Kasvatan kiusatusta lapsestani kiusaajan.

Kummaa, ettei kukaan ole sitä kommentoinut ;-) Minusta kenenkään ei kannata opettaa lapselleen, että turpiin saa vetää, jos ärsytetään. Lapsi ei erota, milloin on ns. tosi tilanne, milloin kiusotellaan ja nujutaan "normaalisti". Tönittiinkö vai törmäsikö joku vahingossa? Vaikka kiusaaminen olisikin totta ja kiusattu vetäisi kiusaajaa turpaan, entä, jos se kiusaaja kaatuu, lyö päänsä ja vammautuu loppuiäkseen? Kuka siitä on vastuussa, ei kylläkään kiusaaja (kun poliisi tutkii asiaa)! Lyömällä voi jopa tappaa, eikä lapsi osaa säännöstellä voimankäyttöään. Minusta lapselle pitäisi ennen kaikkea opettaa väkivallatonta puolensa pitämistä. Että huutaa voi niin että rappaus rapisee, otteesta voi kiemurrella irti, kertoa aikuiselle. Skidikantti-kursseilla opetetaan juuri tuollaista. Meillä tilanne on se, että toinen lapsistani on asperger ja sen vuoksi mitä todennäköisin kiusaamisen uhri. Itse hän on hyvin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, ei ole koskaan ketään kiusannut tai lyönyt. Mietin hyvin tarkkaan, mitä hänelle opetan. JOS sanon, että saa lyödä takaisin, on vaarana juurikin tuo, että tulkitsee tilanteita väärin. Lisäksi erityisoppilaat muutenkin ovat helppoja syntipukkeja, joten riskinä on, ettei kukaan edes vaivaudu selvittämään, mikä edelsi takaisinlyöntiä. Nämä asiat ovat monipiippuisia, siis. En ole eturintamassa tuomitsemassa ketään, joka kehottaa lastaan lyömään kiusaajaa takaisin. Mutta miettikää silti, miten aggressiivista vastarintaa lapsellenne opetatte, SILLÄ SEURAUKSET VOIVAT OLLA KARUJA.

hiukset nousee kauhusta kun lukee, miten agressiivisia täällä mammat kirjoittelee. Varmaan joskus se takaisin lyöminen auttaa, mutta voi se yllyttää aina vaan väkivaltaisempaan vastaiskuun. Oikein porukalla aletaan opettaa! Ja just toi on totta, että usein siitä joutuu vastuuseen se kiusattu, koska kiusaajilla on niitä myötäilijöitä tukenaan todistamassa, että XX hyökkäs päälle, ihan syyttä...

ei voi kuin nautiskella siitä millaisia surkimuksia entisistä kiusaajista on tullut. Pari on kyllä jo tainnut kuollakin aineisiin. Suurin osa on työttöminä, varmaan koulutuksen puutteen takia. Tytöistä on tullut röökin ennenaikaisesti vanhentamia lähiömammoja jotka puekutuvat samaan tyyliin kuin ylakoulussa. Taitavat valitettavasti vaan kasvattaa uutta kiusaajasukupolvea. Pakko myöntää, että tunnen vahingoniloa.

En itse ollut koulussa kiusattuna, mutta saman olen todennut, että ne kiusaajat ovat päätyneet ihan mieron teille, Kai ne jo silloin koulussa oireilivat mielenterveyshäiriöitään tai ankeita taustojaan, muttei me silloin sitä ihan tajuttu. Nyt näistä kiusaajista tosiaan on tullut kuolleita, kouluttamattomia työttömiä, vankilakundeja, paskaduunareita, teinimammoja, lähiöyhäreitä ja juoppoja. Roskasakkia kaikki tyynni. Siinäpä paras kosto kiusaajille.

Meidän luokalla kiusattiin kolmea. Yksi kiusattu kuoli huumeisiin, toinen joutui raiskausesta vankilaan ja kolmas sairastui anoreksiaan. Eli itsellä kokemuksia et kiusatuilla ollut huono elämä.

