Aika karua ja yksinäistä elämää tuntuu iso osa palstalaisista viettävän.

Herää aamulla klo 05.30 ja lähtee ennen seitsemää töihin. Tulee töistä kotiin kuudeksi, tekee ruoat, siivoaa, pyykkää jne. Kunnes menee nukkumaan klo 21.00.

Aivan käsittämätöntä, että joku oikeasti sietää tuollaista elämää.

Kerros nyt mullekin. Ihan normaalia tavallisen ihmisen arkea.

Kuvittelette että elämä on yhtä juhlaa. Ehkä se olikin opiskeluaikoina.



Elämä on rankkaa. Elämässä taistellaan joka päivä hengestään. Mikäli jäät makaamaan, kuolet.



Moni elää kehitysmaissa vielä rankemmin. Jokainen päivä on kenties viimeinen. Vettä ja ravintoa etsitään 20h päivässä ja loput aika levätään.

Meillä kumpikin paiskii töitä niska limassa. Lapsiakin on 4. Mutta silti riittää aikaa kummallakin kuntonsa ylläpitämiseen ja yhteiseen aikaan. Ei puunata sitä lattiaa niin kiiltäväksi, jää aikaa muuhunkin.

Mutta se tärkein. Meillä ei telkkari eli se suurin aikasyöppö vie aikaa.

missä ivataan muiden elämää - tällä kertaa siis ilmeisesti karua ja yksinäistä. En usko, että nämä päivittelijät ovat itse kovin onnellisia omassa elämässään.

Toiset tekee niska limassa töitä ja yrittävät elättää perheen ja huoltaa lapset ja jotkut laiskat luuserit sitten pilkkaavat. Todella ilkeämielinen aloitus ap:lta. Ja ihan selvästi täysin nykyihmisten elämästä vieraantunut.

Niin eikö silloin ole vaan pakko pärjätä yksin, mitä?! Ja kyllä sitä hommia riittää vaikka olisi kaksinkin. Ainakin meillä. Lapset tarvitsevat apua koulutehtävissä ja läksyjäkin kuulustellaan, ei sitä voi vanhempi vaan pomppia illat pitkät omissa menoissa ja antaa lasten painella pesukoneen nappia ja pärjätä yksikseen.

Mutta ei se ole karua ja yksinäistä.



Yhden hyvän ystäväni kanssa tapaan päivittäin, kun menemme julkisilla töihin - puoli tuntia sosiaalista kanssakäymistä heti aamutuimaan. Parin ystävän kanssa käydään lounaalla viikon-parin välein, eli siinä tulee myös sosiaalista kanssakäymistä. Kotimatkalla julkisissa kirjoittelen tekstiviestejä tai sähköpostia kavereille tai vilkuilen facebookin kautta kuulumisia.



Kun pääsen kotiin, olen läsnä lapsilleni ja miehelleni. Teen kotihommia joko yksin tai heidän kanssaan (tokaluokkalainen poika on innostunut ruuanlaitosta!), pelataan lautapelejä, luetaan ääneen jne. Toki lapset myös ulkoilevat ja viettävät aikaa kavereidensa kanssa, ja aikuiset käyvät yksin tai yhdessä kaupassa yms asioilla.



Lasten mennessä nukkumaan 20-20.30 vietän aikaa mieheni kanssa vielä tunnin, puolitoista - usein kyllä telkkaria/leffoja katsellen, mutta samalla rupatellen tai vaikka toistemme hartioita hieroen.



Paras ystäväni asuu nykyään eri puolella Suomea, tapaamme 3-4 kertaa vuodessa, mutta pidämme paljon yhteyttä sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Tapaamme ystäviä/sukulaisia myös viikonloppuisin.



Itse en kaipaa kuntoiluaikaa (en ole koskaan tykännyt liikunnasta, mutta bmi on 20). Mieheni käy työpaikkansa kuntosalilla kolme kertaa viikossa ennen tai jälkeen työpäivän ja kesällä lenkkeilee - nykyään lasten fillaroidessa/rullaluistellessa vieressä.

Herätys 05.30 niinä päivinä kun käyn kuntosalilla aamulla ennen töitä -> 06.30 salilla ja 07.30 töissä. Lähtö 15.30 -> lapset iltiksestä ja päiväkodista -> kotona 16.15. Ruoanlaittoa ja syömistä 17.00 asti. Sitten lasten kanssa oleilua, ulkoilua, pelailua yms. klo 20 asti -> lapset nukkumaan. Mies on tullut klo 18 ja parisuhdeaikaa on siis klo 20-23.

