avioliitto.
23.11.2010 |
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin äitini ei ikinä ole ollut onnellinen minun puolestani. Vanhempani erosivat ollessani 10v ja minä ja 2 sisarustani jäimme isän luokse asumaan. Äitini käytti tuohon aikaan todella reippaasti alkoholia, eikä ollut kelvollinen kasvattamaan pieniä lapsia. Minulla ei tästä syystä ole koskaan muodostunut syvää ja normaalia äitisuhdetta.
Vanhemmiten hän edelleen käyttää aika paljon viinaa ja varsinkin humalaspäissään hän on tosi inhottava. Haukkuu miestäni ja kaikkia meidän tekemisiämme ja valintojamme sekä sanoi jo vuosia sitten että "kyllä teidänkin avioliitto perseelleen menee kun heilläkin meni".
Nyt olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 15v ja voin sanoa että olemme onnellisia ja tämän on äitinikin huomannut ja myös sen että meillä on iloiset ja tasapainoiset lapset. Sitä enemmän hän on katkeroitunut ja päästelee inhottavuuksia suustaan. Selvinpäin ei, mutta ihan pienissäkin osaa olla tosi inhottava mua ja miestäni kohtaan. Ja jos joskus hänelle sanoo takaisin siitä nousee ihan hirvee sota josta hän on suuttuneena pitkän aikaa. Tämän vuoksi vältämme minimiin hänen luona käyntejään. Toki kun asumme samalla pienellä paikkakunnalla, väkisinkin yhteyksissä ollaan.
Täytyykö antaa vaan mennä toisesta korvasta ulos ja olla alentumatta hänen tasolleen vai mitä ihmettä pitäis tehdä?
Kommentit (6)
Se taas on kateellinen siitä, että mun elämä ei ole niin ankeaa ja köyhää kuin sen on aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli asettaudu äitisi yläpuolella, ajattele vaikka että hän ei osaa olla toisenlainen, ja onneksi sinä olet toista maata. Anna hänelle anteeksi hänen puutteensa ja vikansa, et sinä voi muuttaa äitisi käytöstä mitenkään. Voit vain muuttaa oman asenteesi siihen. Kumpi on sinulle helpompi olotila: olla vihainen äitisi käytöksestä vai ohittaa se säälivästi?
"Äiti, mä kuulen nyt että sä olet ottanut. En halua jutella sun kanssa kun olet alkoholin vaikutuksen alaisena. Jutellaan sitten kun olet selvin päin."
Ei todellaakaan tarvitse kuunnella mitään ilkeilyä vaikka olisi oma äiti.
Itse teen näin. Äitini ei ilkeile, mutta ryyppää, enkä halua olla silloin missään tekemisisissä. Äiti tietää ja hyväksyy tämän.
Jokainen joka katsoo ryyppäämistä läpi sormien tavallaan mahdollistaa sen.
Eli asettaudu äitisi yläpuolella, ajattele vaikka että hän ei osaa olla toisenlainen, ja onneksi sinä olet toista maata. Anna hänelle anteeksi hänen puutteensa ja vikansa, et sinä voi muuttaa äitisi käytöstä mitenkään. Voit vain muuttaa oman asenteesi siihen. Kumpi on sinulle helpompi olotila: olla vihainen äitisi käytöksestä vai ohittaa se säälivästi?
voisit kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. halaa häntä yhtäkkiä ja sano antavasi anteeksi lapsuudessa tapahtuneet asiat (jos siis olet tosiaan antanut mielessäsi anteeksi) ja että hän on sinun äitisi ja toivoisit että pystyisitte parantamaan suhteenne. aloittaisitte alusta. sit vaan pyytäisit miettimään asiaa ja sanoisit heipat. mitenköhän reagoisi tuohon?
Voi ap, halaus sulle täältä.
Sä et voi inhottavaa ja kateellista ihmistä muuttaa, mutta voit taatusti valita annatko sen olla teidän elämässänne. Mä en antaisi.
mitä alkkis äitisi sanoo