Mun tuntemani kaksi koulukiusattua meidän luokalta: toinen kuollut, toinen masentunut pullojen keräilijä. Varmaan aika kiitollisia kavereilleen ihanista koulumuistoista ja lapsuudesta.

Sitä saivat mitä tilasivat. Ja varoittavan esimerkkinä muutama ylimääräinenkin listittiin.

Minä olin lapsena herkkä ja empaattinen. Puolustin heikompia ja kyynel tuli herkästi silmään kun näin toisia kiusattavan. Olin myös hyvä koulussa.

Se riitti kiusaamisen syyksi. Aikani yritin olla empaattinen ja herkkä ja sovitella asioita. Mutta kun se hakkaaminen ja kirjojen repiminen ei loppunut, kyynistyin ja huomasin, että kova kovaa vastaan.

Vaikka olen tyttö niin opettelin itsepuolustusta. Kun joku tuli tönimään, tönäisin kaksi kertaa lujempaa vastaan. Kun joku tuli repimään hiuksista, revin kaksi kertaa lujempaa ja potkaisin. Kun laukkuani tultiin repimään, revin kaksi kertaa lujempaa.

Av.mammojen mielestä minun olisi pitänyt kääntää toinen poski ja antaa hakata vain minua, ettei kukaan muu olisi joutunut hakattavaksi.

Mutta se empaattisuus loppui myös niitä kiusaajia kohtaan. Kun siirryimme yläasteelle, nämä ala-asteen pikkukovikset olikin surkeita rääpäleitä. He saivat kunnolla kuonoonsa kun olivat tottuneet aukomaan päätään ja luulivat liikoja itsestään. Seisoin ringissä katsomassa, enkä mennyt auttamaan. Hehän olivat opettaneet, että kiusatun puolustaminen on raukkamaista. Annoin vain rauhassa porukan hakata heitä ja lähdin pois.

Yläasteella alkoi jo merkitä sekin jotain, että menestyin hyvin koulussa ja olin ns. kunnon perheen tyttö. Nämä ala-asteen hillujat oli alempaa sosiaaliluokkaa ja pikkuhiljaa he jäivätkin sinne rupusakkiin. En todellakaan puolustanut heitä kertaakaan.

Omille lapsille olenkin opettanut, että lyö kaksi kertaa lujempaa takaisin. Puolusta itseäsi, älä päästä niitä niskan päälle. Opettajalle ei auta kertoa kun tulee vain kaksi kertaa lujempaa turpiin.

Omia lapsia ei olekaan kiusattu kun ovat heti merkanneet reviirinsä ja osoittaneet, että heihin ei saa koskea.

Ainakin muiden silmissä, ja myötätunto loppuu. Myötätunnon saa kiusaaja. Tämä on takninen veto. Osa kiusaamiseen liittyvää strategiaa.

Kiusaajalla on tapana pelata pelinsä aina voittoon. Kiusattu on aina häviäjä.

Onneksi nykyään opettajat puuttuvat tilanteisiin ja asiasta valistetaan.

Lapseni on nyt ekaluokalla ja joutunut kiusaajan uhriksi. Kiusaaminen on todella pirullista henkistä piilokiusaamista, fyysisen ärsyttämisen lisäksi (estämistä, koulumatkan häirintää, lumipalloja jne). Jos tätä ei saada kuukaudessa kuriin, on minulla vaihtoehtona joko itse uhkailla kiusaajalta paskat housuun, tai neuvoa lastani antamaan kiusaajalle turpaan.

Tällä hetkellä asia on seurannassa, opettaja tietää, ja olen ollut asiasta yhteydessä kiusaajan äitiin. Tuo kiusaaja tuntuu vain olevan juuri sellainen kusipäiden kuningas että kiinni jäätyään vain vaihtaa taktiikkaa :(((

Onneksi oma lapseni on ikäisekseen varsin kookas, joten fyysisesti pärjää vaikka useammallekin. Hänellä ei vain ole kokemusta tappelemisesta sillä eivät edes veljensä kanssa ole harrastaneet toistensa pahoinpitelyä. Onneksi itselläni on taistelulaji-taustaa sen verran että osaan tarvittaessa opettaa lapselle pari kätevää kikkaa joilla saa kiusaajalta luulto pois lyömättä...