Toisinaan mies menee aikaisin töihin, jolloin minä siis saan nukkua 07.00 saakka. Lapset kouluun & päikkyyn klo 08 -> töitä kotitoimistolla. Samalla pyykinpesua yms. kotitöitä. Lapset haen 15-16 välillä ja loppuilta samoin kuin edellisessä, paitsi että mieshän tulee jo aiemmin kotiin. Jossain vaiheessa iltaa käyn tunnin juoksulenkillä (usein 5v ja 7v pyöräilevät mukana).

Herää aamulla klo 05.30 ja lähtee ennen seitsemää töihin. Tulee töistä kotiin kuudeksi, tekee ruoat, siivoaa, pyykkää jne. Kunnes menee nukkumaan klo 21.00. Aivan käsittämätöntä, että joku oikeasti sietää tuollaista elämää.

Kerros nyt mullekin. Ihan normaalia tavallisen ihmisen arkea.

missä ivataan muiden elämää - tällä kertaa siis ilmeisesti karua ja yksinäistä. En usko, että nämä päivittelijät ovat itse kovin onnellisia omassa elämässään.

että noin suuri määrä pyörittää yksin koko perheen arkea. Ja että suostuvat siihen.

minua lähinnä ihmetyttää se, miten mustavalkoisesti jotkut ajattelevat. Että kun heille onnistuu liikunta helposti, se onnistuu kaikille ja jos muut eivät ole valmiita priorisoimaan liikuntaa kaiken muun elämisen edelle = he ovat luusereita ja surkimuksia.

Meillä on kaksi lasta, joista toinen vaativa erityislapsi. He ovat jo päiväkodissa, mutta ihan oikeasti minulla JA miehellä menee kaikki vapaa-aika kodin ja lasten hoitoon. Töissä onneksi ehtii hiukan hoitaa sosiaalisia suhteita, se kuuluu työhönkin.

Mutta vapaa-ajalla emme istu baareissa tai käy salilla. Sen vähän vapaa-ajan käytämme mieluummin lasten kanssa oloon ja parisuhdeaikaan lasten nukahdettua. Lastenhoitajia ei ole tyrkyllä, eli ei ole mitään paikkaa, jonne kyörätä lapset viikonloppuisin hoitoon, että vanhemmat pääsisivät urheilemaan yhdessä tms.

Eikä - kumma kyllä - asia ole meistä huono juttu. Tämä on nyt tätä vielä jokunen vuosi. Itse olemme lapsia toivoneet ja he ovat meille rakkaita.

Kuvittelette että elämä on yhtä juhlaa. Ehkä se olikin opiskeluaikoina.

Elämä on rankkaa. Elämässä taistellaan joka päivä hengestään. Mikäli jäät makaamaan, kuolet.

Moni elää kehitysmaissa vielä rankemmin. Jokainen päivä on kenties viimeinen. Vettä ja ravintoa etsitään 20h päivässä ja loput aika levätään.

Tämä pitää paikkansa. Myös länsimaissa elämässä pitää tehdä ja tehdä. Kultuuriin harrastus jää viikonloppuun. Näin se menee pohjolassakin. Tämän ketjun alottajan typeryys ja itsekyys paljastuu helposti.

Herätys 05.30 niinä päivinä kun käyn kuntosalilla aamulla ennen töitä -> 06.30 salilla ja 07.30 töissä. Lähtö 15.30 -> lapset iltiksestä ja päiväkodista -> kotona 16.15. Ruoanlaittoa ja syömistä 17.00 asti. Sitten lasten kanssa oleilua, ulkoilua, pelailua yms. klo 20 asti -> lapset nukkumaan. Mies on tullut klo 18 ja parisuhdeaikaa on siis klo 20-23.

Toisinaan mies menee aikaisin töihin, jolloin minä siis saan nukkua 07.00 saakka. Lapset kouluun & päikkyyn klo 08 -> töitä kotitoimistolla. Samalla pyykinpesua yms. kotitöitä. Lapset haen 15-16 välillä ja loppuilta samoin kuin edellisessä, paitsi että mieshän tulee jo aiemmin kotiin. Jossain vaiheessa iltaa käyn tunnin juoksulenkillä (usein 5v ja 7v pyöräilevät mukana).

Herää aamulla klo 05.30 ja lähtee ennen seitsemää töihin. Tulee töistä kotiin kuudeksi, tekee ruoat, siivoaa, pyykkää jne. Kunnes menee nukkumaan klo 21.00. Aivan käsittämätöntä, että joku oikeasti sietää tuollaista elämää.

