Onko teidän imetysongelmienne takana väärät ohjeet?

Eli sen suhteen en tunne tarvetta piiskata itseäni, vaikkei imetys nappiin mennytkään. Sain todella erinomaista opastusta ja ohjeita niin synnäriltä kuin neuvolastakin, mutta maitoa ei kertakaikkiaan ollut tarpeeksi. Erinomaisen opastuksen ja ohjauksen takia sain kuitenkin osittaisimetettyä lapseni 7 kk ikään. Ilman näitä ohjeita olisin hyvin todennäköisesti lopettanut imetyksen vauvan ollessa 2-3 kk, koska paino vain putosi.

Syynä pidän riittämätöntä imetysohjausta. En saanut sitä synnytysosastolla enkä neuvolasta. Olin innokas ja yritin ottaa selvää asioista, mutta ainoana hyvänä tiedonlähteenä olen kokenut vauva-lehden sivut ja imetystukilista. Todennäköisesti olisin lopettanut imetyksen jo paljon aiemmin, mutta olen sitkeä luonteeltani ja olin päättänyt, että en luovuta.

Toisen lapsen kanssa sitä olikin jo heti alkuun paljon viisaampi :)

Eli ainakin omien kokemusteni puolesta paikkansa pitää, Norja on todella imetysmyönteinen maa.

Ensimmäisen kanssa sairaalassa ollessani toivat koko ajan lisämaitoa. Tietysti annoin myös kotona pullosta, koska näin neuvottiin, " jos oma maito ei riitä" . Ja sehän ei riittänyt, kun en uskonut sen riittävän. Eivät kyllä antaneet ohjeita neuvolastakaan.

Osaimetin noin kuukauden ja se siitä. Jälkeen päin harmitti...



Nyt toisen kanssa onnistunut imetys todella hyvin, mutta koska olin toissynnyttäjä, piti itse kysellä. Olettivat selvästi, että olin imettänyt ensimmäisenkin.

Ennen synnytystä suhtauduin jotenkin lunkisti imetykseen, ajattelin että kyllä se onnistuu kun vaan imetän ja imetän ja imetän. No lapsi syntyi sektiolla perätilan vuoksi ja ilmeisesti sen takia maito nousi hitaasti, vasta 6. päivänä ja silloinkin sitten lääkkeiden voimalla. Mutta siihen mennessä lapselle oli annettun runsaasti lisämaitoa pullosta ja annettiin myös tutti kun lapsi oli niin levoton. En osannut näitä asioita kyseenalaistaa, jotenkin sokeasti luotin siihen, että kyllä ne ammattilaiset tietävät mitä tekevät.



No kaiken tämän seurauksena lapsi ei suostunut rinnalle ollenkaan, ja jos sai jotenkin hänet rintaan kiinni niin imuote oli väärä ja rinnat kipeytyivät. Soittelin paikkakunnan imetystukihenkilölle, mutta hän ei ehtinyt käymään vaan minun olisi pitänyt autottomana lähteä viikon ikäisen vauvan kanssa bussilla kulkemaan hänen luokseen. Se jäi. No sitten puhuin asiasta neuvolantädin kanssa ja hänen kommenttinsa oli, että kyllä se siitä kun vaan yrittää ja jos ei onnistu niin kaupasta saa korvikkeita. Maitoakaan ei kovin paljon tullut, kun ei lapsi ime niin ei tule maitoa ja kun ei maitoa tule niin ei lapsikaan ime.



Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tietää yhtä sun toista, mutta uskoin että sairaalassa tietävät asiat oikein ja uskoin että tarvittaessa saan tietoa esim. neuvolasta. Juuei.

Vierailija:

