G: Syitä miksei lastenne kaverit voi tulla teille sisälle?

Te, jotka ette päästä naapureiden lapsia kylään, koska ei ole vastavuoroista, niin miettikääs tätä:



Lapsuudessani kaverit eivät koskaan päässeet meille, koska isäni oli maanis-depressiivinen juoppo. Äiti piti kulisseja yllä. Talo oli hienolla omakotitaloalueella, oli 2 autoa, siistit vaatteet ja sivistyneet harrastukset. Eli valtaosa esim. luokkakavereideni vanhemmista ei tasan tarkkaan tiennyt miksi meille ei saa tulla, enkä itsekään kehdannut asiaa kertoa, vaan ennemminkin heitin jonkun tekosyyn, tyyliin "siivouspäivä".

En tykkää siivota sotkuja jälkeenpäin enkä varsinkaan tarjota nälkäisille muksuille ruokaa. En tajua sitä, miksei vanhemmat huolehdi omien lastensa ruokkimisesta vaan lähettävät ne kavereille syömään.



Lähinnä viimeksi mainitusta syystä sallin vain harvoin tai harvojen ja valittujen tulla meille. Nälkäkurjilla ei meille ole mitään asiaa.

Edes se viikkosiivous ei ole este, eikä sekään että joku toinen lapsi puolikuntoisena kotona. Jos joku lapsi todella sairas, niin sitten tartuntavaaran vuoksi voi olla ettei saa tulla. Muuten kyllä käy.



Siitä vastavuoroisuudesta. Meille kyllä saa tulla vaikka ei olisi vastavuoroisuutta. Mutta näitä lapsia en ruoki niinkuin muita joiden vanhemmilla on vastavuoroisuutta. Enkä myöskään jaksa aina näitä lapsia ottaa mukaan uimaan, luistelemaan yms. niin kuin muita lapsia joiden vanhemmilla vastavuoroisuutta.

jos äiti ja vauva nukkuvat, jos isi tekee töitä ja tarvitsee rauhaa.

Suurin osa ei päästä kavereita, koska ollaan itsekkäitä. Se on nykyajan trendi.

Meillekkään ei pääse, jos ei ole vastavuoroisuutta.

Kummasti sitä vaan alkaa löytyä pakon edessä.

Niin ainakin lapseni kahden kaverin perheet on ihan normaaleja perheitä.

Toisella syynä itsekkyys ja toisella laiskuus.

Tämä kuuluisa kotirauha pitää olla.

Uuvuin täysin lasteni kavereista ja tajusin etten ole mikään lastenhoitopaikka, jonne mennään aina, kun muualle ei pääse.

Pitäkööt nämä perheet vaan omat lapsensa kotona.

Suurin osa ei päästä kavereita, koska ollaan itsekkäitä. Se on nykyajan trendi. Meillekkään ei pääse, jos ei ole vastavuoroisuutta. Kummasti sitä vaan alkaa löytyä pakon edessä. Niin ainakin lapseni kahden kaverin perheet on ihan normaaleja perheitä. Toisella syynä itsekkyys ja toisella laiskuus. Tämä kuuluisa kotirauha pitää olla. Uuvuin täysin lasteni kavereista ja tajusin etten ole mikään lastenhoitopaikka, jonne mennään aina, kun muualle ei pääse. Pitäkööt nämä perheet vaan omat lapsensa kotona.

Hätistetään ne lapset aina kavereilleen ja maataan itse rauhassa kotona. Vielä parempi, jos saavat kavereitten kotona jotain syödäkseen.

kaksi nuorinta nukkuvat päiväunet, jolloin isommilla lapsilla ei saa olla kavereita (jos jokaisella saisi olla vaikkapa yksikin kaveri, niin meteli olisi jo melkoista...). Meillä on siis viisi lasta, joista vanhin on 9-vuotias.



Jos meillä on joku sairaana, niin silloin kysytään kaverin vanhemmilta, että onko heille ok, jos heidän lapsensa tulee meille, vaikka meillä onkin joku sairaana.

Paiti pari poikkeusta on...



Yksi tyttö ei ole tervetullut sen vuoksi, että varasti meidän tytön tavaroita viimeksi. Saimme ne toki takaisin myöhemmin, mutta en jaksaisi vahtia koko kylästelyn ajan.



Naapurin lapset eivät pääse sisään, koska heille ei pääse koskaan. Heiltä ajetaan lapset aina meille, joten meillekään ei sovi enää. Mun mielestäni pitäisi olla edes joskus vastavuoroista.

Tai meillä on kutsut ja vieraita. Kovin yöhäänkään en tykkää, että lapset ramppaa kylässä, meillä arki-illat on pääsääntöisesti rauhoitettuja.

Tai meillä on kutsut ja vieraita. Kovin yöhäänkään en tykkää, että lapset ramppaa kylässä, meillä arki-illat on pääsääntöisesti rauhoitettuja.

ei meillä pidetä ikinä kutsuja?

tai joku kipeänä. Lisäksi jos lapsen huone on siivoamatta niin se on armoton ei. Ei sotkun takia siis vaan siksi, että kavereiden tuomisen ehtona on, että huoneen siisteydestä huolehditaan.

joku sairaana

ei jaksa "ylimääräisiä" lapsia eli aikuisia väsyttää tms