Te, joiden miehet nousevat yhtäaikaa kanssasi aamulla ylös, olkaa onnellisia
Meillä toistui juuri sama episodi kuin aina ennenkin.
Kun on viikonloppu, miehellä on jostain kumman syystä "oikeus" nukkua aamuisin ihan niin pitkään kuin huvittaa. Itsekin nukuin kyllä jopa yhdeksään, mutta sitten oli pakko herätä kun kuopus heräsi, on vielä niin pieni että on pakko valvoa häntä ja tekemisiään.
Yritin taas tapani mukaan herätellä miestäkin ylös, että mennään ja laitetaan lapsille aamupalat ja keitellään itellemme kahvit. Ja mies vaan käänsi kylkeä ja sanoi että "en nouse".
Toistin pyyntöä pari kertaa kauniisti ja mieheltä sama vastaus. Nousin itse ylös, menin vahtimaan lapsia ja laittelemaan aamupalaa, kymmenen maissa menin herättelemään miestä uudelleen, taas sama vastaus. Sitten sanoin että ei minustakaan ole yhtään hauskaa nousta lapsia vahtimaan, että milloinkohan koittaa se aamu, kun minä saan maata sängyssä niin pitkään kuin huvittaa ja mies vahtii lapsia ja tekee aamutoimet.. valehtelematta sellaiset aamut kuin minä olen saanut nukkua, mahtuvat yhteen käteen. Miehelle tämä taas on ihan "normaalia".
Sitten vedin mieheltä peiton päältä, ja tökin häntä hereille. Mies potkaisi minua ja kiroili ja veti peiton takaisin päälleen.
Sitten päätin että nukkukoon sitten, en näköjään voi asialle mitään, hyvällä enkä pahalla. Olen laittanut lapsille aamupalat, siivonnut jäljet, vaihtanut vaipat, pukenut lapset... mies nukkuu edelleen.
Koitan tässä kovasti olla katkeroitumatta, mutta vaikeaa on. Tämä kun siis ei ole mikään poikkeuksellinen aamu todellakaan.
Itse haaveilen sellaisista aamuista, että kun nuorin heräisi, myös mies nousisi kanssani ylös, ilman että minun tarvitsisi edes pyytää, saatika käskeä. Menisimme yhdessä hoitamaan aamutoimet lapsille ja joisimme sitten yhdessä kahvit.
No, aina ei saa mitä haluaa. Tuskin koskaan.
(Ja ei, mies ei ole ollut tällainen aina, muuttui huomattavasti itsekkäämmäksi kuopuksen raskausaikana ja siitä se vaan on pahentunut. Ja ei, raskaus ei ollut vahinko, mies toivoi lasta)
Kommentit (34)
suostuisi :D
ap
Jos haluat itse joskus nukkua pidempään, niin sovi siitä miehen kanssa (silloin kun hän on hereillä).
Joutuuko mies heräämään arkisin töihin aikaisemmin kuin sinä? Oletko kotona lasten kanssa? Mies saattaa kokea, että sinä saat tehdä asioita omassa tahdissasi arkisin, kun hän lähtee tienaamaan rahaa aikataulutetusti, ja siksi haluaa edes viikonloppuisin herätä ilman pakkoa.
Tuo miehen tökkiminen, peiton repiminen ja kiukuttelu ei ainakaan paranna välejänen tai miehen suhtautumista asiaan. Keskustelkaa silloin, kun olette molemmat hereillä, ei aamulla toista ylös repien.
Me nukutaan vuorotellen myöhään, ollaan se sovittu niin. Jos mun mies tulis mun nukkuessa sössötämään jotain tähän tyyliin:
Sitten sanoin että ei minustakaan ole yhtään hauskaa nousta lapsia vahtimaan, että milloinkohan koittaa se aamu, kun minä saan maata sängyssä niin pitkään kuin huvittaa ja mies vahtii lapsia ja tekee aamutoimet..
Mä en varmaan ois kiroiluihin ja potkimiseen jättänyt...:)
Multa ei nyt oikein ap:lle heru sympatiaa. Kun ei kukaan toinen ihminen voi toisen ajatuksia lukea. Pitää osata avata suu oikeaan aikaan ja kertoa mitä haluaa ja vaatia asioita. Kynnysmattona saat olla vaikka maailman tappiin, jos et itse itseäsi nosta oikeaan arvoon.
