Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko kenestäkään joskus, että lapsi näkee enemmän kuin sinä näet, siis henkiä tms...
23.08.2006 |
Meidän taapero (ei osaa vielä puhua) joskus tuijottelee tyhjää, osoittelee kovasti sormella ja vilkuttaa ei minnekään jne. Minulle tulee tästä välillä vähän kammottava olo, vaikka todennäköisesti lapsi on vain väsynyt, ehkä ajattelee vielä jotain aiempaa ja vilkuttaa sille asialle. Silti...
Kommentit (71)
Johtusikohan se siitä, että uskomme Jeesukseen. Kuuntelemme hengellistä musiikkia ja lapsillekin luetaan Raamattua ja käyvät pyhäkoulua. Lapset ei ole koskaan ainakaan puhuneet mitään ylimääräistä näkevänsä. Kuopus tarkistaa ennen nukkumaan menoa, ettei sängyn alla ole leijonaa. Ei ole koskaan ollut.
Olemme kertoneet lapsille enkeleistä, jotka valvovat silloinkin kun he nukkuvat. Pelkotiloja ei ole ollut, paitsi kerran kun tätinsä pelotteli esikoista (tuolloin 3v) kummituksilla (miten aikuinen voi olla niin tyhmä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka meilläkin kuunnellaan hengellistä musiikkia ja uskotaan Jeesukseen Suurena Mestarina. Mielestäni nämä asiat eivät kumoa toisiaan, päinvastoin. Elämähän jatkuu myös kuoleman jälkeen.
Islamissa nimittäin on ihan selvää se, että Jumala on luonut ihmisiä ja jinnejä(" henkiolentoja" ). Jinnejä eivät ihmiset yleensä pysty näkemään, paitsi lapset useammin. Lapset ovat vielä lähempänä sitä " henkimaailmaa" mistä kaikki ihmiset tulevat.
Vierailija:
Islamissa nimittäin on ihan selvää se, että Jumala on luonut ihmisiä ja jinnejä(" henkiolentoja" ). Jinnejä eivät ihmiset yleensä pysty näkemään, paitsi lapset useammin. Lapset ovat vielä lähempänä sitä " henkimaailmaa" mistä kaikki ihmiset tulevat.
Uskon Jeesukseen, olen uskovainen. Tiedän että on olemassa henkimaailma. Meillä henget vaan ei viihdy, koska meillä puhutaan Jeesuksesta. Ei ole lapsetkaan mitään nähneet tai kuulleet. Kas kun meillä ei henkiä kotona ole.
Kerran olin varma, että näin pihallemme koiran, joka sitten katosi. Ekana tulee mieleen näköharha. Toisaalta saattoi se olla joku henkikin, mutta eipä se taida viihtyä pihallammekaan. Minä kun voin laulaa pihallakin :)
28
Ei varmasti kasva terveitä aikuisia teidän lapsistanne....
t. Samaa kokenut ja 4 sisarusta, terapiassa käyty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
alkaa autossa hokea poliisi, mitään ei vielä näy. Kun ajetaan niin sielläpä on poliisit!!
Vierailija:
Ei varmasti kasva terveitä aikuisia teidän lapsistanne....t. Samaa kokenut ja 4 sisarusta, terapiassa käyty
Uskovaisten piirissä olemme kuulemma ' vapaamielisiä' . Mitä se sitten tarkoittaakin. Meillä ei pelotella lapsia (ei mitän helvetti-puheita), meillä puhutaan rakkaudesta.
Ikävää, jos lapsuutenkotisi oli ahdistava. Toivottavasti saat terapiasta apua. Ja toivottavasti Jumalan RAKKAUS vielä joskus tavoittaa sinut.
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella mielikuvitusta. Kunhan kehittelin jotain kun ei muuten ollut kovin paljon kavereita lähettyvillä.
