Alkaa pinna koht menee tohon 11kk vauvaan

-vellipullo illalla valmiiksi yöpöydälle ja tuuppaa se vauvalle. Ei tarvitse lämmitellä.

-vaihda vellin tilalle vettä. Aloin itse antaa 10kk-ikäiselle yöheräilijälle maidon sijaan vettä ja loppui yökitinät

-tuhdimpi iltapala eli ei ainakaan nälkä herätä

-anna nukkua vieressä, voi olla turvallisuuden tarve nälän sijaan

-jos epäilet allergioita tai suolistovaivoja, niin vaivaa ne päivälläkin. Käytä lastenlääkärillä ja pyydä kattavat verikokeet

-unikouluja en hyväksy missään muodossa. Joku tarve vauvalla on, jos se huutaa

että miksi ihmeessä sitä vauvaa ei viedä ajoissa lastenlääkärille, jos itse epäilee jotain allergiapohjaa/refluksia!!???



Neuvola on yhtä tyhjän kanssa, sieltä harvoin apua saa. Pelkkiä toteamuksia, että lapset huutaa ja kyllä se joskus ohi menee. Just joo. Jo yksi reissu erikoislääkärillä voi muuttaa kaiken. Miksi sinne on niin suuri kynnys mennä???

On tosi rankkaa kun se herää kerran yössä ja rauhoittuu pullolla...



Voi ap, tule hei tänne noitten mun 3v ja 1v5kk tyttöjen kanssa nukkumaan yhdeksi yöksi ja heräile niiden kanssa tappeleen yöllä ja toteat, ettei siihen auta mikään! Muu kuin viereen ottaminen. Mä tulen ihan riemumielin heräämään sinne sen yhden kerran yössä ja käyn lämmittään vellipullon!

Ap kertoi, että vauva herää kerran yössä kunnolla ja valittelee pitkin yötä.

Tiedättekö kuinka vaikeaa on itselle saada unenpäästä kiinni uudelleen, kun herää vauvan kitinöihin vaikka ei tarvisikkaan nousta ylös saakka?



Itse olin tosi huonouninen vauvavuotena ihan alusta saakka. Kun kymmeniä kertoja yössä heräsi vauvan pieniinkin ääniin ja kerran joutui kunnolla nousemaan ylös keittiöön maidon lämmitykseen niin oli se aika raastavaa.

Ja kaikilla ei ole mahdollisuutta siirtää vauvaa toiseen huoneeseen nukkumaan.

Ihmeellistä kruununkiillotusta täällä. Lapsettomat sitä ja tätä, "mun vauvani herääkin tuhat kertaa yössä, onpa sulla ongelma", "mä olen imettänyt tuon ikäistä vauvaa, ei oo tarvinnu nousta lämmittelemään vellejä" jne...



On jotenkin älytöntä miten naiset ovat naisille susia.

Minä imetin tuon ikäistä aikoinaan ja ei tarvinnut hiipiä keittiöön..

Tein samoin!

että äiti on äidille suorastaan iso paha susi :)



Mutta asiaan. Kyllä jollekin se kerran yössäkin herääminen voi olla aivan ylivoimaista. Ei me aikuisetkaan olla, niin kuin ei lapsetkaan, samanlaisia. Ei jonkun psyyke kestä yhtään ainoatakaan yöheräämistä ja joku toinen "pysyy läjässä" sen kerran tunnissa -tapauksen kanssakin. Jonkinlainen kohtalonusko itsellä on, ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Toiselle se on ulkopuolisesta olemattoman vähän ja toiselle yllin kyllin.



Läheltä seuraan lapsettomuuskamppailua, ja kyllä se tuntuu kohtuuttomalta, vasrsinkin kun itseltä löytyy yksi lapsi tuplaehkäisystä huolimatta. Mutta en minä voi siitä syyllisyyttä tuntea. Tämä on minun osani, toisella se on toisenlainen. Ja minä todella toivon, että se pieni serkku meillekin vielä saapuisi...



