Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainoiset sanovat olevansa ok mutta...?
23.11.2010 |
Täällä on ollut viimeaikoina paljon laihduttamisesta, kestoaihe suorastaan. Puolet palstailijoista on laihduttamssa tai ainakin aloittamassa. Mutta sitten kun tulee puhe siitä ettei ylipaino ole kaunista ja tervettä, alkaa huima puolustelu. Suurin osa tuntuu olevan tyytyväisiä itseensä ylipainosta huolimatta, ei se elämää haittaa ja mieskin tykkää muhkummasta.
Toisia tsempataan ja neuvotaan kovasti, mutta miksi? Ehkä siksi koska kaikilla yliopainoisilla on tavoite/halu päästä normaalipainoiseksi?
On jotenkin jakomielisiä nämä keskustelut. Mulle henkilökohtaisesti on ihan sama onko ihminen iso vai pieni, itse olen ollut molempia. Mutta jos valinta on tehtävä, todellakin olen mieluiten normaalipainoinen. Itse koin oman ylipainoni ahdistavaksi enkä kokenut että voisin olla kaunis sillä tavoin. Myös ulkopuolinen palaute on antanut vahvasti ymmärtää että muutos on pelkästään positiivinen kun laihduin.
Ihan vain haluan kysyä teiltä että miten on? Oletko simä oikeisti itseesi tyytyväinen ylipainoinen? Vai salaa kateellinen laihtuneille ja normaalipainoisille?
Mielelläni kuulisin ihmisestä joka aidosti pitää itsestään isompanakin, haluan tietää että sellaisia oikeasti on.
Kommentit (38)
ja tuntuu että lihon vaan!!
nuorimmaiseni on kyllä 4kk;ta,mutta silti.
nuorempana olin laiha kuin pajunvitsa! inhoon itteeni kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta takaraivossa jylläsi toive paluusta entiseen, muutaman vuoden ajan. Sitten kun tuo tavoite tuli tehtäväksi, alkoi uusi elämä, ja nyt voin jo sanoa, että kun olen normaalipainoinen, tuntuu oikeasti hyvälle.
Vielä pitää karistaa muutama kilo, jatkaa liikuntaa, jotta myös nämä jäljellä olevat läskit pienenisi ja lihakset olisivat paremmat. Rasva% on vielä liian iso.
ja tuntuu että lihon vaan!! nuorimmaiseni on kyllä 4kk;ta,mutta silti. nuorempana olin laiha kuin pajunvitsa! inhoon itteeni kovasti!
ja bmi on joku 30.
Jouduin kyllä tekemään töitä sen eteen, että hyväksyin kroppani, joinain yksittäisinä päivinä joudun tekemään siinä työtä edelleen. Kuitenkin suurimman osan ajasta olen aivan tyytyväinen ja jopa tykkään peilikuvastani ;) ja mikä tärkeintä, voin henkisesti paremmin.
Mulla takana 15 vuotta jojottelua ja ahmimishäiriötä, sen minäkin lisäksi koin, että vaikka olin miltei jo alipainoinen, minulla oli komplekseja kropan kanssa ja henkisesti voin todella huonosti. Laihduttaminen ei sovi minulle, ei edes "huomaamattoman keventymisen hidas yrittäminen", jokin loksahtaa aivoissani heti siihen asentoon että alan kyttäämään kroppaa ja miettimään vaan koko ajan painoani ja syömisiä, ehkä se johtuu syömishäiriöalttiudesta.
Onnekseni olen ymmärtänyt ettei onnellisuus ole kiloista kiinni.
Itselläni ei olisi hätää nyt, viihdyn lihoissani, mutta mietin tulevaisuuttani.
Bmi 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.allcarinsurancequotes.net/ car insurance in florida cdd http://www.carsinsurance4u.com/ car insurance kpmmf http://www.autosinsurancequotes4u.com/ buy car insurance online :P
oloni ihan ookooksi edelleen, annoin ymmärtää myöhemminkin, ettei harmita ollenkaan.
Lopulta laihdutin itseni, ja nyt vasta voin sanoa, että kyllä se silloin usein vidutti ja paljon...
Toivon, että tämä ei päde kaikkiin pulleroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai keskustelu on kaksijakoista, kun keskustelijoita on erilaisia!
BMI päälle 30. Yritän pudottaa painoani, mutta yritän olla stressaamasta asiasta.
Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni. Olen ihan sievä, osaan pukeutua itseäni miellyttävällä tavalla.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö tavoittelisi normaalipainoisuutta. On kovin ikävää laihduttaa ja samalla surkutella itseään kuinka ruma ja läski onkaan. Laihduttaminen on muutenkin iso operaatio, joten ei siihen tarvita ylimääräistä huonon itsetunnon taakkaa.
Olen ollut kerran elämässäni ylipainoinen, vaihtarivuonna lihoin ruokavaliomuutoksen/liikunnan vähenemisen/ikävän (söin siis ikävääni) vuoksi n. 15 kg, sen jälkeen olen ollut hoikka.
Inhosin itseäni lihavana, itsetunto laski, oli vetämätön olo, ei jaksanut mitään, mitkään vaatteet ei sopineet päälle jne. Sain paljon negatiivista huomiota ja huomautuksia lihomisesta, varsinkin kun palasin Suomeen. Eikä kyseessä ollut edes massiivinen ylipaino, vaan noin viisitoista kiloa.
