Lue keskustelun säännöt.
ihastumisesta vielä
20.11.2010 |
onko kellään kokemusta ettei ole
päästännyt molemminpuolista ihastumista suhteeksi miten se menee ohi vai meneekö????? aikuisista ihmisistä 40+ puhutaan nyt...tunne kestännyt jo pidempään
Kommentit (21)
eikä kumpikaan halua rikkoa mitään...mutta silti....miten ihmeessä selviän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhealla työllä ja tuskalla ohi, jos menee. En tiedä, olen vielä keskellä myllerrystä. Naimisissa, ja mieskin on. Ja ihastuneita, ellei rakastuneita. Et haluaisin kyllä kuulla niitä selviämiskokemuksia!
molemminpuolista...puhuttu on jurrissa ja selvinpäin...ei mitään hajua mihin katoaa...onneksi tavataan niiin että joudutaan käyttäytymään....mutta silti ....
enkä ole yhtään pahoillani... Kerran täällä vaan eletään ja onpahan sitten jotain muisteltavaa vanhana (huom! olen myös 40+)
...oltiin molemmat niin täysin jumissa toisiimme, ettei muuta vaihtoehtoa ollut edes mielessä.
Tälleen se varmaan nopeemmin ohi menee, jos vaikka kyllästytään toisiimme, hih?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kuitenkin haluat rikkoa perheesi.
Viiden pisteen vihjeenä jokaiselle itsensä tuohon tilanteeseen päästäneellä: miettikää edes välillä asiaa lastenne näkökulmasta. Ja sitten miehenne. Ja sitten miettikää miltä tuntuisi, jos oma miehenne olisi ihastunut ...ellei peräti rakastunut toiseen jumalaisen ihanaan naiseen, joka on vaan niin sairaaaaan ihana, että mies ajattelee häntä koko ajan, ja tietty myös kun olette sängyssä. Nimittäin sellaisena aikana, kun itse olette omistautuneet perheellenne. Miten kivalta ja reilulta tuntuisi.
Nää tällaiset aloitukset on aina niin rassaavan itsekeskeisiä, että näen punaista. Ilmeisen keskeneräisten ja keskenkasvuisten ihmisten kirjoittamia. "en halua rikkoa mitään, mutten pääse tästä eroon". Noh, entäpä jos ihan vain päättäisit, ettet riko ja että lopetat tyhmän haikailun, ja että tuolla toisella miehelläkin on oma rakas vaimonsa, omat lapset, perhetraditiot, yhteiset jutut, ja mitä teillä olisi? Seksiä? Kerran. Joka kenties olisi suunnaton pettymys, koska söheltämiseksi meni, ja miehellä lopahti, ja oli kaikenlisäksi perhanan pieni. Ja petos on tullut tehtyä eikä mikään ole enää ennallaan.
Luin vasta nyt tuon jutun, että on 2 vuotta kestänyt jne.
Olisiko nyt syytä tässä vaiheessa ihan vain avautua omalle miehellesi asiasta? Mielestäni olet jo pettänyt häntä ihan tarpeeksi. Anna hänen päättää mitä hän haluaa elämältään ennenkuin alat sähläämään yhtään mitään. Ehkä todellisuus iskee itsellesikin kunnolla vasten kasvoja, ja saat vastauksen kysymykseesi.
Ihmiset, päästäkää siippanne menemään, ennenkuin alatte vaihtamaan uuteen!!! Harva hyväksyy oman puolisonsa moniavioisuuden, tuskin sinunkaan miehesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kuitenkin haluat rikkoa perheesi. Viiden pisteen vihjeenä jokaiselle itsensä tuohon tilanteeseen päästäneellä: miettikää edes välillä asiaa lastenne näkökulmasta. Ja sitten miehenne. Ja sitten miettikää miltä tuntuisi, jos oma miehenne olisi ihastunut ...ellei peräti rakastunut toiseen jumalaisen ihanaan naiseen, joka on vaan niin sairaaaaan ihana, että mies ajattelee häntä koko ajan, ja tietty myös kun olette sängyssä. mitä teillä olisi? Seksiä? Kerran. Joka kenties olisi suunnaton pettymys, koska söheltämiseksi meni, ja miehellä lopahti, ja oli kaikenlisäksi perhanan pieni. Ja petos on tullut tehtyä eikä mikään ole enää ennallaan.
