Lue keskustelun säännöt.
Voe hemmetti tätä iänikuista tarinaa! Eksä+tunteet...
20.11.2010 |
Rakastuttiin aikoinaan ensisilmäyksellä molemmat toisiimme ja minä heti raskaana. Molemmilla tuoreet erot takana. Siinä tiivistetysti meidän historia... Lapsi mietitytti KOVASTI meitä molempia ja muutuimme molemmat tosi paljon. Pelkäsimme, olimme paniikissa, hämmentyneitä yms emmekä osanneet oikein sitten puhua näistä tunteista. Tilanne kärjistyi kun vauva oli pari kuukautta vanha, olimme molemmat jotenkin henkisesti lopussa. Erosimme emmekä sen jälkeen kauheasti pitäneet yhteyttä, muuta kuin syyttelyn ja riitelyn merkeissä. Miehellä alkoi tapailemaan heti eron jälkeen erästä uutta naista (ja asuvatkin yhdessä) ja minä vihaan vieläkin miehiä. Tai en enää niin paljoa, mutta ketää ei tee mieli lähelle päästää. Minähän en sitä myönnä, mutta rakastan vieläkin eksää.
Viikko sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni isänpäivän kunniaksi ja pyysin eksän kattomaan lastaan ja päätin, että vaikka henki menisi, yritän olla ystävällinen ja mukava enkä katkera vihanpitäjä.
Lisäksi jotenkin oli takki tyhjä, olen vittuillut eksälle kaikista eroon liittyvistä asioista ainakin viisi kertaa ja nyt tuli semmoinen tunne että mulla ei ole enää mitään uutta vittuiltavaa ja että teen itsestäni ihan pellen jos vielä samoista asioista jauhan.
Olen lahjakkaasti syyttänyt eksää kaikesta vaikka pakko mun on myöntää jos tarkemmin ajattelee, että en pysty millään hänelle kaikkea kunniaa antamaan eron tiimoilta.
Pohjustan tällä nyt sitä, että tuo mukavan ja iloisena oleminen teki vaikutuksen eksään ja olemme jutelleet ja viestitelleet ihan niinkuin ennenvanhaan! Ja kuinka molemmille tulee olo ihan kuin olisi kotona, en voi sitä paremmin kuvailla. Olemme heittäneet vitsiä, puhuneet vakavasti ja kuunnelleet toisiamme. Eksä kertoi, kuinka hän on joka päivä ajatellut meitä ja kuinka hänellä on ikävä. Ja hän kertoi myös, että hänen "masennuksensa" ei johdu kuin hänestä itsestään, ero ei siihen auttanut eikä varsinkaan toinen kumppani.
Voi että miten hyvä olo mulla on! Enää ei tunnu nöyryytetyltä ja potkitulta! En tiedä mihin tämä johtaa vai johtaako mihinkään, en halua edes alkaa pohtimaan moisia... Mutta jos eksä tulisi pyytämään mua vaikka naimisiin kanssaan, niin suostuisin epäröimättä. (Tiedän kyllä että niin ei käy!) Toisaalta melkein toivon, että asiat jää näin niinkuin ne on, eipähän tarvitsisi miettiä ja pohtia.
Itse vihelsin tuon viestittelyn nyt poikki, yht'äkkiä se alkoi tuntumaan kauhean epäreilulta eksäni nykyistä kohtaan ja eksä oli myös samaa mieltä. Eli ilmeisesti aikovat pysyä yhdessä. Jotenkin mulla on vaan tunne, että eksä rakastaa mua muttei vaan tajua sitä ja se riittää mulle :)
Mutta pointtina: niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa! Jos olet itse mukava, niin luultavasti sulle ollaan mukavia :)
Kommentit (15)
jos on tavannut oikean ihmisen, niin silloin asiat eivät ole vaikeita eikä niitä tarvitse miettiä?? Ja sillä logiikalla minä en ole hänelle se oikea. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tänään pyyti sitä anteeksi :( ei hyvä, ei hyvä
ottaa nyt itselleen aikaa ja miettii ihan rauhassa mitä haluaa. Ja sanot että te voitte keskustella teidän tilanteesta uudestaan vasta sitten kun mies on päässyt selvyyteen että haluaako edes.
Älä roiku miehessä, parempi nyt ottaa etäisyyttä ja sanoa että olette nyt kavereita siihen asti että mies saa oman elämänsä kuntoon.
jos on tavannut oikean ihmisen, niin silloin asiat eivät ole vaikeita eikä niitä tarvitse miettiä?? Ja sillä logiikalla minä en ole hänelle se oikea. :(
unohda se.jos se nyt jo noin vekslaa kahen naisen välillä,ni ei tiedä hyvää!
jos on tavannut oikean ihmisen, niin silloin asiat eivät ole vaikeita eikä niitä tarvitse miettiä?? Ja sillä logiikalla minä en ole hänelle se oikea. :(
unohda se.jos se nyt jo noin vekslaa kahen naisen välillä,ni ei tiedä hyvää!