Millä mies perustelee käytöstään? Mitä hän vastaa, jos kerrot oman näkökantasi?
meillä mies on aina herännyt ihan itsestäänselvyytenä aamulla samalla kuin minäkin hoitamaan lapsia. Ja meillä lapset heräävät kaikenlisäksi AINA kuudelta. Joskus mies jopa komentaa minut takaisin nukkumaan ja menee touhuamaan lasten kanssa. Heräsi aina lasten ollessa vauvojakin öisin minua auttamaan vaipanvaihdoissa sun muissa hommissa. Itse olen pitänyt tällaista itsestäänselvyytenä enkä ole tällaista kosaan mieheltäni pyytänyt tai vaatinut. Yhdessähän niitä lapsia tehdään ja hoidetaan!
tuo ap:n teksti kuulostaa, että hänellä on yksi lapsi enemmän kuin hän itse tietää....sääliksi käy, kun hän ei ole löytänyt aikuista miestä jakamaan arkea.
ja kertonut siis että kun perhe ja lapset ovat yhteisiä, ja me olemme perheen vanhemmat, meillä on siis myös velvollisuuksia, eikä niiden pitäisi kaatua vain toisen vanhemman päälle.
Mies ei osaa sanoa mitään. On vaan hiljaa tai sanoo "joojoo" ilman että mikään koskaan muuttuu. Ei perustele käytöstään mitenkään, sanoo vaan että häntä väsyttää ja tykkää nukkua.
Hän tietysti kyllä valvoo iltaisin pidempään kuin minä, mutta tekee sen ihan vapaaehtoisesti eikä siltikään tule nukkumaan, vaikka muistutan että aamulla taas väsyttää kuitenkin.
Minäkin käyn töissä, ja heräilen yleensä samaan aikaan kuin hän, toisinaan aiemminkin, toisinaan myöhemmin, riippuen työvuoroista.
ap
Millä mies perustelee käytöstään? Mitä hän vastaa, jos kerrot oman näkökantasi?
Joutuuko mies heräämään arkisin töihin aikaisemmin kuin sinä? Oletko kotona lasten kanssa? Mies saattaa kokea, että sinä saat tehdä asioita omassa tahdissasi arkisin, kun hän lähtee tienaamaan rahaa aikataulutetusti, ja siksi haluaa edes viikonloppuisin herätä ilman pakkoa. Tuo miehen tökkiminen, peiton repiminen ja kiukuttelu ei ainakaan paranna välejänen tai miehen suhtautumista asiaan. Keskustelkaa silloin, kun olette molemmat hereillä, ei aamulla toista ylös repien.
Meillä mies nousee arkisin viiden-kuuden välillä ylös ja viikonloppuisin vähintään toisena aamuna kahdeksalta lasten kanssa (yleensä saan itse pötkötellä kummatkin aamut niin pitkään kuin tykkään). Mies niin rytmiinsä tottunut ettei osaakaan nukkua enää pidempään, todella harvoin vetää unta palloon kymmeneen asti vaikka nousisinkin ennen häntä.
Ei menis kyllä läpi meillä tuollainen. Makaisin varmaan itse niin kauan sängyssä että miehen ois vaan pakko nousta sen kuopuksen kanssa ylös jos ei jaksa kuunnella sitä möykkää.
meillä mies on aina herännyt ihan itsestäänselvyytenä aamulla samalla kuin minäkin hoitamaan lapsia. Ja meillä lapset heräävät kaikenlisäksi AINA kuudelta. Joskus mies jopa komentaa minut takaisin nukkumaan ja menee touhuamaan lasten kanssa. Heräsi aina lasten ollessa vauvojakin öisin minua auttamaan vaipanvaihdoissa sun muissa hommissa. Itse olen pitänyt tällaista itsestäänselvyytenä enkä ole tällaista kosaan mieheltäni pyytänyt tai vaatinut. Yhdessähän niitä lapsia tehdään ja hoidetaan!
Tosin sillä erolla, että meillä lapset nukkuvat yleensä kahdeksaan asti (4v ja 5kk). Ikinä ei ole tarvinnut "tapella" kumpi joutuu nousemaan. Ja yleensä mies tekee niin, että tulee hoitelemaan aamupuuhia lasten kanssa ja majoittuu sen jälkeen vielä makoilemaan sänkyyn jos kauheasti väsyttää. Samoin teen minäkin jos siltä tuntuu.
Voi että oli inhottavaa nousta aamukuudelta yhdessä pienten kanssa. Kuopus vielä herätteli pitkin öitä ja jaksettava oli, vaikka olisi takana ollut vain tunti yhtenäistä unta. Mies makasi puolelle päivin ja teki sittenkin omia juttujaan, ei koskaan mitään meidän kanssa.
Miehellä diagnosoitiin sitten lopulta masennus, mutta apu tuli liian myöhään. Meidän parisuhteen se kaikki oli jo ehtinyt tappaa. Ei sellaista katkeroitumatta kestä, että itse pitää kaikki jaksaa ja toinen vaan vetää lonkkaa.
jos jotain on vielä vastattu..