...elämä vaan ei aina mene ihan niin kuin on suunnitellut. Mulla on ainakin todella upeeta seksiä tämän ihastuksen kanssa, syvällisiä keskusteluja, kivaa ja helpoa olla hänen seurassaan --- jotain niin ihanaa ja ihmeellistä, ettei sitä vaan voi vastustaa, sori vaan kaikki tiedän tän olevan väärin :(
...elämä vaan ei aina mene ihan niin kuin on suunnitellut. Mulla on ainakin todella upeeta seksiä tämän ihastuksen kanssa, syvällisiä keskusteluja, kivaa ja helpoa olla hänen seurassaan --- jotain niin ihanaa ja ihmeellistä, ettei sitä vaan voi vastustaa, sori vaan kaikki tiedän tän olevan väärin :(
mikset sitten eroa? Jos kerran se seksi on parempaa kuin terve parisuhde niin turhaan sinä kotona pidät kulisseja yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...elämä vaan ei aina mene ihan niin kuin on suunnitellut. Mulla on ainakin todella upeeta seksiä tämän ihastuksen kanssa, syvällisiä keskusteluja, kivaa ja helpoa olla hänen seurassaan --- jotain niin ihanaa ja ihmeellistä, ettei sitä vaan voi vastustaa, sori vaan kaikki tiedän tän olevan väärin :(
tiedän kyllä mistä puhun.
Ilmeisesti sinä kuulut niihin itsehillintäkyvyttömiin ihmisiin, jotka eivät pysty - toisin sanoen eivät halua - hallita tunteitaan saati käytöstään.
Olet myös aikamoinen paskiainen, koska pimität omalta mieheltäsi mahdollisuuden olla oman elämänsä herra ja määrätä millaisen moniavioisen eukon kanssa asuu samaa taloutta. Raukkamaista.
...en vaan voi - ja se on nyt mun oma juttu, miksi en voi, en aio sitä täällä alkaa ruotimaan =)
ps. katsotteko mahdollisesti 'Täydellisii Naisii' tai 'Vastapareja'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin itse saattanut olla tuollainen numero kasin kaltainen moralisti vielä joku aika sitten. Mutta olen vaan joutunut vastakkain sen tosiasian kanssa, että omille tunteilleen ei voi mitään. Ei voi, vaikka yrittäisi pidättäytyä, olla tapaamatta, olla antamatta siimaa.
Minulla on perhe, on hyvä ja ihana mies, kolme lasta, avioliitto ja elämä joiden haluan jatkuvan loppuelämäni. Ja sitten on 'vieras' mies, joka herättää mussa tunteita joita en haluaisi. Ja haluaisin kuitenkin.
Ei, en todellakaan aio kertoa miehelleni, että olen rakastunut hänen parhaaseen ystäväänsä, ja mahdollisesti ja luultavasti myös toisinpäin.
Aion elää elämäni loppuun kuten olin suunnitellut, kai nämä tunteet kuolevat joku päivä, ja jos eivät niin sitten vain elän niiden kanssa.
Olisin itse saattanut olla tuollainen numero kasin kaltainen moralisti vielä joku aika sitten. Mutta olen vaan joutunut vastakkain sen tosiasian kanssa, että omille tunteilleen ei voi mitään. Ei voi, vaikka yrittäisi pidättäytyä, olla tapaamatta, olla antamatta siimaa.
