Lue keskustelun säännöt.
entiset elämät?
17.11.2010 |
Muistaako kukaan entisiä elämiään? Minä muistan jonkun verran. Haluaisin päästä tässä asiassa eteenpäin eli muistaa enemmän.
Kommentit (21)
voi saada valemuistoja, etenkin jos lähtee jotain sen suuntaista hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikein usko entisten elämien muistamiseen, kun tuntuu että kaikki jotka muistaa, ovat olleet joko titanicilla tai sitten kauniita nuoria naisia toscanassa. Mutta entinen työkaveri harrasti regressioterapiaa ja kertoili siitä.
No, ei se ihan noin mene. Minä muistan pahoja asioita, mua on kidutettu ja olen roikkunut hirtettynä...ja ihan spontaanisti olen muistanut.
Toiselle vastaajalle: taisit just katsoa sen Lauerman ohjelman sunnuntaina.
Olen muistanut ilman hypnoosia ja ota huomioon että ihminen hypnoosissa voi muistaa myös itse, ei kenenkään tarvii syöttää mitään toisen mieleen.
Olen muistanut myös neutraalimpia muistoja.
Se regressio kiinnostaa kyllä.
noita juttuja ennen kuin tiesit mitään aiheesta entiset elämät?
Auton renkaat, jotka ajaa mun yli.
Tämä toistui lapsena unissa jatkuvasti.
Tai sitten vanhemmat eivät ole kertoneet mulle kaikkea.
Tosin itse mietin, miten meidän lapsissa on niin paljon eroja vaikka samat geenit eli 2 nuorta sielua ja yksi vanha sort of!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistavia tosissaan, mutta jotain noissa entisissä elämissä voisi olla takana. Jenkkilässä on yhden yliopiston kyljessä epäilemättä lahjoitusrahalla etenevä pulju, joka tutkii pienten lasten kokemuksia entisistä elämistä. Luin aiheesta joskus. Yleensä kaava menee niin, että tuossa kouluikään tullessa viimeistään elämät rupeaa unohtumaan eikä tutkijoita kiinnosta ne muutenkaan. Mutta on siinä kyllä pointtinsa, että jos joku 3 vee rupeaa sanomaan vanhemmilleen että sinä et ole minun oikea äiti ja kertoo monimutkaisia ja koherentteja yksityiskohtia entisestä elämästään, niin onhan se outoa. Minulla itsellä oli tuon ikäinen kun luin tutkimuksesta ja kyllä minusta on selvää että se on erittäin epätavallista. Vanhemmalla lapsella ei, mutta ihan pienellä.
Auton renkaat, jotka ajaa mun yli.
Tämä toistui lapsena unissa jatkuvasti.Tai sitten vanhemmat eivät ole kertoneet mulle kaikkea.
se ole niin ettei vanhemmat ole kertoneet kaikkea tai sitten näit unta aiheesta muuten vaan. Eihän unet muutenkaan yleensä meinaa juuri sitä mitä ne ovat, jos nyt meinaavat mitään.
Mäkään en tajua, miksei kukaan muista mitään tavallista, kuten että kävi huussissa Victorian aikaisessa Englannissa tai söi pettuleipää Kostamossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistavia tosissaan, mutta jotain noissa entisissä elämissä voisi olla takana. Jenkkilässä on yhden yliopiston kyljessä epäilemättä lahjoitusrahalla etenevä pulju, joka tutkii pienten lasten kokemuksia entisistä elämistä. Luin aiheesta joskus. Yleensä kaava menee niin, että tuossa kouluikään tullessa viimeistään elämät rupeaa unohtumaan eikä tutkijoita kiinnosta ne muutenkaan. Mutta on siinä kyllä pointtinsa, että jos joku 3 vee rupeaa sanomaan vanhemmilleen että sinä et ole minun oikea äiti ja kertoo monimutkaisia ja koherentteja yksityiskohtia entisestä elämästään, niin onhan se outoa. Minulla itsellä oli tuon ikäinen kun luin tutkimuksesta ja kyllä minusta on selvää että se on erittäin epätavallista. Vanhemmalla lapsella ei, mutta ihan pienellä.
sitä voi kutsua mielikuvitukseksi. Harvemmin aikuisilla on näkymättömiä ystäviäkään.
sitä voi kutsua mielikuvitukseksi. Harvemmin aikuisilla on näkymättömiä ystäviäkään.
ole vielä ihan tuollaiseen tarpeeksi kehittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaan mielikuvitus on vilkkaimmillaan, ja tästä juontuvatkin erilaiset pelot ja painajaiset. Lapsi ei osaa välttämättä ilmaista pelkoaan sanoin (voivat ilmentyä leikeissä, piirroksissa). Lapsen pelot eivät perustu todellisiin tapahtumiin eivätkä kokemuksiin, vaan ne ovat puhtaasti mielikuvituksen tuotetta ja pohjautuvat tunteisiin. Tämän vuoksi niitä ei voidakaan helpottaa järkiselityksin. Lapselle pelot ovat kuitenkin todellisia, ja hänelle tulisikin luoda turvallinen tunne välittämisestä, huolenpidosta, siitä että hänelle ei tapahdu mitään pahaa. Kolmevuotias eläytyy voimakkaasti satuihin, ja siksi tulisikin välttää liian jännittäviä satuja ja TV-ohjelmia.
sokl.joensuu.fi/aineistot/Psykologia/.../kolmi&nelivuotias.htm
Unientulkinta on pääosin kyllä ihan huuhaata samalla tavalla kuin horoskoopit. Freudin teoriat ovat sitten erikseen. Unillahan on selkeä funktio: harjoitella valvetilan vaaratilanteita varten. Eli tuohon omaan sarkastiseen kommenttiini voisin kyllä lisätä, että ehkä kuitenkin lapsena tapahtui läheltä piti -tilanne liikenteessä ja käsittelin sitä sitten jälkikäteen tai sitten näin jotakin jonka takia auton alle jääminen pelotti ja harjoittelin unessa varovaisuutta, siinä epäonnistuen.