http://blogit.claymountain.com/ike/index.php?/archives/927-Maailman-ime…

" Jotkut äidit ovat kertoneet, että vasta jälkikäteen ovat tajunneet että ehkä sittenkin vielä jotain olisi ollut imetyksen eteen tehtävissä. Että ovat saaneet vääriä neuvoja, vääriä lääkkeitä. Ja usein tässä kohtaa äiti piiskaa itseään siitä, miksei ole ollut lääkäriään fiksumpi, miksei ole tiennyt enemmän kuin neuvolaterveydenhoitajansa. Mutta miten voisi, mallikko? On selvää, että imetys muuttuu hankalaksi ellei mahdottomaksi jos synnytyslaitoksella estetään aktiivisesti maidon nousua viemällä lapsi pois äidiltä, syöttämällä turhaan lisämaitoa, tarjoamalla tuttia vastasyntyneelle, jättämällä imetysohjaus kokonaan äidin oman aktiivisen kyselemisen varaan ja antamalla vääriä tietoja niin kirjallisesti kuin suullisesti. Ei voi imettää jos synnärillä ei neuvota rinnan tyhjentämisen tärkeyttä, jos väärien neuvojen vuoksi tulee rintatulehdus ja sitä hoidetaan rutiininomaiesti sellaisella antibioottimerkillä, jonka sivuvaikutuksena on maidon tuotannon ehtyminen. Ei ole äitien vika ettei imetysongelmiin saa neuvolasta apua vaan korvikefirman mainontaa. Ei ole äitien vika uskoa lääkäriä, joka ilman mitään todellista lääketieteellistä perustetta käskee äidin vieroittamaan lapsen mitä mielikuvituksellisemmilla perusteilla höystettynä."

Vierailija:

Ei ole mitään noista koskaan tapahtunut. Päinvastoin imetyshihhulit juuri ahdistikin ja teki tapahtumasta luonnottoman sirkuksen jolla ei ollut mitään tekemistä ruokinnan kanssa.

jos en tuolloin olisi neuvolantätiä totellut olisi maitokin noussut paremmin. Nyt saa rintaa lähinnä alkupaloiksi ja varsinaisen aterian muodostaa korvike

vieressä maidon loppuvan, imetyksessäni tulevan ongelmia ja maalaa piruja seinille. Lypsää pitäisi kaikki väliajat että maitoa tulis enemmän ja kaikkea muuta hölmöä. Miksi sitä ei vaan saa imettää. Ruokaahan siinä vaan annetaan, ei se mikään taitolaji ole.

Vierailija:

vieressä maidon loppuvan, imetyksessäni tulevan ongelmia ja maalaa piruja seinille. Lypsää pitäisi kaikki väliajat että maitoa tulis enemmän ja kaikkea muuta hölmöä. Miksi sitä ei vaan saa imettää. Ruokaahan siinä vaan annetaan, ei se mikään taitolaji ole.

Olet ilmeisesti niitä onnekkaita joiden imetys luonnostaan onnistuu. Onnittelut. Harmillista toki se, jos et ymmärrä että tässä kohtaa sinä olet poikkeuksellisella lahjalla varustettu verrattuna moniin, joiden imetys tyssää ensimmäiseen yksinkertaiseenkin ongelmaan joita usein tulee vastaan. Sinulla on selvästi hyvä usko itseesi ja vauvaasi ja luottamus siitä, että selvität ongelmat. Näitä ominaisuuksia tarvitaan ehdottomasti imettäessä. Hyvä jos olet pystynyt imettämään vaikka olet kokenut valistuksen pelotteluna tai mörkönä!

Nimittäin kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, eikä korvike muutoinkaan, vaikka painokin laskee ja pituutta tulee liian vähän. Siinä on paniikkia saada äidinmaito riittämään, ja samalla yrittää pysyä rauhallisena.

Eli neuvolan opastus oli tuo 15min / rinta , jos vauva ei sen jälkeen ole kylläinen, maitoa ei tule tarpeeksi. Ja uskoin tietysti, kun ammatti-ihminen sen sanoi, varsinkin kun lisäksi omat sukulaiset hokivat ettei maito voi riittää, kun heilläkään ei riittänyt... 2,5-kuisena aloin antamaan myös korviketta ja kuukaudessa vauva alkoi hylkiä rintaa :(



Toisen lapsen kanssa osasin hankkia enemmän tietoa ja imetys sujui aivan eri tahtiin ja nyt kolmannen kanssa en enää turhia hötkyile, jos ongelmia tulee, niin tiedän mistä apua saa.

Vierailija:

Vierailija:

vieressä maidon loppuvan, imetyksessäni tulevan ongelmia ja maalaa piruja seinille. Lypsää pitäisi kaikki väliajat että maitoa tulis enemmän ja kaikkea muuta hölmöä. Miksi sitä ei vaan saa imettää. Ruokaahan siinä vaan annetaan, ei se mikään taitolaji ole.

Olet ilmeisesti niitä onnekkaita joiden imetys luonnostaan onnistuu. Onnittelut. Harmillista toki se, jos et ymmärrä että tässä kohtaa sinä olet poikkeuksellisella lahjalla varustettu verrattuna moniin, joiden imetys tyssää ensimmäiseen yksinkertaiseenkin ongelmaan joita usein tulee vastaan. Sinulla on selvästi hyvä usko itseesi ja vauvaasi ja luottamus siitä, että selvität ongelmat. Näitä ominaisuuksia tarvitaan ehdottomasti imettäessä. Hyvä jos olet pystynyt imettämään vaikka olet kokenut valistuksen pelotteluna tai mörkönä!