Minulla on perhe, on hyvä ja ihana mies, kolme lasta, avioliitto ja elämä joiden haluan jatkuvan loppuelämäni. Ja sitten on 'vieras' mies, joka herättää mussa tunteita joita en haluaisi. Ja haluaisin kuitenkin.
Ei, en todellakaan aio kertoa miehelleni, että olen rakastunut hänen parhaaseen ystäväänsä, ja mahdollisesti ja luultavasti myös toisinpäin.
Aion elää elämäni loppuun kuten olin suunnitellut, kai nämä tunteet kuolevat joku päivä, ja jos eivät niin sitten vain elän niiden kanssa.
tunteet ja teot ovat kuitenkin eri asia ettekä te ole mitään toisiinne rakastuneet kun ette ole koskaan edes käyneet treffeillä. Turha kehitellä elämäänsä jotain romanttisia leffatunteita, ne tunteet laimenisi puolessa vuodessa jos muuttaisitte yhteen ja näkisitte muutakin kuin ideaalisen omassa päässä kehitetyn kuvan siitä ihmisestä. Voit myös olla tapaamatta miehen kaveria mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin itse saattanut olla tuollainen numero kasin kaltainen moralisti vielä joku aika sitten. Mutta olen vaan joutunut vastakkain sen tosiasian kanssa, että omille tunteilleen ei voi mitään. Ei voi, vaikka yrittäisi pidättäytyä, olla tapaamatta, olla antamatta siimaa. Minulla on perhe, on hyvä ja ihana mies, kolme lasta, avioliitto ja elämä joiden haluan jatkuvan loppuelämäni. Ja sitten on 'vieras' mies, joka herättää mussa tunteita joita en haluaisi. Ja haluaisin kuitenkin. Ei, en todellakaan aio kertoa miehelleni, että olen rakastunut hänen parhaaseen ystäväänsä, ja mahdollisesti ja luultavasti myös toisinpäin. Aion elää elämäni loppuun kuten olin suunnitellut, kai nämä tunteet kuolevat joku päivä, ja jos eivät niin sitten vain elän niiden kanssa.
Kyllä se TUSKA jossain vaiheessa varmaan helpottaa, mä en vaan ollut tarpeeksi vahva sitä tuskaa vastustamaan ja annoin periksi, mutta toisaalta olen analysoinut, että jos suhteeni aviomieheeni olisi ollut täysin kunnossa, ei näin olisi päässyt käymään... ja ihan oikeesti en tosiaan ollut suunnitellut mitään tai hakenut ketään mistään - näin vaan tapahtui, se on nyt mun kohtalo, pyydän anteeksi vielä ja vaikenen :)
Olisin itse saattanut olla tuollainen numero kasin kaltainen moralisti vielä joku aika sitten. Mutta olen vaan joutunut vastakkain sen tosiasian kanssa, että omille tunteilleen ei voi mitään. Ei voi, vaikka yrittäisi pidättäytyä, olla tapaamatta, olla antamatta siimaa. Minulla on perhe, on hyvä ja ihana mies, kolme lasta, avioliitto ja elämä joiden haluan jatkuvan loppuelämäni. Ja sitten on 'vieras' mies, joka herättää mussa tunteita joita en haluaisi. Ja haluaisin kuitenkin. Ei, en todellakaan aio kertoa miehelleni, että olen rakastunut hänen parhaaseen ystäväänsä, ja mahdollisesti ja luultavasti myös toisinpäin. Aion elää elämäni loppuun kuten olin suunnitellut, kai nämä tunteet kuolevat joku päivä, ja jos eivät niin sitten vain elän niiden kanssa.
