Ne, joilla on ollut helppoa- eivät ymmärrä toisten tuskaa

riittävään ymmärrykseen, kun itsellä ei ole ollut suuria vaikeuksia.

Mutta se, että on kokenut vaikeuksia, ei myöskään tee automaattisesti ihmisestä ymmärtävää tai muita parempaa.

Eli joka asiassa on myös kääntöpuoli.

kukaan sanonutkaan, että se tekisi muita paremman, mutta jos ei ole mennyt vaikeuksista täysin sekaisin niin yleensä kuitenkin sellaisen on helpompi ymmärtää muita, joilla on vaikeuksia, ei tarvitse olla täsmälleen sama vaikeus välttämättä. Mutta joillakin, joilla on ollut vaikka paska lapsuus, saattavat itse kehittyä samanlaisiksi kuin vanhempansa, eli vaikka halveksia heikkoja, jos itselle ei ole sallittu mitään heikkoutta, eli vaikeudet eivät sinänsä tee kenestäkään automaattisesti empaattista. Mutta luulen että jos ei ole ollut juuri mitään vaikeuksia niin sitten suhtautuu toisiin vähän siten, että no asenteestahan se vaan on kiinni, kun itse ei ole koskaan joutunut ajattelemaan sen pitemmälle.

ehkä se on niin, että kun on ollut liikaa ongelmia, masentuu.

Jokainen sinun ajatuksesi tulee sinusta, sinun aivoistasi. Jokainen sinun tunteesi tulee sinun ajatuksestasi. En kerro mitä kaikkea pahaa elämässäni on ollut mutta älä perkele väheksy ihmisen VOIMAA päästää irti ja muuttaa ajatuksillaan elämänsä suuntaa. Kuulostat siltä että kaikki paha kaadetaan aivoihisi ULKOAPÄIN, odotat vaan passiivisena mitä tulee, se ei ole totta, se on paskapuhhetta.

että ne tulevat minun aivoistani, mutta siihen on syy, miksi joku vaikuttaa siltä, että ei olisi "päästänyt irti menneestä". Siinä ei ole ollenkaan kyse mistään omasta voimasta niin kuin haluata ylimielisesti kuvitella. Onhan monet mt- ongelmatkin katsottu osittain johtuvan biologisista ja fysiologisista syistä, uskon mieluummin tutkijoita kuin jotain randon- av-mammaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien ei ole yhtä helppo lakata ajattelemasta jotakin asiaa kuin toisten, vaikka miten yrittäisi. Jotkut asiat nimittäin tallentuvat sellaiselle aivojen alueelle, joka ei ole kielellistettävissä, eli se ajatus ei ole niissä osissa aivoa, jossa sen ajatuksen saisi järjellä puhuttua pois.

Vain unohtaa. Siihen pystyy jokainen.

Vain unohtaa. Siihen pystyy jokainen.

Mikä se sinun vaikeutesi oli, imuroit vahingossa hamsterin?

koskaan laskeneet näitä stressipisteitä tms.? En nyt löytänyt äkkiseltään googlaamalla, mutta niitä pisteitä kun alkoi tulemaan satoja, niin oli melko varmaa, että sairastuu. Miettikääpä, jos on usein monta sataa pistettä!

kaikkea voi vain unohtaa. Jokin ikävä esim. tapaturma seuraa jokaiseen päivään vaikka kuinka sen koittaa unohtaa. Terveys voi mennä niin. Tapaturmasta tai muusta voimakkaasta kokemuksesta voi jäädä ihmiselle traumaperäinen stressi joka aiheuttaa painajaisia ja muuta oirehtimista.



Ei kaikkiin päde unohdus, jotkut asiat ovat mittaluokaltaan sellaisia, että ne seuraa läpi elämän. Niiden kanssa on vaan opittava elämään.



Itse olen kovia kokenut ja myönnän sen, että esim. tällä palstalla turhauttaa ihmisten pinnallisuus. En varmasti aina jaksais tukea vaimoketta joka murehtii toista avioliittoa jossa lapsia tekee ja suunnittelee eroa.

kaikki vaikeudet voi noin vain unohtaa, niin sehän pätee ihan kaikkeen, eli jos tänään murhamies ampuu silmiesi edessä lapsenne ja miehenne, niin jo huomenna voit ajatella, että poispois pahat ajatukset, mitäs ruokaa sitä tänään laittaisi ja minkähän hameen pistäisi baariin että sais vähän munaa kun se edellinen meni kuolemaan? Ja että pitäis remontoida noi lastenhuoneet, kai niissä joku lapsi joskus asui, muistelen ainakin vaikka melkein on päässyt unohtumaan?

ja joilla on aina kaikki asiat huonosti. Ei vaan jaksa sitä ainaista ruikutusta.



Mä olen oman osani elämän kurjista puolista varmasti saanut, mutta en välitä raahata vanhoja asioita mukanani vuodesta toiseen.



Ja toisaalta: älkää erehtykö luulemaan, että jollakulla toisella olisi helppoa. Aina ei vaikeudet näy päälle.

Otan osaa.

ja joilla on aina kaikki asiat huonosti. Ei vaan jaksa sitä ainaista ruikutusta.

Mä olen oman osani elämän kurjista puolista varmasti saanut, mutta en välitä raahata vanhoja asioita mukanani vuodesta toiseen.

Ja toisaalta: älkää erehtykö luulemaan, että jollakulla toisella olisi helppoa. Aina ei vaikeudet näy päälle.

mitähän teille selviytyjille sitten tarkalleen on tapahtunut?

ja kuinka se on vuodesta toiseen ruikutusta, jos koko ajan tulee lisää paskaa niskaan? Tai entä jos tapahtuu niin paljon kerralla, ettei siitä pääse yli niin nopeasti?

Oletteko oikeasti sitä mieltä, että kaikki mielenterveysongelmaiset ym. ovat vain valittajia ja he paranevat ottamalla itseään niskasta kiinni?

Otan osaa.

tietenkään, mutta jos kerran KAIKEN voi unohtaa, niin miksei sitten tuota? Johan tuolla aiemmin sanottiin, että siitäkään ei saisi traumatisoitua, jos on ollut sodassa- niissä yleensä tuppaa kuolemaan lähiomaisiakin. Jos kerran vakaasti on sitä mieltä, että kaiken voi vaan unohtaa, niin kyllä se sitten pätee ihan kaikkeen.

te, jotka pääsette kaikesta yli noin vaan! Mitä paskaa teille on tapahtunut?

lasken nämä pahoiksi vastoinkäymisiksi: seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena (varsinkin oman vanhemman taholta), lähisukulaisen väkivaltaisen kuoleman todistaminen lapsena, halvaantuminen (varsinkin neliraajahalvaantuminen). Onko teille joillekin siis käynyt joku näistä, ilman että olisitte koskaan saanut mitään apua keltään ja vain unohditte?