Palsta tämän tietysti tuomitsee, mutta täällä onkin näitä kirkasotsaisia ääliöitä jotka eivät tajua millaisia traumoja kiusaaminen ihan oikeasti jättää. Kuinkahan moni kiusattu onkaan tappanut itsensä, ja kuinka moni eloonjääneistä on säästynyt masennukselta???

Kiusaaminen on helvetistä, mutta että tekisit vielä lapsesta helvetin välikappaleen.

Todenäköisesti alkavat toiset lapset käymään joukolla lapsesi kimpuun, jos tämä käy vetää aina turpiin kiusaajaansa. Muut tulee apuun. Onko lapsellasi apujoukkoja?

Mahtava idea! Tehdään kaikki niin. Sitten ei kukaan ole enää kiusattuna!

Ap:n ratkaisumalli voi tietysti auttaa yksittäisen kiusatun lapsen kohdalla:jos kiusaajaa vetää lättyyn, niin voi olla, että kiusaaminen loppuu.



Tosin kiusaamisen kohteeksi löytyy sitten joku toinen, joka ei osaa/ei halua vetää turpaan kiusaajaansa.



Siispä väkivalta ei poista kiusaamisongelmaa sinänsä.

vihasi, mutta tuskin toi auttaa teitä.

Todenäköisesti alkavat toiset lapset käymään joukolla lapsesi kimpuun, jos tämä käy vetää aina turpiin kiusaajaansa. Muut tulee apuun. Onko lapsellasi apujoukkoja?

Omaa poikaani kiusattiin. Hän lopulta veteli turpiin pahinta kiusaajaa. Sai olla rauhassa sen jälkeen ja pahin kiusaaja jäi yksin kun oli parkunut kuset housussa hakkaamistaan.

Tsemppiä ap. Vie lapsesi jollekin itsesuojelukurssille. Ja opeta pieksämään hakkaajansa kunnolla.

ja vuoden päästä kiusaajilla on kusiset oltavat. Turpaan tulee, onneksi lapseni on pitkä ikäisekseen, peittoaa sintit ja hintelät pojat menen tullen.

vuoden idiootti-palkinnon!

mutta kusipäisille pennuille pitää antaa kunnolla turpaan.

mutta kusipäisille pennuille pitää antaa kunnolla turpaan.

tullu mieleesi,että lyöntikin voi tappaa? on muakin kiusattu,mutta en siltikään kasvata pojistani kuspäitä.että edelleen tarjoon tota pokaalia,jollet ymmärrä tuhoisaa kasvatustasi.

on ok, mutta kiusaamisen aloittaminen ei ikinä.

Jos lapsi on onnelinen ja hänellä on hyvä itsetunto,niin ei ole mitään syytä kiusata muita....sama pätee kyllä aikuisiinkin.



Kyllä muistan että minuakin yritettiin kiusata ylä-asteella, mutta olin sen verran kovapäinen ettei se mua pahemmin haitannut, ajattelin vaan aina että kiusaajalla on itsellä jotain ongelmia...Eivät kiusaajat päässeet niskanpäälle. Mutta tottakai olin eri asemassa kuin joku ujo ja hiljainen, jolla ei ole ystäviä tukemassa. Jos pojat kävi pyllyyn käsiksi, niin annoin takas polvea munille... sen jälkeen sain olla rauhassa, yes!

Tuo toimii. Minua kiusattiin koulussa ja kun yhtä vedin keulaan niin siihen loppui. Alkoi kavereita tulemaan ja elämä hymyilemään. Tyttöjen kiusaaminen onkin sitten paskempi juttu, se on sellaista narsistista sairasta touhua.

otapa lääkkeesi ajallaan...

ensiksi neuvon kertomaan opettajalle tai muulle vastuulliselle aikuiselle jos kiusaamin jatkuu käsken antaa takaisin. Se auttaa.