Kyllä se TUSKA jossain vaiheessa varmaan helpottaa, mä en vaan ollut tarpeeksi vahva sitä tuskaa vastustamaan ja annoin periksi, mutta toisaalta olen analysoinut, että jos suhteeni aviomieheeni olisi ollut täysin kunnossa, ei näin olisi päässyt käymään... ja ihan oikeesti en tosiaan ollut suunnitellut mitään tai hakenut ketään mistään - näin vaan tapahtui, se on nyt mun kohtalo, pyydän anteeksi vielä ja vaikenen :)
Tuska, todellakin! En ollut riittävän vahva minäkään - joten ei tässä siis pelkkien haavekuvitelmien varassa valitettavasti eletä. Ja samoin olen vasta nyt tajunnut mikä puoli minua omassa parisuhteessani on jäänyt tyydyttymättä, hyvin olenkin osannut itseäni huijata. Silti, en aio korjata tuota puutetta miehen parhaaan ystävän kanssa.
Me EI voida olla tapaamatta. Meillä on monenlaisia perhesiteitä, hänen perheensä ja minun perheeni välillä - uskokaa huviksenne että tilanne ei ole helppo eikä helposti ratkaistavissa. Mutta tässä taistellaan, monella tavalla. Kiitos tsempeistä, niistä on oikeasti paljon enemmän apua kuin kivityksestä
Olisin itse saattanut olla tuollainen numero kasin kaltainen moralisti vielä joku aika sitten. Mutta olen vaan joutunut vastakkain sen tosiasian kanssa, että omille tunteilleen ei voi mitään. Ei voi, vaikka yrittäisi pidättäytyä, olla tapaamatta, olla antamatta siimaa.
t. kasi, joka on itse pelastanut oman suhteensa useammankin kerran ihastuksen uhatessa. Kerran olen kertonut ihastuksesta miehelleni (emme olleet vielä sitoutuneet mitenkään virallisesti, ja ihastus oli todella vaarassa kaataa tämän) ja mies urheasti kesti kriisini, useammin olen vain räpistellyt ylös suosta, kun oma mielikuvitus ja ilmeinen tylsistyminen ovat meinanneet viedä mennessään. Tyhmiä juttuja kaikki, ja mulla on periaatteena se, että jos joku oikeasti vaikuttaa paremmalta kuin oma, ja haluan testata elämää hänen kanssaan oikeasti, annan miehelleni vapauden lähteä.
Mä siis olen oikein ihastujatyyppiä, ollut aina, joten tiedän todellakin mistä puhun. Monta kertaa olisin voinut vain antaa tunteiden viedä ja rikkoa liittoni, mutta joka kerta olen järkeillyt homman pois kuvioista enkä todellakaan ole katunut. Toisinaan auttaa maisemanmuutos tai vastaava, jos vaikka näkee tätä ihastuksen kohdetta liikaa.
Pikku vinkki kuitenkin: arvosta omaa miestäsi. Älä pidä häntä itsestäänselvyytenä. Tajua, että toinen mies on myös inhimillinen olento, kaukana täydellisyydestä. Lopeta ruusunpunaisen epärealismin vaaliminen. Se katoaisi joka tapauksessa, jos suhteestanne tulisi totta.
Tai sitten älä, ja kuole sitten onnettomana, rakastuneena miehesi parhaaseen ystävään. Aivan sama minulle. Kukin tekee omat valintansa.
Tuo kaverimieheen rakastunut ja muutama muukin:
Siinä vaiheessa on tapahtunut suurin virhe, kun olette alun alkaen antaneet itsenne "rakastua"! Sehän se tärkein itsehillinnän hetki on, kun alkaa huomata, että tuo toinen vaikuttaa aika kivalta jne.
Joka ikinen taulapääkin tajuaa, että vaikka homoon ei rakastuta. Miksi sitten annat itsesi rakastua varattuna perheenäitinä ystäväperheen mieheen? Silkkaa itsekkyyttä ja halua päästä piehtaroimaan ihastuksen huumaan. Kun olet korvia myöten sopassa hankalaahan sieltä on päästä pois. Tuossa vaiheessa olisi tosiaan se rehellisyyden paikka, mutta tuskin se tosiaan kiinnostaa, kun ei kiinnostaneet muiden tunteet siinäkään vaiheessa, kun lähdit ystävän miestä haikailemaan.