Kerros nyt mullekin. Ihan normaalia tavallisen ihmisen arkea.

Senkö perusteella katsot olevasi parempi?

Silti kummallakin on mahdollisuus käydä 3 kertaa viikossa lenkillä (aikaa menee tunti). En tiedä,millainen on sinun lastesi koulumenestys, mutta ei meillä mene vanhempien koko ilta siihen, että autamme läksyissä. Lapset tekevät itse läksynsä ja me autamme jos tarvitsee apua. Ehkä sinun kannattaisi pyytää koulusta tukiopetusta jos iltasi menevät läksyjentekoon.

Minä pesen pääasiallisesti perheen pyykit. Panen pyykit koneeseen ja kone päälle n. 2minuuttia. Otan pyykit koneesta ja panen kuivuriin n. 2minuuttia. Otan pois koneesta ja vien koriin n. 2minuuttia. Viikkamme yhdessä pyykit paremmalla ajalla.

Olen ollut myös yksin paljon silloin kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Silloin harrastin liikuntaa kotona ja otin lapset mukaan. Vauva toimi hyvänä punttina ja isommat nauttivat tehdessään jumppaliikkeitä äidin kanssa vauhdikkaan musiikin tahdissa.

Mutta siksi varmaan lapsista on kasvanut omatoimisia ja liikunnallisia kun en ole tehnyt läksyjä heidän puolestaan, enkä syöttänyt ruokaa heidän suihinsa. He tekevät osansa kotitöistä käskemättä. Sekin on satsaus lasten tulevaisuuteen kun ei pyyhi enää persettä 15 vuotiaalta murkulta.

Meillä kumpikin paiskii töitä niska limassa. Lapsiakin on 4. Mutta silti riittää aikaa kummallakin kuntonsa ylläpitämiseen ja yhteiseen aikaan. Ei puunata sitä lattiaa niin kiiltäväksi, jää aikaa muuhunkin.

Mutta se tärkein. Meillä ei telkkari eli se suurin aikasyöppö vie aikaa.

missä ivataan muiden elämää - tällä kertaa siis ilmeisesti karua ja yksinäistä. En usko, että nämä päivittelijät ovat itse kovin onnellisia omassa elämässään.

Toiset tekee niska limassa töitä ja yrittävät elättää perheen ja huoltaa lapset ja jotkut laiskat luuserit sitten pilkkaavat. Todella ilkeämielinen aloitus ap:lta. Ja ihan selvästi täysin nykyihmisten elämästä vieraantunut.

Niin eikö silloin ole vaan pakko pärjätä yksin, mitä?! Ja kyllä sitä hommia riittää vaikka olisi kaksinkin. Ainakin meillä. Lapset tarvitsevat apua koulutehtävissä ja läksyjäkin kuulustellaan, ei sitä voi vanhempi vaan pomppia illat pitkät omissa menoissa ja antaa lasten painella pesukoneen nappia ja pärjätä yksikseen.

Silti kummallakin on mahdollisuus käydä 3 kertaa viikossa lenkillä (aikaa menee tunti). En tiedä,millainen on sinun lastesi koulumenestys, mutta ei meillä mene vanhempien koko ilta siihen, että autamme läksyissä. Lapset tekevät itse läksynsä ja me autamme jos tarvitsee apua. Ehkä sinun kannattaisi pyytää koulusta tukiopetusta jos iltasi menevät läksyjentekoon.

Minä pesen pääasiallisesti perheen pyykit. Panen pyykit koneeseen ja kone päälle n. 2minuuttia. Otan pyykit koneesta ja panen kuivuriin n. 2minuuttia. Otan pois koneesta ja vien koriin n. 2minuuttia. Viikkamme yhdessä pyykit paremmalla ajalla.

Olen ollut myös yksin paljon silloin kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Silloin harrastin liikuntaa kotona ja otin lapset mukaan. Vauva toimi hyvänä punttina ja isommat nauttivat tehdessään jumppaliikkeitä äidin kanssa vauhdikkaan musiikin tahdissa.

Mutta siksi varmaan lapsista on kasvanut omatoimisia ja liikunnallisia kun en ole tehnyt läksyjä heidän puolestaan, enkä syöttänyt ruokaa heidän suihinsa. He tekevät osansa kotitöistä käskemättä. Sekin on satsaus lasten tulevaisuuteen kun ei pyyhi enää persettä 15 vuotiaalta murkulta.