Uskon että enkeleitä on tosi paljon ja he ovat kristinuskon mukaan auttamassa meitä ihmisiä täällä maan päällä. Ne ketkä sanovat nähneensä enkeleitä ovat sanoneet heidän olevan miespuolisia ja pitkiä, valkoisiin puettuja. Oma tätini joka tietääkseni on pitkälti ateisti näki lapsena enkelin pimeällä tiellä jota pitkin hänen piti kävellä pelokkaana, enkelin nähtyään ei enää pelännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aina kuopuksen (nyt 2,5v.) kanssa tunne, että hän tajuaa ja näkee paljon enemmän kuin sen ikäisen pitäisi. Jotenkin siis siten, että jossain siellä lapsen katseen takana on aikuinen, joka ymmärtää ja tajuaa kuin aikuinen eikä lapsi, ja jotenkin musta tuntuu, että hän tietyllä tavalla " osaa lukea" ajatukseni. Esimerkiksi pari päivää sitten mietin jonkun jutun ostamista, joka maksoi viisikymppiä. Siis mietin, en puhunut ääneen. Lapsi katsoi mua ja sanoi " viisikymppiä." Tuli kummallinen olo.
Todella usein juttelee jollekkin ' tytölle' . Tytöllä ei ole nimeä, mutta lähes päivittäin leikkii tuon tytön kanssa. Lapsi 2,5- vuotias, eli ei hirveästi vielä pitäis olla mielikuvitusystäviä.
Minä en näe, mutta tunnen. Viimeisin tilanne oli autossa. Joku käski minut yhtäkkiä katsomaan takapenkille, missä lapset istuivat. Toinen lapsista oli avannut turvavyönsä ja oli nousemassa pois istuimestaan. Ehdin juuri laittaa käden lapsen eteen, kun kuski joutui tekemään äkkijarrutuksen. Jos en olisi katsonut taakse ja saanut kättä eteen, olisi lapsi lentänyt jarrutuksessa tuulilasiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoista koitin saada siis päikkäreille, ja vauvaa syöttää keittiön puolella eli oven piti olla kiinni ettemme häiritsisi toisen nukkumayrityksiä. Olisin kyllä kuullut jos poika itse olisi käynyt avaamassa koska istuin kahden metrin päässä selin oveen. Äsken kun oli auennut kolmannen kerran niin annoin olla, ja lukko ei ole rikki...
Meillä on tapahtunut vastaavaa ennenkin, esikoinen halunnut jotain niin joku( epäilen isomummoani ) on tahdon toteuttanut. Muuten en löydä selitystä mm. miten todella vajaasta ketsuppipullosta voi yhtäkkiä pursuta ketsarit pöydälle(pullo oli pystyssä pöydällä, auki ) , sen jälkeen kun esikoinen oli vaatinut sitä lisää ruokaansa ja itse huitelin kylppärissä.
Myös viihdytyspuolesta vastaa välillä astraaliolennot, huima seurata vauvan silmänliikkeitä ja kikatusta kun itse näkee vain tyhjän katon.
Tuossa nyt vain muutama juttu, mutta en ole enää epäileväisellä kannalla kuten ehkä joskus ; )
sano että pikkuveli on tullu tuolta ylhäältä, taivaasta. Totes vaan yhtäkkiä noin vaikkei sille koskaan oltu tuollaisia juttuja kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme puhu erikoisen paljon ko asioista ja hänen puheensakin on vielä pitkälti muiden matkimista. Uskon hänen enkeleitä näkevän, koska suvussamme on unennäkijöitä ja itsekin nään joitakin asioita.
Toisaalta pelottavaa, mutta mikä tarve enkeleillä olisi pelotella pieniä lapsia?
Olen ymmärtänyt että se on yksi syy miksi enkelit eivät aikuisille näyttäydy; aikuiset pelästyisivät liikaa tälläistä " yliluonnollista" . Lapset sen sijaan eivät osaa pelätä eikä enkeleissä mitään pelättävää olekaan; hehän ovat ns. hyviä, Jumalan lähettiläitä, meitä auttamassa täällä maan päällä.
Vai henkimaailman hommia...
