Mistä johtuu se että lihavien lasten äidit ei halua tehdä asialle mitään?
Monet tiedostaa että lapsi on ylipainoinen, mutta siltikään eivät tee mitään. Miksi?
Kommentit (39)
Kyllä siihen lapsen lihavuuten voi ja pitää puuttua. Lihavuus leimaa lapsen koko loppuelämän terveyttä.
Jos ei herkkuja halua rajoittaa voi lisätä liikuntaa.
pikkuveljeni on pienestä asti ollut ylipainoinen, minä jopa alipainoinen (tällä hetkellä normaali). Samaa ruokaahan me syötiin ja samoja herkkuja mutta hän vaan lihoi ja lihoi.
Suomessa jotenkin ylistetään sitä lasten reipasta syömistä ja sitä miten monta lautasellista kukakin syö. Tästä ne veljenkin ongelmat varmaan alkoi, hän söi aina vähän liikaa ja sitä sitten kehuttiin. Hän ei pitänyt liikkumisesta koska oli kömpelö ja häntä kiusattiin kun oli aina huonoin. Minä liikuin sekä talvella että kesällä ja kilpailinkin monessa lajissa, hän oli kiinnostunut ihan erilaisista asioista.
Tyttärelläni on tällainen läski kaveri ja on se kamalaa katseltavaa, kun se ei jaksa fyysisesti mitään hengästymättä. Puuskuttaa kuin virtahepo pelkästä rappujen ylöskävelemisestä! Ja 11 vuoden iässä lapsen pitäisi olla täynnä energiaa..
jotain? Ja meinaatko, että aloituksesi auttaa jotakin? Oletko niitä naisia, jotka puhuvat dieetistä koko ajan, ja mollaavat lihavia? Puututko samalla tavalla laihoihin lapsiin, jotka eivät saa ruokaa? Harvoin sellaisia aloituksia näkee. Ja niitäkin lapsia on. Mutta kun media pauhaa, että olet sitä parempi, mitä laihempi olet. Onko sitten ihme, että myös anoreksia lisääntyy koko ajan, ja sitä on jo jopa alle kouluikäisillä? Olen ollut sosionomiharjoittelussa kolmessa laitoksessa, missä huostaanotettuja ja siellä ei yksikään ollut lihava, päinvastoin, laihoja kaikki. Koska se asia muuttuu, että nähdään myös muitakin ongelmia, kuin lihavuus? Ja kuinka paljon on perheissä väkivaltaa, alkoholismia? Näistä en näe koskaan aiheita. Mutta näitä lihavuusketjuja on aina täällä.
Tyttärelläni on tällainen läski kaveri ja on se kamalaa katseltavaa, kun se ei jaksa fyysisesti mitään hengästymättä. Puuskuttaa kuin virtahepo pelkästä rappujen ylöskävelemisestä! Ja 11 vuoden iässä lapsen pitäisi olla täynnä energiaa..
aikuinen ihminen nimittelee noin lasta. Sinulla on tunnepuolella jokin häiriö.
anoreksiakin. En ihmettele, kun lukee näitä viestejä esim. tällä palstalla.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Anoreksia+vaivaa+jopa++alle+kymmenv…
Äiti oli päiväkodissa sanonut ettei lapselle saa antaa lisää ruokaa ettei liho enempää, mutta kotona tuo pihalle joka päivä vaikka mitä herkkuja jotka syö itsekseen. Ja kun ne määrät ei ole edes mitään pieniä, tyttö voi syödä itsekseen paketin keksejä, purkillisen poppareita tai juoda litran jääteetä. Ja uskoisin ettei päiväkotiruoalla lapsi lihomaan pääse, jos kotona on ruokavalio kohdallaan.
Tyttärelläni on tällainen läski kaveri ja on se kamalaa katseltavaa, kun se ei jaksa fyysisesti mitään hengästymättä. Puuskuttaa kuin virtahepo pelkästä rappujen ylöskävelemisestä! Ja 11 vuoden iässä lapsen pitäisi olla täynnä energiaa..
Silti hän aina vaan on isompi, kuin ikätoverinsa. 147/44
Tyttärelläni on tällainen läski kaveri ja on se kamalaa katseltavaa, kun se ei jaksa fyysisesti mitään hengästymättä. Puuskuttaa kuin virtahepo pelkästä rappujen ylöskävelemisestä! Ja 11 vuoden iässä lapsen pitäisi olla täynnä energiaa..
että lihavien lasten suolistossa on häiriintynyt mikrobikanta, joka edistää lihomista vaikuttamalla mm. insuliinin säätelyyn sekä aiheuttaa suolistoon jatkuvan pienen tulehduksen. Jos kaksi lasta syö saman verran, terveellä mikrobikannalla varustettu ei liho, mut sairaalla varustettu lihoo. Jos terveeseen tarttuu tämä sama, epäedullinen mikrobikanta, häkin lihoo.
Tyttärelläni on tällainen läski kaveri ja on se kamalaa katseltavaa, kun se ei jaksa fyysisesti mitään hengästymättä. Puuskuttaa kuin virtahepo pelkästä rappujen ylöskävelemisestä! Ja 11 vuoden iässä lapsen pitäisi olla täynnä energiaa..
jos nuori lapsi on niin lihava ja huonossa kunnossa, että puuskuttaa...
ovat usein ylipainoisia ja eivät itse pysty muuttamaan tapojaan. Sehän olisi ihan kamalaa, jos lasten takia ei saisi syödä herkkuja milloin huvittaa.
kiellettiin lapsen "laihduttaminen", koska silloin niukkaenergisellä ruokavaliolla ei saa kasvuun tarvittavia rakennusaineita. Pitäisi keskittyä siihen, että paino pysyisi samana, mutta pituuskasvu korjaisi pituus/paino-suhdetta.
