sotiiko kristityt tällä hetkellä missä päin maailmaa?
Kun tuntuu ainakin siltä, että joka puolella, missä soditaan tai missä menee muuten huonosti, niin sillä uskonto on joku muu kuin kristinusko.
Sattumaako?
Kommentit (32)
syynä on useinkin maiden luonnonvarat ja aseteollisuus joka on maailman kannattavin bisness.
samoin Espanjassa nämä terroristit eli siis baskit ovat vuosikymmeniä listineet viattomia ja vähemmän viattomia.
Pohjois-Irlannissa sotivat katolilaiset ja protestantit.
Filippiineillä on kahakoita.
Tsetseniassa venäläiset kristityt taistelevat tsetseenimuslimeja vastaan.
onhan näitä.
eli Uganda, Kongo ja Kolumbia.. ja sitten Libanon jossa toisena osapuolena on valtaapitävät kristityt.
Muissa maissa on sitten budhalaiset ym. vastakkain. Lähe sjokainen uskonto on tämän maailman epäjärjestyksen takana.
Irakin sodalla on Jumalan suojelus. Jollei jopa voimakkaammin sanakääntein.
kyllähän se on fakta, että suurimmassa osassa sodista on ainakin toinen osapuoli, ellei molemmat, jotain muuta uskontokuntaa. Yleensä muslimeja!
kyllähän se on fakta, että suurimmassa osassa sodista on ainakin toinen osapuoli, ellei molemmat, jotain muuta uskontokuntaa. Yleensä muslimeja!
Aikuiset ihmiset pyllistelevät milloin minkäkin jumalan käskystä ja hulluimpia ovat ne, jotka väittävät tappavansa toisiaan jumalan tahdosta! Onko sellainen jumala palvomisen ansainnut, kysyn vaan.
tapettiin miljoonia ihmisiä ateistisen hallinnon aikana.. ei ne uskonnoista tappele muuallakaan mutta uskonto toimii polttoaineena.
Kongon sota on verisin ja eniten kuolonuhreja vaatinut sota sitten toisen maailman sodan, ja siellä osapuolet ovat kristittyjä.
90-luvulla Ruandassa kristityt massamurhasi toisiaan.
että Stalinin äiti oli voimakkaasti uskonnollinen ja poika kävi pappisseminaarinkin. Ja sitten suuntasi vihansa kristittyjä kohtaan. Minusta se kertoo kyllä enemmän uskonnosta kuin ateismista.
6 miljoonaa juutalaista kristittyjen toimesta, plus 2 miljoonaa muuta. Nyt olisi ilmesesti sitten muslimen vuoro marssia kaasukammiion.
Ihminen ei opi, ei varsinkaan valkoinen "rauhaa rakastava, suvaitsevainen" kristitty.
..olipa äiti sitten mitä tahansa.
Kirjaimellisesti. Osoittaa lahinna ap:n laajaa yleissivistyksen puutetta...
..olipa äiti sitten mitä tahansa.
uskontoja kohtaan kumpusi. Ei ainakaan ateistisessa perheessä kasvamisesta.
Ero on, että me itse/meidän tiedotusvälineet puhuvat eri tavalla alueista, joissa valtauskonto on kristitty ja alueista, joissa se on joku muu.
Jos muslimialueella on huumesotia, puhutaan islamista, mutta kun Meksikossa ja Kolumbiassa on huumesotia, puhutaan huumesodista.
Kun yhdysvaltalaiset poliitikot käyttävät rajuja puheenparsia, missä vetoavat Jumalaan, kerrotaan yksittäisestä (yleensä republikaani)poliitikosta, joka vetoaa Raamattuun, mutta jos joku muslimipoliitikko riehuu Koraani kädessä, puhutaan kaikista muslimeista fundamentalisteina eikä mainita lainkaan puhujan puoluekantaa, emmehän edes tiedä, mitä puolueita ja valtakeskittymiä kaukaisissa maissa on.
..olipa äiti sitten mitä tahansa.
uskontoja kohtaan kumpusi. Ei ainakaan ateistisessa perheessä kasvamisesta.
eikä mikään yhden Stalinin keksintö, kannattaa tutustua historiaan.
onko kristityt kuitenkin tulleet enemmän järkiinsä viime vuosina??
Nuoren pojan ensimmäiset vuodet oli vaikeat. Alkuun hyvin menestyneen suutarinverstaan tilanne alkoi huonontua kun "Soson" isä Beso alkoi juoda. Kotielämä oli ajoittain erittäin rauhatonta, kun vanhemmat tappelivat isän mustasukkaisuuden takia keskenään, jopa niin että piti kutsua ulkopuolisia apuun. Vanhemmat menettivät talon, jossa Stalin oli syntynyt, ja he joutuivat muuttamaan useita kertoja kymmenen vuoden aikana. Josifin tiedetään sairastelleen ensimmäisien elinvuosiensa aikana paljon; sairastettuaan tuhkarokon vuonna 1884 hän sai vuosia myöhemmin lisänimen Tšopura (rokoarpinen).[8] Kummankin vanhemman väkivaltainen käyttäytyminen loi pohjaa pojan julmuudelle hänen myöhemmässä elämässään, kuten lapsuudenystävä Iremašvili kirjoittaa: "Ansaitsemattomat ja pelottavat selkäsaunat tekivät pojasta yhtä julman ja sydämettömän kuin isänsä."[9]
Josifin tiedetään monta kertaa pyrkineen kouluun, joka oli tarkoitettu vain pappien ja piispojen pojille, mutta viimein vuonna 1888 Iosif pääsi Gorin hengelliseen kouluun, jossa hän neljän kouluvuoden ajan oli koulun parhaita oppilaita. Koulussa oli tunnetusti kova kuri, ja vähäisemmästäkin syystä oppilas saattoi saada viivoittimesta käsilleen.[11] Hän oli juuri aloittanut koulun, kun joutui onnettomuuteen ja loukkasi vasemman käsivartensa ja jalkansa.[12]
jotka sählää joka puolella!