En vaan pysty lopettamaan tätä itkemistä, ei olisi pitänyt! Ei olisi pitänyt!!! Mä en pääse ikinä tästä suosta ylös tätä menoa, erosta on jo se 7 kk aikaa ja yksi viikko yhteydenpitoa saa mut ihan yhtä sekaisin mitä olin eron jälkeen. En oikeasti tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Miksi pitää rakastaa jotakuta näin paljon?? :(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän miettiä kelle soitan, mutta en keksi ketään. Pakko olisi päästä puhumaan jonkun kanssa, ahdistaa niin kovasti. Poikakin jo nukkuu, että enää ei viitsi lähteä ajelemaankaan minnekään.
Ei kai tähän ahistukseen kuole, mutta kunpa kuolisi. Ensi yönä ei sitten nukuta yhtään :(
yli siten, että pidät yhteyttä ainoastaan lapseen liittyvissä asioissa, et missään muussa. Ajattele nyt itsekin kannattaako olla miehen kanssa, joka yhtenä päivänä haluaa yhden naisen ja toisena toisen..jos menisitte yhteen nyt niin tod näk hän kyllästyisi sinuun melko pian ja menisi taas etsimään itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yli siten, että pidät yhteyttä ainoastaan lapseen liittyvissä asioissa, et missään muussa. Ajattele nyt itsekin kannattaako olla miehen kanssa, joka yhtenä päivänä haluaa yhden naisen ja toisena toisen..jos menisitte yhteen nyt niin tod näk hän kyllästyisi sinuun melko pian ja menisi taas etsimään itseään.
En tosiaankaan tiedä pystyisinkö luottamaan häneen enää, varsinkaan kun kertoi miten kovasti joutuu miettimään :(
Mies kysyi äsken, että voisiko tulla käymään! Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en ole saanut yhtään viestiä koko päivänä. Olivat mukava piristysruiske ja niihin ehti viikon aikana tottua... Taisi saada eksä aikalailla kurinpalautusta... :( On mulla vaan oikeesti aika ikävä sitä!
että käy niin, että eksä lopettaa viestittelyn, kun kerran halusit ja hänen kumppaninsakin ehkä haluaa ja sinä mietit päivästä toiseen, että laittais nyt viestiä ja miksei se laita ja alat taas inhoamaan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaa unohtaa vanhan suolan jano! ei nuo tiiä ku huonoa!
yleensä kai kauhean menestyksellisiä ole :/
Ja toisaalta eihän eksä ees ole sanonut haluavansa palata yhteen, ajattelen vaan ite liian pitkälle asioita :(
Itse luulen, että laittaa viestiä sitten kun lähtee maanantaina töihin ja selittelee jotain. Voisin oikeestaan lyödä vaikka vetoa siitä. Ja minä vastaan, että "jaa-a, musta vähän tuntuu, että mää en ole se oikea ihminen kuuntelemaan sun parisuhdehuolia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkälainen on eksäni seuraava viesti... Tänään kun laittoi, että heillä on ollu aikamoiset keskustelut siellä eikä voi jatkaa juuri nyt viestittelyä.
Pakko kirjoitella tänne, kun en viitis kellekään kaverille tästä kertoa :D
Helvetti! Jos oisin tienny, että tähän mennään kun olen mukava, niin en olisi ollut.
Eksä ilmeisesti todenteolla miettii mitä haluaa elämältään ja kenen kanssa. Kysyi multa, antaisinko hänelle joskus uuden mahdollisuuden ja on kertonut kovasta ikävästään jne jne. Eilen tuli ykköset päällä meille ja kuulemma tuli lunastamaan ne lupaukset mitä "olin antanut" (siis vitsaili, että humalapäissäni olin luvannut hänelle kaiken maan ja taivaan väliltä). No, ilta meni vähän plörinäksi ja oli ihan täydellinen pettymys. Eksä halusi, että jutellaan joskus sitten vakavasti ja kertoo vielä lisää asioistaan. Tänään ollut paljon viileämpi ja ilmeisesti hänellä ottaa todella koville kaikki, entisestä eroaminen ja kaiken pohdinta. En tiedä yhtään missä mennään juuri nyt, mutta tunne on sellainen, että häntä alkoi kaduttamaan eikä haluakaan meitä enää yhteen.
Ei tässä muuten mitään, mutta kun minä TODELLA rakastan häntä! En jaksa yhtään tällaista veivaamista ja sitä, että luulen saavani hänet mutta en sitten saakaan. Olen ihan rikki taas :(
Jos hän olisi tullut kysymään minulta että palaisimmeko yhteen ilman että olisi kertonut mulle vaikeuksistaan ja epäilyistään, niin olisin suostunut. Nyt hänen epäröintinsä sai minutkin vahvasti epäröimään. :(
Voi helvetinhelvetti!!! Millä jaksan huomiseen asti?? Olen niin kireä, ollut koko tämän eron jälkeisen ajan, että en kestä yhtään tällaista!!! Mutta aion silti vaan hymyillä, vaikka tällä kertaa se taitaa oikeasti tappaa minut.