Vierailija:

No valitettavasti masennun painostamisesta ja voin saada jopa paniikkikohtauksen kiitos aikoinaan äitini. Ei onnistunut imetys kun alkoi ahdistaa niin hirveesti

ekaa imetin 1v4kk ja tokaa 2v. jos olisin silloin tiennyt millainen elämä voi imetysasioista nousta, olisin käynyt päivittäin täällä tuulettamassa paremmuuttani!

sit tajusin et nänni oli vauvan kielen alla,kun sen tajusin imetys alkoi sujua.

ja olen miettinyt onko hän jo liian " vanha" näihin imetys hommiin,en vaan saa aikaseksi lopetettua,ei tosta haittaakaan ole ollut.

Maitoa tulee runsaasti vieläkin.

Lapsen synnyttyä ketään ei tuntunut kiinnostavan vointini ja se, jaksanko. En jaksanut. Aloin inhota lopulta koko imetystä, kotona otin käyttöön niin tutit kuin Tuttelitkin. Muutaman päivän rauhoituttuani aloin osittaisimetyksen, joka onnistui vallan mainiosti huolimatta siitä, että olin " syyllistynyt" niin pullotteluun kuin tutin antamiseenkin. Koin niistä olevan lopulta niin isoa hyötyä, etten edes yrittänyt tutista tai lisämaidoista luopumista. Imetysohjauksesta vielä: olisin toivonut inhimmillisempää lähestymistä imetykseen ja myös äidin voinnin ja tuntojen huomioimista.

imetykseen. Tai siis ei käytännössä neuvottu. Vauva lätkäistiin tyynylle selälleen ja rinta tungettiin suuhun. Rinnapääni olivat sikakipeä jo samana päivänä ja kysyin mikä mahtaa olla vikana. Pyysin käymään tarkistamassa imuotetta ja juu juu oikein on. Rintani menivät verille, imettäminen oli hirveää tuskaa. Kun tilanne ei muutamassa viikossa helpottanut kuten oli luvattu, soitin neuvolaan (kyllä ne siitä karaistuu oli ainoa neuvo). Pengoin nettiä, soitin imetystukihenkilölle, lansinohia kului, rinnat oli niin pahasti ruvella, että toisen rinnan nännistä oli puolet hävinnyt jonnekin. Imetys teki hirveän kipeää ja vauva imi parin kolmen tunnin välein yötä päivää.



Lopulta tajusin kun kuukausi oli kulunut, että vauvahan on väärässä asennossa rinnalla! Vauva oli selällään ja pää vinossa imi! Heti kun laitoin vauvan suoraan omaa vartaloa vasten rinnat alkoivat hitaasti parantua. Rinnanpäät olivat kuitenkin jo niin pahat, että kesti vielä kuukausi, ennenkuin ruvet olivat hävinneet. Näin jälkeenpäin ajatellen en tajua miten jaksoin sen kaiken. Ne hormoonit, ne hormoonit...

itse imetystukiryhän vetäjä! Eiköhän se ole niin että sitä maitoa tulee tai ei tule, siitä on ihan turha tehä tuollaista pitkää listaa, että mistä johtuu jos maitoa ei tule. sanonpa tässä toisenki jutun samalla. voiko olla ärsyttävämpää et odotusaikana kysellään jatkuvasti et miten maha yms. sit ku oot saanu synnytettyä niin TISSIT alkavat kiinnostaa kaikkia. itse sain juuri viidennen lapsen niin sama kysymys onko MAITO noussut ja tuleeko hyvin maitoa.. huoh.. anna mun kaikki kestää.. samallalailla sitä tulee kun ennenki. oon aika varma et monella se maidon tulo loppuu just siihen ku on noita niskaan hengittäjiä ( imetyksestä vaahtoavia). kasvaa ne lapset samallailla lisämaidollaki. ja vielä tuosta tutin syömisestä ja lapsen vieressä pitämisestä sairaalassa. meillä jokaine lapsi on syönyt vauvana tuttia ja olen antanut sairaalassa hoitajille yöksi ja ihan samallalailla on maitoa riittänyt (vaikka 4 vuotiaaksi asti). Itse imetän lapsiani korkeintaan 1v asti. ei se enään tuossa vaiheessa kovin ravitsevaa ole...