Meillä kumpikin paiskii töitä niska limassa. Lapsiakin on 4. Mutta silti riittää aikaa kummallakin kuntonsa ylläpitämiseen ja yhteiseen aikaan. Ei puunata sitä lattiaa niin kiiltäväksi, jää aikaa muuhunkin.

Mutta se tärkein. Meillä ei telkkari eli se suurin aikasyöppö vie aikaa.

missä ivataan muiden elämää - tällä kertaa siis ilmeisesti karua ja yksinäistä. En usko, että nämä päivittelijät ovat itse kovin onnellisia omassa elämässään.

Toiset tekee niska limassa töitä ja yrittävät elättää perheen ja huoltaa lapset ja jotkut laiskat luuserit sitten pilkkaavat. Todella ilkeämielinen aloitus ap:lta. Ja ihan selvästi täysin nykyihmisten elämästä vieraantunut.

Niin eikö silloin ole vaan pakko pärjätä yksin, mitä?! Ja kyllä sitä hommia riittää vaikka olisi kaksinkin. Ainakin meillä. Lapset tarvitsevat apua koulutehtävissä ja läksyjäkin kuulustellaan, ei sitä voi vanhempi vaan pomppia illat pitkät omissa menoissa ja antaa lasten painella pesukoneen nappia ja pärjätä yksikseen.

Kun sinä kerran olet näin hyvä niin et voi ymmärtää etteivät muut toimi samoin. Ainakin sitten toisella on vikaa lapsissa ja niiden älykkyydessä jos ei muuta. Hyvä, että olet tyytyväinen itseesi mutta koeta nyt vähän kuitenkin sietää erilaisuutta heti haukkumatta.

Kun sinä kerran olet näin hyvä niin et voi ymmärtää etteivät muut toimi samoin. Ainakin sitten toisella on vikaa lapsissa ja niiden älykkyydessä jos ei muuta. Hyvä, että olet tyytyväinen itseesi mutta koeta nyt vähän kuitenkin sietää erilaisuutta heti haukkumatta.

neuvoa hakemaan tukiopetusta lapsille jos ne eivät pärjää koulussa ilman, että äidillä menee koko ilta läksyjenlukuun heidän kanssaan. Siitä olisi apua sinullekin jos hakisit lapsillesi apua.

t.ohis

että äiti hoitaa kotona kaiken. Johan sellaisesta tulisi äksyksi kuka tahansa...

Tuon kuntoiluketjun perusteella suurimman osan elämä menee ensin töissä, sitten kotiin lasten kanssa kaupan kautta, ilta tehdään kotihommia ja mennään nukkumaan. Ilmeisesti parisuhdetta ei ole ja äiti hoitaa kotona kaiken?

Herää aamulla klo 05.30 ja lähtee ennen seitsemää töihin. Tulee töistä kotiin kuudeksi, tekee ruoat, siivoaa, pyykkää jne. Kunnes menee nukkumaan klo 21.00. Aivan käsittämätöntä, että joku oikeasti sietää tuollaista elämää.

Näkee ihmisestä kuinka hyvä ryhti ja muutenkin liikunnallisuus huokuu heistä ulospäin. Sellainen reippaus.



Oma mielipiteeni on että liikuntaa harrastavat kykenevät aikatauluttamaan elämänsä älykkäästi.

Ihminen joka ei kykene noudattamaan rutiineja, edes sitä aikataulua on kuin eläin. En pidä sellaista ihmistä juuri minkään arvoisena. Voitte kutsua sitä boheemiksi elämäntyyliksi. Se ei silti näy silmissäni minkään arvoisena puolustuksena vätystelyynne. Olette vätyksiä ja ansaitsisitte napakan potkun takapuoleenne. Joku leiri voisi olla teille hyväksi.

Kotona sattuu vaan olemaan paljon töitä!

Mies on yrittäjä, aina menossa. Teen kotona kaiken yksin enkä valita koska osani itse valitsin. Tämä on meidän ratkaisu.



Mies on aina auttamassa kun vaan voi. Mutta haluaa hänkin joskus levätä, se hälle suotakoon.



Itse touhuan koko päivän aamusta iltämyöhään, lapsia on 2 pientä. Kyllä kun haluaa lapsille terveellistä ruokaa ja paljon ulkoilua, ei muihin kotihommiin liikaa aikaa ole. Mutta aina koti on kuitenkin siisti ja puhdas.