Maailmassa on paljon ilmiöitä joihin tiede ei ole vielä, huom. Vielä, keksinyt aiheuttajaa. Yksi syy lasten " nakemiselle" saattaa olla se, että vanhempina varmasti tiedätte lapsilla olevan paljon vilkkaampi mielikuvitus kuin " näkemisen lahjansa" hukanneilla aikuisilla. Tai se, että lasten aivot ovat erilaiset kuin murrosiän ylittäneen, esim. lapsen oppimiskyky on aikuiseen verrattuna omaa luokkaansa.
Universumissa tähdet loittonevat toisistaan kiihtyvällä vauhdilla, vaikka suhteellisuusteorian ja nykyisten fysiikanlakien mukaan kaiken pitäisi korkeintaan loitota hiipuvalla vauhdilla tai supistua. Miksi? Näemme vaikutuksen, mutta emme syytä (kts. " pimeä energia" googlella). Pimeä aine taas vaikuttaa avaruuden tyhjiössä kuin tavallinen silmin havaittava materia, vetovoima tuntuu, mutta itse ainetta ei voi havaita. Miksi? On siis havaittu asioita joita ei voida selittää, mutta en usko että ne ovat ajasta iäisyyteen siirtyneitä lähisukulaisia tai enkeleitä jotka kiusallaan tönivät tiedemies-ressukoiden mittareita. Selitys voi olla paljon yksinkertaisempi.
Epäloogisin selitys siis ei ole paras, vaikka ajatus siitä että lapsesi näkisivät kuolleita mummuja roiskimassa ketsuppia saattaakin piristää arkea! Järki käteen ja luulot sikseen ihmiset!
mistäs sitä tietää mitä se lapsien vilkkaampi " mielikuvitus" loppujen lopuksi on? Itsekkin olin aikoinani hyvinkin skeptinen, mutta omakohtaisten kokemusten kautta olen saanut mustan ja valkean välille niitä harmaan sävyjä, onneksi.
Mitä uskontojen oikeellisuuteen tulee, uskon, että jokaisessa uskonnossa on niitä oikeita ja vääriä asioita. Mikään uskonto yksinään ei ole se totuuteen vievä tie. Uskonnot kuitenkin mielestäni ovat pohjimmiltaan hyviä asioita, ymmärtämättömät ihmiset vaan ovat niitä vääristelleet esim. jihad, ristiretket yms. yms.
Meidän tyttömme oli viime syksynä 3,5-vuotias. Olin saanut juuri kuulla ystäväni menehtyneen aivoverenvuotoon 35-vuotiaana. Olin järkyttynyt tietysti ja ajattelin kovasti ystäväni tytärtä, joka jäi ilman äitiä 8-vuotiaana. Itkeskelin ja olin helpottunut siitä, ettei oma tyttöni ollut näkemässä. Leikki ulkona niin, että näin ikkunasta. Päätin, etten puhu asiasta mitään, ettei lapsi ahdistu. Kokosin itseni ja aloin tehdä ruokaa.
Tyttö juoksi hetken päästä sisälle ja suoraan minun kaulaani sanoen: " Äiti, mä olen niin iloinen, ettet sä ole kuollut!"
Toisen kerran ajattelin yhtä sanaa ja hetken päästä tyttö toisti sen!
Tyttö on myös sanonut pitäneensä minua sylissään, kun minä olin vauva...
Vierailija:
Hänellä on ohimolohkoepilepsia.
Taitaa useammalla kuin yhdellä olla oireita ohimolohkon kanssa.
No on ollut pienestä pitäen outo. Näki aina kaksi ihmistä toinen oli tyttö vadelma ja toinen pyörätuolissa oleva mies. Aina puhui niistä että missä ne asuu ja että leikkii sen vadelman kanssa " paraskaveri" . No minä sitten kiusasin että ei se ole olemassa yms. Mutta hän uskoi siihen. n. vuoden päästä kysyin mihin vadelma on hävinnyt muutti kuulemma pois