Ja kivitys on ehkä paikallaan tällaisessa, tuskin tsempitys. Tsemppiä tarvitsisivat petetyt osapuolet, et sinä.
Kerran olen kertonut ihastuksesta miehelleni (emme olleet vielä sitoutuneet mitenkään virallisesti, ja ihastus oli todella vaarassa kaataa tämän) ja mies urheasti kesti kriisini, useammin olen vain räpistellyt ylös suosta, kun oma mielikuvitus ja ilmeinen tylsistyminen ovat meinanneet viedä mennessään.Mä siis olen oikein ihastujatyyppiä, ollut aina, joten tiedän todellakin mistä puhun. Monta kertaa olisin voinut vain antaa tunteiden viedä ja rikkoa liittoni, mutta joka kerta olen järkeillyt homman pois kuvioista enkä todellakaan ole katunut. Toisinaan auttaa maisemanmuutos tai vastaava, jos vaikka näkee tätä ihastuksen kohdetta liikaa.
Pikku vinkki kuitenkin: arvosta omaa miestäsi. Älä pidä häntä itsestäänselvyytenä. Tajua, että toinen mies on myös inhimillinen olento, kaukana täydellisyydestä. Lopeta ruusunpunaisen epärealismin vaaliminen. Se katoaisi joka tapauksessa, jos suhteestanne tulisi totta.
Aah, sä olet ihastujatyyppiä kuten minäkin. Joo, parit ihastukset olen tähän saakka saanut tainnutettua. Mutta se ero meidän välillä on, että minä en todellakaan voisi kuvitellakaan kertovani miehelleni! Meidän parisuhde on tässä kohtaa erilainen kuin ilmeisesti sinun, ja ehkä tää on se heikko lenkki, jossa kohtaa mulla napsahtaa ihastus ja rakastus toiseen mieheen.
En silleen elä ruusunpunaisissa kuvitelmissa, että tiedän kyllä tasan ja tarkkaan kuka tämä toinen mies on (olen tuntenut hänet lähes yhtä kauan kuin oman mieheni), ja osaan arvostaa omassa miehessäni niitä puolia, joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois - en edes siitä mitä saan tai saisin tältä toiselta. Vaihtarina tulis nimittäin paketti joka olis kuitenkin lopulta kehnompi (minulle) kuin omani on nyt. Kyllä minä nuo rakastumisen anatomiat tiedän hyvin tarkkaan. Mutta tunne ei kuuntele järkeä.
Valintoja mulla ei ole edessä, olen ne kyllä tehnyt.
Nyt on vaan suru, ja samalla myös ilo siitä miten valitsin.
Vaikea käsittää? Ehkä. Totuus on joskus tarua ihmeellisempää.
Tuo kaverimieheen rakastunut ja muutama muukin:
Siinä vaiheessa on tapahtunut suurin virhe, kun olette alun alkaen antaneet itsenne "rakastua"! Sehän se tärkein itsehillinnän hetki on, kun alkaa huomata, että tuo toinen vaikuttaa aika kivalta jne.Joka ikinen taulapääkin tajuaa, että vaikka homoon ei rakastuta. Miksi sitten annat itsesi rakastua varattuna perheenäitinä ystäväperheen mieheen? Silkkaa itsekkyyttä ja halua päästä piehtaroimaan ihastuksen huumaan.
...
Ja kivitys on ehkä paikallaan tällaisessa, tuskin tsempitys. Tsemppiä tarvitsisivat petetyt osapuolet, et sinä.
En mä kyllä tajua miksi mä keskustelen täällä imbesillien palstalla :D terv. se väärin rakastunut
enkä ole yhtään pahoillani... Kerran täällä vaan eletään ja onpahan sitten jotain muisteltavaa vanhana (huom! olen myös 40+)