Käyn itse kuitenkin harrastamassa 3 kertaa viikossa ja teen lenkkejä päivällä. Miehen ei tarvitse olle kotona kuin tunti niin pääseen käymään lenkillä (käy syömässä kotona silloin tällöin) ja muita harratsuksia pääsen harrastamaan illalla myöhään. Laitan lapset nukkumaan 8 aikaan ja lähden sitten kunhan mies tulee. En valita tästäkään, olisi helpompaa jäädä vaikka sohvalle lepäämään mutta sitten en pääsisi harrastamaan. Oma valinta vaikkakaan ei se helpoin.



Kyllä minä revin sen oman aikani vaikka mistä. Jaksan tätä niin paljon paremmin kun olen hyväkuntoinen kuin vatsaavasti täysi sohvaperuna.



Viikonloput meillä on perheen aikaa, silloin ei harrasteta pääsääntöisesti eikä tehdä mitään isompaa. Miedän arki rullaa näin ja tylsää ei ole!

Meillä on duunissa montakin ahkeraa liikunnan harrastajaa, jotka ovat myöhässä joka paikasta. Myös sieltä liikuntatunneilta...

Oma mielipiteeni on että liikuntaa harrastavat kykenevät aikatauluttamaan elämänsä älykkäästi.

Näkee ihmisestä kuinka hyvä ryhti ja muutenkin liikunnallisuus huokuu heistä ulospäin. Sellainen reippaus.

Oma mielipiteeni on että liikuntaa harrastavat kykenevät aikatauluttamaan elämänsä älykkäästi.

Ihminen joka ei kykene noudattamaan rutiineja, edes sitä aikataulua on kuin eläin. En pidä sellaista ihmistä juuri minkään arvoisena. Voitte kutsua sitä boheemiksi elämäntyyliksi. Se ei silti näy silmissäni minkään arvoisena puolustuksena vätystelyynne. Olette vätyksiä ja ansaitsisitte napakan potkun takapuoleenne. Joku leiri voisi olla teille hyväksi.

Sä vaan luulet olevasi parempi mutta kyllä elämä viel opettaa suakin. Et voi välttyä siltä.

se, ettei harrasta liikuntaa.



Mutta se on jokaisen oma valinta. Mutta kieltämättä vituttaa joskus, että nämä samat tyypit on aina pitkillä saikuilla ja vinkuvat kuntoutukseen. Aivan kuin se viikon työnantajan varoilla kylpylässä makaaminen tekisi mitään heidän kunnolleen.



Itse ei olla valmiita satsaamaan mihinkään.

Siinä ei väitetä että hän itse noudattaisi tuollaista elämää.



Vähän tarkkuutta siihen sisälukutaitoon.

että minulla on aikaa harrastaa liikuntaa 6-7 tuntia viikossa ja silti enemmän rauhallista aikaa perheen kanssa - ja miehen kanssa kaksin. Edellinen kirjoittaja katsoi ettei liikunnalle ole elämässä aikaa.

En luule olevani parempi mutta pidän silti tällaisesta elämästä enemmän.

Mitä muuta rilaista tuossa oli kuin eri aikataulu?

Herätys 05.30 niinä päivinä kun käyn kuntosalilla aamulla ennen töitä -> 06.30 salilla ja 07.30 töissä. Lähtö 15.30 -> lapset iltiksestä ja päiväkodista -> kotona 16.15. Ruoanlaittoa ja syömistä 17.00 asti. Sitten lasten kanssa oleilua, ulkoilua, pelailua yms. klo 20 asti -> lapset nukkumaan. Mies on tullut klo 18 ja parisuhdeaikaa on siis klo 20-23. Toisinaan mies menee aikaisin töihin, jolloin minä siis saan nukkua 07.00 saakka. Lapset kouluun & päikkyyn klo 08 -> töitä kotitoimistolla. Samalla pyykinpesua yms. kotitöitä. Lapset haen 15-16 välillä ja loppuilta samoin kuin edellisessä, paitsi että mieshän tulee jo aiemmin kotiin. Jossain vaiheessa iltaa käyn tunnin juoksulenkillä (usein 5v ja 7v pyöräilevät mukana).

Herää aamulla klo 05.30 ja lähtee ennen seitsemää töihin. Tulee töistä kotiin kuudeksi, tekee ruoat, siivoaa, pyykkää jne. Kunnes menee nukkumaan klo 21.00. Aivan käsittämätöntä, että joku oikeasti sietää tuollaista elämää.

Kerros nyt mullekin. Ihan normaalia tavallisen ihmisen arkea.

Senkö perusteella katsot olevasi parempi?