Lue keskustelun säännöt.
Te joilla sukua tullut Karjalan Kannakselta, kysmys...
17.11.2010 |
Jatkuuko teidän lapsille karjalainen perintö mitenkään? Kerrotteko heille, että sukua tullut luovutetulta alueelta? Onko asia teille vielä tärkeä?
Jos ajattelen omaa lapsuudenkotiani, niin minulle näistä asioista kyllä kerrottiin paljon ja niitä pidettiin tärkeänä. Kerrattiin, miten sodan aikaan lähdetty pois, sytytetty talot palamaan, jne.
Kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt Kannaksella, vaikka kolme isovanhemmistani on alunperin sieltä. Asumme Varsinai-Suomessa eli ei lähelläkään Karjalaa. Silti on iskostettu, että ollaan sukujuurilta karjalaisia. Mietin vaan, jatkuukohan tämä joskus omille lapsille vielä vai tähänkö se jää.
Kommentit (23)
lisätä, että vaikka itse olen syntynyt pk-seudulla, tuntuu kuin en kuuluisi tänne.Tuntuu kuin olisin väärässä paikassa. Pidän luonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karjalaisuutena näen itsessä ja lapsissa tietyn vahvan itsetunnon, vaikka saappaat olisi rikki ei olla nöyriä. Vaikka kaik män ylpeys jäi ja vanhemmiten tietynlainen vittumaisuus, vaikka ulos päin ollaan lempeitä ja vieraanvaraisia.
t.5
Mamman suku on lähtöisin Viipurin maalaiskunnasta, papan suku on alkujaan lähtenyt Antreasta ja siirtynyt sen jälkeen Jääskeen. Isäni on lähtenyt evakkona 3,5 vuotiaana kesäkuussa -44. Ja perhe muutti Kymenlaaksoon muiden saman kylän asukkien kanssa (ja luultavasti koko maakunnan asukkaiden kanssa).
Mulla on karjalainen luonne, puhun karjalanmurretta (opin mammalta), johon on sekoittunut paria muutakin murretta. Mulla on jääsken kansallipsuku jne.
Itse olen vieraillut kerran isäni ensimmäisen kotitalon luona lapsena. Isäni vieraili tuolla usein sisarustensa ja mammani kanssa.
Meillä lapset tietävät, että isopappa oli veteraani, samoin isosetä oli veteraani (isäni oli perheen kuopus ja hänen isoin veljensä oli 16v, kun isäni syntyi), tietävät sodasta jne. Ja ovat nähneet vanhoja kuvia Karjalasta.