Itselläni 131cm lapsi (täyttää just 6 v), joka painaa 24 kg, ja harrastaa 3 kertaa viikossa 1,5-2h ohjattua liikuntaa, eli siksi luin kirjaa, jotta lapseni saisi oikeanlaista proteiinia kasvuun yms... kun on alle 0-viivan pituus/paino-suhteessa.
Tyttärelläni on tällainen läski kaveri ja on se kamalaa katseltavaa, kun se ei jaksa fyysisesti mitään hengästymättä. Puuskuttaa kuin virtahepo pelkästä rappujen ylöskävelemisestä! Ja 11 vuoden iässä lapsen pitäisi olla täynnä energiaa..
jos nuori lapsi on niin lihava ja huonossa kunnossa, että puuskuttaa...
aikuinen ihminen nimittelee lasta läskiksi ja virtahevoksi. Kertoo kyllä vinksahtaneesta mielenterveydestä.
koko ajan laihduttamisesta, normaalejakin lapsia haukutaan lihaviksi. Ja sitten se surullinen juttu, että Suomen kouluissa maanantaisin loppuu usein kouluruoka. Moni lapsi ei ole saanut viikonlopun aikana kotonaan ruokaa. Liekö mennyt kaljaan ja tupakkaan rahat vanhemmilla.
lapsi 140 cm ja 37 kg ja ainakin haukutaan läskiksi. Mielestäni on vaan isokokoinen, läskiä ei ole. Ja kyllähän se vaan on niin että joidenkin runko on paljon isompi vaikka läskiä/rasvaa olis yhtä paljon, vaikka sanotaan ettei luut paina. Toinen voi olla helpoti 10 cm leveämpi vaikka on yhtä laiha.
Meillä ei syödä lainkaan herkkuja, vain terveellistä kotiruokaa, lapsi kävelee 6-12 km koulumatkaa joka päivä. Eli joka päivä 6 km ja lisäksi kolmena päivänä uudestaan illalla liikuntaharrastuksiin. Eli välillä kävelee päivässä 12 km ja 2 tuntia liikuntaa (yksi tunti koulussa ja yksi liikuntaharrastuksessa). Eli mä en voi vaikuttaa siihen että lapsi olis laihempi tämän enempää.
Tyttäreni oli 5-vuotiaana lihava. Ennen koulun alkua aloitettiin laihdutus, joka tarkoitti lähinnä sitä, ettei lapsi saa syödä mitä vain niin paljon kuin haluaa. Paino-ongelma saatiin kuriin, ja hän on nykyään sopusuhtainen teini. Hänen on pakko loppuelämänsä syödä vähemmään kuin joidenkuiden muiden, koska hän on erittäin taipuvainen lihomaan. Pikkuveljet ovat aina syöneet selvästi enemmän kuin hän - ja ovat aina olleet vähärasvaisia lihaskimppuja. Tasan eivät käy onnen lahjat. Tyttö syö kyllä kaikkea, mutta hyvin kohtuullisesti - eikä käytännössä koskaan santsaa eikä jatkuvasti napostele. Minun ei ole vuosiin tarvinnut enää puuttua hänen syömisiinsä, hän tietää itse rajansa. Liikuntaa hän harrastaa tietysti myös, kuten koko perhe on aina tehnyt.
Taipuvaisuus lihomiseen kulkee meillä äidin suvussa erittäin selvästi. Itse olen normaalipainon ylärajoilla, minä 39-vuotias äiti, ja kykenin siis hoitamaan lapseni lihavuutta terveellä maalaisjärjellä ja pitkäjänteisellä työllä.
Jos lapseni kuitenkin olisi lihava, en pitäisi sitä maailmanloppuna. Paljon ikävämpiäkin tilanteita on, esim. luonnevikaisuutta. ;)
eikä haluta nähdä metsää puilta koska olisi raskasta olla kieltämässä.
Siis miten 114/23kg olis ylipainoinen???
Ei nyt mikään huolestuttava läski, mutta pyöreä, kuten sanoin.
ei mitenkään sairaalloisen lihava mutta pyöreä kumminkin (114 cm / 23 kg). On aina ollut pyöreä, ja olen vain odottanut että se menisi itsestään ohi, mutta ei niin näköjään luonnostaan käy, joten nyt (lapsi on 5v.) olen joutunut yksinkertaisesti pienentämään lapsen saamia ruokamääriä. Sanon jossain vaiheessa että nyt ei enää saa enempää. Suurin ongelma on se, että kuopus ei ole ollenkaan pyöreä, ja haluaisin että se saisi kuitenkin syödä niin paljon kuin haluaa, vaikka isomman annoskokoja rajoitetaankin... ruokapöydässä tulee välillä hankalia tilanteita.
Mä uskoisin että meidän perheen kohdalla yksi syy tähän ongelmaan on se, että esikoinen on aina saanut tosi paljon positiivista huomiota niin meiltä kuin muiltakin aikuisilta kranttuilun puutteestaan: se on pienestä asti syönyt sujuvasti eksoottisetkin ruuat, ja sitä on aina kehuttu "hyväksi syömään". Oikeastaan vasta nyt ihan viime viikkojen aikana olen tajunnut että omassa päässään lapsi on tulkinnut sen väärin, ja kuvitellut että häntä kehutaan isojen MÄÄRIEN syömisestä, ja että sitä siis kannattaa jatkaa. Nyt yritän sitten korjata asiaa korostamalla, kuinka "hyvä syöminen" ei liity määriin mitenkään, vaan siihen ettei kranttuile uusien makujen takia.
Saa nähdä miten tässä käy, toivon kuitenkin että lapsen painokäyrä saadaan tuosta vähän taittumaan ennen kouluikää.