Eihän unet muutenkaan yleensä meinaa juuri sitä mitä ne ovat, jos nyt meinaavat mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta taas sitten on puutteita käsityskyvyssä liittyen esim. aikaan ja paikaan ja ihmisten välisiin suhteisiin. Mua esimerkiksi huvitti kun yritettiin selittää yhdelle kolmevuotiaalle, että mummo on itse asiassa äidin äiti. Se ajatus tuntui menevän täysin yli hilseen ja aiheuttavan suurta hämmennystä :D. Puhumattakaan siitä että esim. kyseenalaistetaan 3-vuotiaana omien vanhempien vanhemmuus.
kyseenalaistetaan 3-vuotiaana omien vanhempien vanhemmuus _tosissaan_, ei esim. kiukustuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseenalaistetaan 3-vuotiaana omien vanhempien vanhemmuus _tosissaan_, ei esim. kiukustuneena.
kolmevuotiaan mielestä hänen äitinsä ei ole hänen äitinsä (mikäli kukaan edes näin on oikeasti sanonut), niin onko näillä sitten joku yksi perussielu, jonka äiti olisi se oikea äiti, ja onko ne kaikki seuraavat 10000000 äitiä sitten aina vääriä? Miksei kukaan muista elämäänsä esim. kivikaudella, onko niillä sieluilla joku tietty määrä mikä lisääntyy?
En siis ole mikään jälleensyntymän suurin puolestapuhuja, mutta jos jotakuta aihe kiinnostaa, kannattaa oikeasti tutustua Ian Stevensoniin. Hän on kuitenkin tutkinut asiaa sen verran tieteellisesti, että on saanut julkaistua tutkimuksiaan vertaisarvioiduissa julkaisuissa ja hänen metodinsa on todettu asiallisiksi.
"Wikipediasta: While Stevenson published his research in peer-reviewed scientific journals, and three scientific commentators have stated that Stevenson rigorously followed the scientific method in conducting his research..."
Joka tapauksessa Stevenson havaitsi noissa lasten puheissa entisistä elämistään johdonmukaisen tendenssin, jossa entisen elämänsä muistaneet olivat kuolleet väkivaltaisen yhtäkkisen kuoleman. Lapsilla saattoi olla myös erikoisia merkkejä, epämuodostumia tms. kehossa, esim. "sisäänmenoaukko" yhdellä puolella kehoa ja toisella puolella "ulostuloaukko".
Ja jälleensyntymästä sen verran, että luin jostain että suurista uskonnoista vain kristinuskossa ja islaminuskossa ei tunneta jälleensyntymää. Se on siis todella yleinen usko, mikä nyt tietysti ei sinänsä ole mikään ihme, ottaen huomioon ihmisen kuolemattomuuden toiveen.
kolmevuotiaan mielestä hänen äitinsä ei ole hänen äitinsä (mikäli kukaan edes näin on oikeasti sanonut), niin onko näillä sitten joku yksi perussielu, jonka äiti olisi se oikea äiti, ja onko ne kaikki seuraavat 10000000 äitiä sitten aina vääriä? Miksei kukaan muista elämäänsä esim. kivikaudella, onko niillä sieluilla joku tietty määrä mikä lisääntyy?
elämänsä, ei mitään kivikautisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
kolmevuotiaan mielestä hänen äitinsä ei ole hänen äitinsä (mikäli kukaan edes näin on oikeasti sanonut), niin onko näillä sitten joku yksi perussielu, jonka äiti olisi se oikea äiti, ja onko ne kaikki seuraavat 10000000 äitiä sitten aina vääriä? Miksei kukaan muista elämäänsä esim. kivikaudella, onko niillä sieluilla joku tietty määrä mikä lisääntyy?
elämänsä, ei mitään kivikautisia juttuja.
Jos kuolee yllättäen onnettomuudessa lapsena ja sitten syntyy pian uudelleen eri äidin lapseksi, on loogista sanoa uudelle äidille, että et ole oikea äitini. Todennäköisesti silloin on vielä kiinni siinä edellisessä äidissä.
Muuten en tiedä mitä ajatella. Jotkut noista kertomuksista ovat hyvin vakuuttavia.
Omalta kohdalta, en muista edellisiä elämiä eikä minulla ole aavistustakaan, millaisia ne olisivat voineet olla. Lapsesta asti historia on kiinnostanut ja olen lukenut siitä paljon. Niinpä olen nähnyt paljon erilaisia historiaunia: orjatar muinaisessa Roomassa, saksalainen sotilaslentäjä II maailmansodassa vain joitakin mainitakseni. Mutta ne ovat olleet vain unia, jotka ovat selittyneet lukemillani kirjoilla ja näkemilläni elokuvilla.
Pikkulasten kertomukset ovat kiinnostavia, koska 3-vuotias ei ole vielä paljon ehtinyt tutustua historiaan.
Minä olen ollut natsi, intiaani, viikinki ja Kiinan keisarin kenraali entisissä elämissä.
Minä en oikein usko entisten elämien muistamiseen, kun tuntuu että kaikki jotka muistaa, ovat olleet joko titanicilla tai sitten kauniita nuoria naisia toscanassa. Mutta entinen työkaveri harrasti regressioterapiaa ja kertoili siitä.