Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden miehet nousevat yhtäaikaa kanssasi aamulla ylös, olkaa onnellisia
21.11.2010 |
Meillä toistui juuri sama episodi kuin aina ennenkin.
Kun on viikonloppu, miehellä on jostain kumman syystä "oikeus" nukkua aamuisin ihan niin pitkään kuin huvittaa. Itsekin nukuin kyllä jopa yhdeksään, mutta sitten oli pakko herätä kun kuopus heräsi, on vielä niin pieni että on pakko valvoa häntä ja tekemisiään.
Yritin taas tapani mukaan herätellä miestäkin ylös, että mennään ja laitetaan lapsille aamupalat ja keitellään itellemme kahvit. Ja mies vaan käänsi kylkeä ja sanoi että "en nouse".
Toistin pyyntöä pari kertaa kauniisti ja mieheltä sama vastaus. Nousin itse ylös, menin vahtimaan lapsia ja laittelemaan aamupalaa, kymmenen maissa menin herättelemään miestä uudelleen, taas sama vastaus. Sitten sanoin että ei minustakaan ole yhtään hauskaa nousta lapsia vahtimaan, että milloinkohan koittaa se aamu, kun minä saan maata sängyssä niin pitkään kuin huvittaa ja mies vahtii lapsia ja tekee aamutoimet.. valehtelematta sellaiset aamut kuin minä olen saanut nukkua, mahtuvat yhteen käteen. Miehelle tämä taas on ihan "normaalia".
Sitten vedin mieheltä peiton päältä, ja tökin häntä hereille. Mies potkaisi minua ja kiroili ja veti peiton takaisin päälleen.
Sitten päätin että nukkukoon sitten, en näköjään voi asialle mitään, hyvällä enkä pahalla. Olen laittanut lapsille aamupalat, siivonnut jäljet, vaihtanut vaipat, pukenut lapset... mies nukkuu edelleen.
Koitan tässä kovasti olla katkeroitumatta, mutta vaikeaa on. Tämä kun siis ei ole mikään poikkeuksellinen aamu todellakaan.
Itse haaveilen sellaisista aamuista, että kun nuorin heräisi, myös mies nousisi kanssani ylös, ilman että minun tarvitsisi edes pyytää, saatika käskeä. Menisimme yhdessä hoitamaan aamutoimet lapsille ja joisimme sitten yhdessä kahvit.
No, aina ei saa mitä haluaa. Tuskin koskaan.
(Ja ei, mies ei ole ollut tällainen aina, muuttui huomattavasti itsekkäämmäksi kuopuksen raskausaikana ja siitä se vaan on pahentunut. Ja ei, raskaus ei ollut vahinko, mies toivoi lasta)
Kommentit (34)
Mies nousi sitten viimein joskus yhden jälkeen.
Ja oli kuin olisi tehnyt suurenkin palveluksen heräämällä tuohon aikaan, kun sanoi merkitsevään äänensävyyn, että "kyllä mua vieläkin olisi nukuttanut!"
Meillä ei kyllä onnistu kalenteriin merkkaamiset, mies kertakaikkiaan vaan kieltäytyy moisista suunnitelmista eikä selittele mitään. Kun hän sanoo jotain, se pitää ja piste, ihan sama kuinka hölmöjä päätöksensä ovat...
Tietysti voisin lähteä joskus vaikka hotelliin ja jättää lapset isänsä kanssa viikonlopuksi, mutta _tiedän_ että siitä kärsisivät lapset. Arvaan että ensinnäkään mies ei heräisi yhtään sen aiemmin kuin yleensäkään, komentaisi vain isompaa katsomaan pienemmän perään ja jos jotain sattuisi, isompi saisi huudot.
Ruokaa mies tuskin laittaisi, hän itse syö kerran tai kaksi päivässä ja on sitä mieltä että lapsetkin pärjää ihan hyvin. Jos pienempi valittaisi nälkää, mies komentaisi isomman antamaan kaapista jogurttia jne.
