Lue keskustelun säännöt.
että kyrsii
23.11.2010 |
miten ystäväksi luulemani ihminen voi olla noin... siis synnytin esikoiseni huhtikuussa ja olimme koko perheen voimin kutsuttuna juhannuksena ystäperheen luokse. noh kuinkas kävikään kun tulimme vauvan kanssa kyläpaikkaan minä sain kohdata koko illan todella kylmää ja tylyä kohtelua. alko suorastaan vituttaa..
noh tässä myöhemmin kävi ilmi että ystävän käytös johtui keskenmenosta. okei ymmärrän mutta miksi helvetissä meidät sinne kutsuttiin??
nyt on tilanne se että sinne on myös syntymässä vauva jo kieltämäti minua ei kiinnosta tippaakaan mennä kyseiseen paikkaan!!
juuh ei tartte kommentoida piti vaan purkaa kun miehen kanssa ei tästä tullut kuin sanomista
Kommentit (7)
Keskenmeno on varmasti todella musertava kokemus naiselle, joten itse kyllä antaisin ystävälle anteeksi hänen (kieltämättä huonon) käytöksensä, sillä osaisin kuitenkin asettua hänen asemaansa ja tuntea myötätuntoa hänen suruaan kohtaan.
Suuressa surussa on vaikea tuntea iloa toisen vauvasta, kun on juuri menettänyt omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se hänen keskenmenonsa sun vikasi ole. joo ja ei varmasti ole kaverisi pystynyt iloitsemaan sun vauvastasi mutta kyllä kylmäkiskoinen käytös on silti aika outoa.
hän ei varmaan itsekään tiennyt, kuinka paljon teidän vauvan näkeminen vaikuttaa. Eli kutsuessa varmaan ajatteli voivansa käyttäytyä normaalisti, mutta sitten tilanteen tullessa ei pystynytkään olemaan normaalisti.
tiedän hyvin että keskenmeno oli kova paikka en sitä yhtään vähättele mutta heillä nyt on jo 5 lasta ja tämä oli minun ensimmäiseni joten käytös sai todella inhottavan olon. tuli vahva tunne etten ole mielekästä seuraa ja ettei minua ja lastani sinne enää kaivata.
tiedän että loukkaannuin naurettavalla tavalla mutta höyryt päässäni sai vaan niin ilkiän tunteen pintaan.
mieheni on yhden lapsen kummi tuosta kyseisestä perheestä ja kieltämäti nyt minulla on suuri kynnys mennä käymään kylässä siellä. naurettavaa tavallaan loukkaantua näin.
ns ystävä ei ollut lainkaan kiinnostunut koko raskausajastani ei koskaan kysellyt kuinka voin jne. siihen päälle kielteinen käytös niin kuppi on täynnä.
pitäisikös mun nyt sitten kysellä tästä hänen raskaudestaan vai vaan olla kuin en huomaisikaan??
ap
olen katkera sen myönnän, asia vaan painaa mieltä vaikka kuinka yritän kitkeä tuota typerää ajatus maailmaa pois itsestäni.
tottakai minun täytyy lähteä kyläilemään tuonne perheeseen ja yrittää unohtaa kaikki paska.
paska luonteenpiirteeni vaan janoaa kostoa tai ainakin vittuillakseni haluan näpäyttää... äh annan asian olla ja se siitä
kiitos vaan taas että sain kirjottaa ja jäsennellä ajatuksian oikeaan malliin. käyttäydyn kuin aikuinen ja yritän tästä eteenpäin ajatella että se oli vaan huono päivä kummallekkin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä on jo naisen kuudes lapsi, niin ei sinun tarvitse raskaudesta alkaa kyselemään ja mitään jutun juurta vääntämään. Ei sitä enää monta lasta synnyttäneenä jaksa niin siihen raskauteen kiinnittää huomiota. Se menee ihan huomaamatta siinä sivussa ja muun tohinan keskellä.
Ensisynnyttäjillä se maailma pyörii enemmänkin sen oman navan ympärillä, kun kaikki on uutta ja ihanaa tai kamalaa. =)
sillä tiedän 4 lapsen kokemuksella että synnytyksen jälkeisissä huuruissa kaikki ns vääränlainen käytös saa surulliseksi ja saattaa tuntua vieläkin pahemmalta mitä ehkä vuoden kuluttua. koita päästä asian yli äläkä vaan mene kostamaan käytöstä ystävällesi kun hänen onnen hetki koittaa