Laihdutin tarkoituksella itseni hyvin hoikaksi. Elämänlaatu koheni, sain valtavasti positiivista huomiota, vaatteet näyttivät todella hyviltä päällä, liikunta tuntui hyvältä ym.
En keksi mitään huonoja puolia hoikkuudesta, lihavuudesta sen sijaan lukuisia.
Olen kuitenkin lihomiseen taipuvaa sorttia eli joudun kiinnittämään paljon huomiota ruokavalioon ja liikkumiseen eli hoikkana pysyminen vaatii työtä. En kuitenkaan aio ikinä päästää itseäni lihomaan.
Raskausajat on poikkeuksia, niiden jälkeen olen nopeasti palannut entiseen kuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin peilistä varsin kauniin naisen
Lapset olivat mulle liian nopeita, joten aloitin laihduttamisen.
Tässä istun nyt 30 kg hoikempana. Ja mielestäni paljon kauniimpana kun alkuvuodesta.
Ja tenavanikin saan jo kiinni.
http://www.carsinsurance4u.com/ car insurance >:OO http://www.insurersguide.com/ louisiana homeowners insurance okaon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen saanut kiloja pois yht 26 kg ja edelleen olen lievästi lihava. Tietenkään en ollut tyytyväinen ulkonäkööni läskinä mutta onnellinen elämässäni kyllä. Joskus tuntuu että nämä menee sekaisin eli kuvitellaan ettei lihava ihminen voisi elää onnellista elämää kiloistaan huolimatta. Kaikille se ulkonäkö ei ole elämän tärkein asia. Mun mies myös halusi minua ihan yhtä paljon silloin lihavana. Mun suurin syy laihdutukselle oli terveys ja ulkonäkö toissijainen syy. Tuntuu että ap sun tarkoitukses on nyt kääntää veistä lihavan haavoissa ja esittää että kukaan läski ei voi olla onnellinen itsestään ja siinä olet kyllä väärässä! t.entinen lihava
näin peilistä varsin kauniin naisen
Lapset olivat mulle liian nopeita, joten aloitin laihduttamisen.
Tässä istun nyt 30 kg hoikempana. Ja mielestäni paljon kauniimpana kun alkuvuodesta.
Ja tenavanikin saan jo kiinni.
upeaa!
Minun oma kokemukseni on, että olen oppinut hyväksymään ylipainoni. Toki silloin tällöin mietin, millaista olisi olla hoikempi, mutten mitenkään pakkomielteisesti, tai niin, että se haittaisi minua.
Muistan kuitenkin sen, millaista oli olla 25kg hoikempi. Jos tuohon helpolla pääsisin, sen tekisin. Mutta se on niin työn ja tuskan takana, että en ole vielä edes vakavasti ajatellut pudottavani painoa. Kyllähän siitä jollain tasolla haaveilee, muttei siis kuitenkaan ihan hirveästi :)
Eniten pelottaa mahdollinen sairastuminen esim. diabeteseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. Niitä kun on sukurasitteenakin... Se on ehkä se suurin vaikutin, miksi välillä pohdin tästä ylipainosta eroonpääsemistä. Eikä niinkään se ulkonäkö.
Nimim. BMI n. 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin lääkitsen masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä syömällä. Olen todella ylipainoinen. Olen niin onneton muutenkin että koon 50 vaatteet ovat tässä henkisessä konkurssissa enää pisara meressä.
vielä kivempaa olisi olla psyykkisesti terve ja onnellinen normaalipainoinen. Liikasyömisellä saan pidettyä pääni jotenkuten kasassa. En mä muille kateellinen ole. Tämä on minun elämäni ja minun ongelmani. Joo, toki aiheutan kuluja yhteiskunnalle sairastumalla pian sydän- ja verisuonitauteihin ja pahoittelen sitä jo etukäteen, mutta ei ole elämä minullekaan aina jakanut niitä parhaita kortteja.
Mikä on todella ylipainonen?
Vaikka laihduttaa niin ei se iho mihinkäöän katoa. Mielummin iho kireellä vähän pyöree kun laiha ja iho roikkuu
ja vaikka itselle muutos on tullut pikkuhiljaa ja jotenkin huomaamatta, muut ovat kyllä sen huomanneet ja olen saanut pelkästään positiivista palautetta. Itsekin kyllä viihdyn nahoissani paremmin, nyt mahtuu normaalikokoset (M) vaatteet taas ja ruokalaskukin on pienempi. Ennen selittelin itselleni et miks mä lihon vaikka syön näin terveellisesti ja muka vähän..mut kun on itteleen rehellinen, tajuaa miten paljon oikeasti on syönyt ja liikaa kokonaisuudessaan.
millaiset mitat ovat henkilöllä, jonka BMI on 45? Miten voi olla saanut lapsen?
painosta riippumatta.
Siis joko yhdynnästä tai sitten hedelmöityshoidoin.
millaiset mitat ovat henkilöllä, jonka BMI on 45? Miten voi olla saanut lapsen?
en ole koskaan ollut laihiksella. raskaus ei ole koskaan painoani nostanut. en ole kateellinen normaalipainoisille. joskus tunnen sääliä "ikuisia laihduttajia" kohtaan. bmi jotain 33.
Alue: Aihe vapaa
Nuorempana olin todella ahdistunut ja epävarma itsestäni, VAIKKA BMI oli silloin siellä 17-18 hujakoilla. Ei hoikkuus ole tae onnellisuudesta ja itseluottamuksesta todellakaan.