Mitään täällä ei olisi takuulla siivottu, ja lapset olisivat yöpaidoissaan koko viikonlopun. Kun palaisin hotellista, mua odottaisi viikonlopun sotkut ja kiukkunen mies ja nälkäiset lapset. TAI mies soittaisi äidilleen, että tulee hoitamaan lapsia, kun "akka on lähtenyt jonnekin ja jätti meidät vaan tänne". (joku ehdotti jossain välissä että "palvelu voisi tyssätä" jos mies ei suostu kompromisseihin, tämäkään meillä ei toimi, kerran lopetin miehen pyykkien pesemisen ja mies kiikutti likapyykkinsä äidilleen, ihan totta! Ja äitihän pesi.. )
Ei tässä auta siis kuin yrittää muuttaa omaa asennettani ja kestää. Ja toisinaan kestän ihan hyvin ja on mukavaakin, toisinaan (kuten tänään) ärsytti taas ihan satasella. Silloin on ihanaa purkaa mieltään vaikkapa tänne ja saada empatiaa, kiitos siitä teille :)
Miehessäni on kuitenkin hyviäkin puolia, ainakin muutama, onneksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä päinvastoin mies nousee lähes joka aamu ennen minua, ja saan levätä pidempään. joskus toisinkin päin, mutta useammin niin että minä nukun pidempään.
mies muistaakseni n. klo 14. Ikuista vääntöä ja ei tule ikinä muuttumaan, en jaksa enää suuttua.
Harmittaa sikäli, kun juuri su aamu olisi ainoa aamu, kun itse voisin joskus nukkua - vaikka yhdeksään! Meillä ei poikkeusta edes äitienpäivänä.. tiedän, en ole hänen äitinsä, mutta.
Tai ainakin oli aikaisemmin. Mutta puhe ja perhehelvetti on auttanut asiaa ja nykyään mies voi löhöillä sängyssä hetken myöhempään kuin mä, mutta usein lähetän kuopuksen vaippoineen iskän luo aamupesulle ;)
Ei mua ärsytä nyt juurikaan, mies nousee kyllä heti, jos on tarve. Aamupalalle viimeistään nousee. Ja hoitaa yhden lapsen harrastuksen aamuviennin, mä en periaatteesta siihen puutu.
Mutta kyllä meillä aikanaan on puhuttu ja tapeltu aiheesta ihan riittävästi. Pikkuhiljaa meni jakeluun. Eli voin hyvin kuvitella ap:n ärtymyksen.
Mä herään meillä arkisin aikaisemmin ja lähden töihin, mies hoitaa lasten aamuherätykset ja kuopuksen hoitoonviemisen.
On tässä jonkin aikaa ollut käytössä vuoro aamut. Hyvin toimii. Ja yllättävän usein mies sanoo että nuku sinä vaan huomennakin:) Minä joudun yöllä jonkun verran heräileen nyt kun lapset sairastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, etkö sinä ole käytännössä yh? Sulla on 2 ja puoli lasta, mies on se puolikas. Tietenkään se ei tee kuten haluat, koska ei ole pakko. Sähän olet nössö.
Lähde pois. Mene vanhempiesi luo asumaan ja sano, että otat eron, koska mies ei hoida lapsia.
tai siis olen pitänyt itsestään selvyytenä aamujamme (kun mies ei ole töissä eli viikonloppuisin):
- heräämme yhdessä vauvan kanssa kolmestaan. mies lepertelee sängyssä vauvan kanssa, mä torkun vielä.
- mies vaihtaa vaipat ja teemme aamiaista
- mies "lukee lehteä" vauvan kanssa syödessään, eli vauva on sylissä tai vieressä ja mä syön siinä ihan rauhassa telkun ääressä
täytyy kyllä nyt sanoa heti miehelle, että ARVOSTAN! vaikkakin noinhan sen kuuluu mennäkin, yhteinen päätös ja vauvahan tuo on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset katsovat nätisti telkkarista lastenohjelmia ihan niin pitkään kuin me vanhemmat nukutaan. Ihanaa! Vanhin lapsi, ekaluokkalainen, laittaa tarvittaessa aamupalan muille. Ei tarvii mun enää nousta viikonloppuaamuisin, saan nukkua vaikka ysiin jos haluan. Pidempään olis jo ajan haaskausta. Mies saattaa vedellä liki 11.
ymmärrä miten jotkut voivat laittaa vain telkkarin pyörii ja painua takaisin pehkuihin. Meillä 3 NÄLKÄISTÄ lasta jotka tulevat huutamaan ruokaa alle tunnin sisällä heräämisestä joka n. 6.30.
Ap:lle, saat paremman miehen jos haluat. Ei tuollaisesta ole mihinkään...tiedän että joudut tekemään kotona monta muutakin asiaa ilman miestäkin, joka on hyvin itsekäs.
Mun ex oli samanlainen, onneksi meille ei tullut lapsia. Olen kuullut että nykyinen hänen lapsensa äiti on valitellut monista samoista asioista kuin mistä minä onneksi pääsin eroon.