Minulla ei ole mitään opuksia, enkä ole juurikaan neuvolan ohjeista oppinut. Viisi lasta löytyy, joista yhtäkään ei ole opetettu nukutuksiin, yösyöttöihin 6-8kk:n jälkeen (yksilöeroja löytyy kuitenkin jonkin verran), ei taputteluihin, yövaloihin ym temppuihin. Nukkumaan lähtö tapahtuu noin aikaan eli ei mennä missään rutiiniajassa, iltapesuja ja -paloja, välillä hyvinkin hektistä menoa, mutta kun mennään sänkyyn, se on sitten siinä. Muksu petiin, peitto niskaan, hyvää yötä ja valot pois. Kaksi likkaa meilläkin on jonkin verran vaellellut yöllä, mutta paluu omaan petiin, ja harvemmin ovat uudestaan lähteneet. Kipeänä ollessaan ovat tietenkin jokainen olleet levottomampia.



Mielestäni ei vähennä lapselta rakkauden määrää, vaikkei hänelle annetakaan ns. vaihtoehtoja, koska ihan ulkopuolisena joidenkin lapsellisten ihmisten touhuja seuratessa, se pistää selvimmin silmään. Lapsi tietää, että aina on olemassa joku vaihtoehto, jolla omaa tahtoa viedään läpi ja kun tähän oppii, niin peli on siltä osin selvä. Jos maitotilallinen menee aamulypsylle joka aamu klo:04:30 toistuvasti, niin varjele, kun tulee se aamu, jolloin jostain syystä ei menekään, niin karja huutaa takuulla jo 04:35, vaikkei mansikki kelloa ymmärtäisikään. Ihminenkin on oppivainen eläin, sen on useasti huomannut.



Minä olen äiti, joka ei yöunistaan tingi ja piste. Minun lapset, jo pieninkin, on oppinut, että ei ole vaihtoehtoja. Minäkin olen imettänyt tosi pitkään, mutta silti yöpalvelu loppui noin puolen vuoden jälkeen, koska sen ikäinen terve lapsi ei tarvitse ruokaa enää yöllä.



Itse nappaisin suorilta pullon pois ja antaisin sen juoman vaikka nokkamukista, koska todennäköisesti on sen verran opittu rituaali ettei ihan kerrasta katkea. Yllättävää on usein kuitenkin se, kuinka nopeasti lapsi oppii jostakin "rasittavasta" tavasta pois. Joskus jopa tuntuu, että siitä luopuminen on aikuiselle paljon vaikeampaa... "Meidän Minna-Oskari ei nuku, jos ei häntä taputella pyllylle puolta tuntia..." Just joo :)



Ja ei, en ole ns. uskovainen, en "luomuäiti", nuorimmainen on syönyt pelkkiä purkkisoseita 6kk:n vanhasta, kun en jaksanut niitä väsäillä (siirtyi tavalliseen ruokaan 10-kuisena), en kestovaippailija (en ikuna jaksaisi peseskellä niitä), enkä mitään muutakaan. Äiti vaan.

Monesti päivällä huonosti syövät alkavat syödä paremmin kun yösyötöt loppuvat. Meillä lapsi heräili viisi-kuusi kerta yössä ja joka kerta annoin tissiä aina 1 v 3 kk asti, jolloin lopetin imetyksen. Silti heräili pari kertaa, mutta oppi muutamassa kuukaudessa nukahtamaan itsekseen kun tajusi, ettei saa enää ruokaa yöllä. Voimia!

Syöttäkää ne lapsenne päivällä, ja älkää antako velliä tai maitoa keskellä yötä. Piste! 11kk vanha syö jo oikein hyvin normaalia ruokaa ei todellakaaan tarvitse vellillä ja maidolla ruokkia keskellä yötä.