Mies nukkuu edelleen...
ap
pahoillani puolestasi.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Minun mieheni kyllä herää samaan aikaan meidän kanssamme - mutta häipyy pikaisen aamupalan jälkeen omiin menoihinsa. En siis ole onnellinen vaikka mies herää samaan aikaan kanssamme :(
Miehelläni on sama tyyli kuin sinunkin miehelläsi, heittäytyy kuuroksi tai on olevinaan samaa mieltä mutta jatkaa samaan tyyliin. Mikä tähänkin olisi avuksi?
toinen nukkuu pitkään lauantaina ja toinen sunnuntaina. Sanot, että tämän on pakko toimia tai tulee seuraamuksia. Ja pidä huoli, että niitä tulee. Lakkaat pesemästä hänen pyykkiään, lakkaat laittamasta ruokaa, ja seksi loppuu heti. Nämä siis esimerkkejä. Keksi itse jotain, mikä voisi toimia teillä parhaiten. Jos mies käyttäytyy, kuten lapsi, häntä on rangaistava, kuten lasta.
Vasta klo 11.30 niin kuin yleensäkkin klo 10-12 välillä, meillä tytöillä ei ole miehiä kiusaamassa eikä tuollainen mies haittaisi yhtään. Mitä sanot ap?
ap menkää terapiaan, jos mies ei muuten suostu puhumaan. Mä olisin jo tossa tilanteessa uhannut erolla. Teillä molemmilla on yhtäläinen oikeus uneen ja velvollisuus hoitaa lapsia.
Mies on joko sairas (masentunut) tai sitten todella todella itsekäs eikä rakasta sinua.
Tuolla menolla vain katkeroudut enemmän ja enemmän ja parisuhde loppuu joskus joka tapauksessa. Silloin sentään saisit nukkua, kun lapset ovat isällään.
Suhtaudun tähän vähän tunteella, koska uni on minulle niin tärkeää. me vuorottelemme miehen kanssa, jos on univelkaa. Normalisti nousemme yhtäaikaa.
Kaiken lisäksi mies nukkuu arkisinkin pitkään, klo 9 asti. Minä herään lasten kanssa viimeistään klo 07. Ja viikonloppuisin saan sitten yhtenä aamuna nukkua (kuten tänään), tosiasiassa en nukkunut hetkeäkään miehen heräämisen jälkeen koska lapset itkivät koko aamun ja edes korvatulpat eivät auttaneet eristämään ääntä pois.
Meillä mies perustelee nukkumistaan sillä että hän tarvitsee enemmän unta ja että hänellä on henkisesti niin raskas työ. Jos jompikumpi lapsista yöllä herää niin se olen minä joka nousen lohduttelemaan/vaihtamaan vaipat. Mies nukkuu joka yö korvatulpat korvissa. Ja silti kehtaa valittaa jatkuvasti väsymystään!!
Mä en jaksa enää edes puhua asiasta. Olisi ihana jos arkiaamuisin molemmat nousisimme, tai jos mies nousisi edes klo 08, niin että saisin pestä naamani ja hampaani ilman että joku roikkuu lahkeessa itkemässä. Se kyllä on pelkkä haave ja sellaiseksi jää.
Muutenkin on sellainen olo että tuo mies ei tippaakaan arvosta minun tekemisiäni. Asuu täällä kotonaan kuin hotellissa, ruoka ja puhtaat vaatteet vain ilmestyvät eteen. Kaiken hän perustelee tietenkin sillä että hän on TÖISSÄ, mutta kun minä menen töihin homma ei muutu pätkääkään, sen tiedämme molemmat. Siinä vaiheessa luultavasti otan eron ja lähden kävelemään, olen miettinyt että voisin jättää lapset miehelle ihan kostoksi, siinä sitten on kusessa lasten- ja kodinhoidon kanssa.
t. eräs hyvin hyvin katkeroitunut kotiäiti
Ihan kuin meiltä tänään aamulla tuo ap:n teksti.
Sain kuningasajatuksen!
Aion lykätä miehelle kalenterin kouraan ja hän saa ihan itse merkata siihen meidän aamuheräämiset.
Kas näin hänenkin on "pakko" ottaa aamutouhuja itselleen.
Hänen touhuaamunaan sitten raotan toista silmääni ja osoitan kalenteria ;-)
on lähteä vaikka hotelliin noiksi öiksi, jos ei muuten onnistu.
Sittenhän sen olisi pakko nousta ylös aamulla.Kokeile sitä
Jos haluat itse joskus nukkua pidempään, niin sovi siitä miehen kanssa (silloin kun hän on hereillä).