Mitkä ne muut parit hyvät puolet voivat olla, jos hän ei osallistu elämäänne ja jättää lapsensa hoitamatta ja pesettää pyykit äidillään? En voisi edes koskea tuollaiseen tyyppiin!!! Kuvottaa jo ajatuskin! Erään ystäväni mies oli samanlainen, tuli ero ja kas kummaa yhtäkkii mies osaakin ja haluaa olla isä.
Ota ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen ollessa taapero, sain useammat hepulit.
Mies ei todella tajunnut, mitä raivoan kun aina minä sain nousta klo 6. Miksi minä - no minkä teet, kun toinen nukkuu eikä vaan nouse? Ei voi 1-2v:tä päästää omin nokkineen hommailemaan.
Kerran kiukuissani löin maitopullon hoitopöytään niin, että maidot lensivät pikin seiniä. Omat, rakkaat tauluni kastuivat, ja jouduin viemään ne uudelleen kehystykseen. Opin hiukan kohdistamaan vihaani sen jälkeen.
Joskus mies lupasi nousta, mutta käytännössä vetkutteli niin, että itse ehdin herätä enkä saanut enää unta. Tai sitten paukuttelivat keittiössä astioita jne niin että en saanut nukuttua.
Luovutin, ja onneksi lapsetkin alkoivat nukkua seitsemään. En valvo illalla, ja olen oppinut nauttimaan aamuista.
Voi että oli inhottavaa nousta aamukuudelta yhdessä pienten kanssa. Kuopus vielä herätteli pitkin öitä ja jaksettava oli, vaikka olisi takana ollut vain tunti yhtenäistä unta. Mies makasi puolelle päivin ja teki sittenkin omia juttujaan, ei koskaan mitään meidän kanssa.
Miehellä diagnosoitiin sitten lopulta masennus, mutta apu tuli liian myöhään. Meidän parisuhteen se kaikki oli jo ehtinyt tappaa. Ei sellaista katkeroitumatta kestä, että itse pitää kaikki jaksaa ja toinen vaan vetää lonkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten vuoroaamuintoinen saa nukkua. Mies myös tulee ukaasilla kanssani nukkumaan yhtäaikaa eli aikaisin. Olen varmaan aikamoinen pirttihirmu. Tosin jolleivät nämä molemmat toteutuisi eiparisuhdetta ja perhettä olisi varmaan koskaan syntynytkään. Nämä ovat siis minulle todella tärkeitä asioita. Saada nukahtaa lämpimään kainaloon sen sijaan, että toinen katselisi telkkaa tai pyörisi netissä.
ollut lapsen syntymästä asti.. jostain kummasta miehen uni on tärkeämpää vaikka molemmat olemme lapsen kanssa kotona. vaikka kuinka vaatisi itselleen oikeutta mies vain kääntäisi sen päälaelleen. Kuinka itsekäs olen jne. oikeastaan hän on taitava manipuloija... hän ei tee kanssamme mitään, eikä auttanut erokaan (erottiin ja nyt yhdessä)asioihin, syyttää minua siitä että ei voi hoitaa lastansa. kun olen niin määräilevä ja kyttään aina heidän touhujaan... myönnän kyllä että olen ollut ns. kaikkivoipainen äiti, mutta se ei mielestäni selitä sitä ettei mies edes voi olla kahden lapsensa kanssa jotta saisin aikaa itselleni. Vapaa iltoja en saa koskaan ja hän silloin kuin huvittaa tai koko ajan hän on "vapaalla". Ei auta keskustelu, valittaminen eikä tappelu...
Usein hän mysö perustelee asioita sillä että kun hän on sairas. masennusta hällä on, mutta käyttää sitä usein myös ihan vain ajaakseen omaa etuaan tai siltä ainakin toisinaan tuntuu kuin mitä ihmeellisimmissä asioissa hän käyttää tätä syynä. Mutta kyllä sitä voi pelata ja viettää niitä vapaa iltoja, mutta ei hoitaa lastaan... Että tämmöstä meillä. T. yh- äiti 1 poika ja yksi miespoika :D
Alue: Aihe vapaa
Mies nukkuu aina vähintään tunnin pitempään kuin muu perhe (myös arki-aamuisin), viikonloppuisin n. 1,5 - 2 h pitempään kuin muut. Herää yleensä vasta, kun karjun. Ja molemmat käydään töissä. Öisin lapset olen aina hoitanut minä, mies jos yöllä herää lapsien elämään, niin hirvee karjunta (miehen) alkaa. Nykyään onneksi harvemmin.
Ja valoisaan aikaan suht normi kaveri, isona miinuksena sisäinen pikkupoika joka katsoo oikeudekseen nukkua aamut ja yöt, muut tehkööt mitä tahtovat, mutta hän lepää.