Te, joilla on hyvä itsetunto
Mistä itsetuntonne koostuu ja mikä saisi sen laskemaan? Esim. jos saisit potkut töistä, mies jättäisi, ystävät lakkaisi ottamasta yhteyttä, lapset sanoisivat että olet huono äiti ja käyttäytyisivät niin? Vai onko teillä aina raudanluja usko itseenne vaikka mitä tapahtuisi?
Kommentit (13)
Aivan varmasti aina löytyy joku, jolla menee huonommin.
Myös lasten mullittelut laitan sujuvasti kiukuttelun piikkiin enkä ota niistä todellakaan itseeni.
Mutta jos kaikki ystävät hylkäisivät niin silloin tulisi kyllä aika kolaus minun mielelleni!
Mutta itse en käytä sitä lainkaan, enkä edes koe että minulla olisi hyvä itsetunto. Minulla on voimakas omanarvontunto. Itsetunto näyttäytyy minulle päälleliimattuna itsensä korostamisena. Omanarvontunto on tavoiteltava asia ja se on minulle muodostunut kokemusten kautta.
vaikka se tällä hetkellä hyvä onkin.
Olin kerran hetken aikaa työtön (1 kk) ja se oli itsetunnolle kova paikka. Jos ystävät lakkaisivat ottamasta yhteyttä jotenkin laajemmin (ei vain yksi ihminen) niin se olisi musta erittäin masentavaa ja aivan varmasti vaikuttaisi mun itsetuntooni paljonkin.
Lasten kiukuttelut (lapseni vielä pieniä) eivät mun itsetuntooni vaikuta, enkä usko että myöskään miehen jättämisestä kovin paljon itsetunnollisesti lannistuisin. Lähinnä suuttuisin.
Olen vähän pullea ja kaikenlaista vikaa löytyy, mutta katsoessani peiliin katson mieluummin niitä kauniita piirteitäni. Pidän itseäni kauniina, vaikka joku muu saattaa olla eri mieltä.
Lisäksi pidän itseäni hyvänä ihmisenä, mulla on ihana lämmin ja rakastava sydän. Pidän itsestäni.
Yleensäkin katson elämää ja muita ihmisiä optimistisesti - en anna negatiivisten tunteiden (viha, katkeruus, kateellisuus) vallata mieltäni.
Tärkeintä on puhdas omatunto. Älä tee sellaista, mikä on väärin itseäsi tai muita kohtaan. Sillä pärjää jo pitkälle.
Lähtökohtani ovat siis hyvät. Mutta toisaalta olen hyvin herkkä - minua on helppo loukata. Osaan kyllä ottaa vastaan kritiikkiä, mutta epäoikeudenmukaisuus saa minut itkemään. Mutta aika pian saan kuitenkin koottua itseni, sillä en rakenna elämääni muiden ihmisten (edes mieheni/lasteni) varaan.
Mutta itse en käytä sitä lainkaan, enkä edes koe että minulla olisi hyvä itsetunto. Minulla on voimakas omanarvontunto. Itsetunto näyttäytyy minulle päälleliimattuna itsensä korostamisena. Omanarvontunto on tavoiteltava asia ja se on minulle muodostunut kokemusten kautta.
pysyy aina kaikissa tilanteissa, vaikka nuo yllämainitut asiat kaikki tapahtuisi (onhan se periaatteessa mahdollista)? Tai jos vaikka yrityksistäsi huolimatta et saavuttaisi mitään, mitä haluat, niin tyytyisitkö onnellisena vähempään?
Olen esim. varma esiintyjä, nautin julkisesta esiintymisestä enkä kamalasti jännitä sitä.
Olen hyvä keskustelija ja seuraihminen. Hyvälle päälle sattuessani jopa nokkela ja hauska. Ainakin ihmiset nauraa oikeissa kohdissa ja hakeutuu seuraani.
Uskon luovuuteeni ja älykkyyteeni. Jos minulle annetaan luovuuteen tai ongelmanratkaisuun liittyvä tehtävä, uskon selviytyväni siitä ainakin hyvin ellen erinomaisesti. Yleensä näin on.
Uskon kykyyni oppia uusia asioita. Ei ole mitään, mitä en voisi oppia, jos haluan.
Muttamutta. Joskus olen seurassa jopa ujo. Tai ainakin, jos jotkut ottaa seurassa päällekäyvän pölöttäjän roolin, niin en sitä lähde haastamaan. Joskus jopa en kehtaa kysyä tai kommentoida jotain asiaa tietyissä yhteyksissä.
Fyysisesti olen isossa seurassa arka. Nykyään en ihan niin arka kuin aiemmin, mutta minua kiusattiin yläasteella, koska kehityin fyysisesti varhemmin kuin muut. Olen siitä päässyt eroon liikunta- ja esiintymisharrastuksen avulla aikuisiässä, mutta joskus pukkaa tässä asiassa ujous päälle. Jos pitäisi vaikka tanssia julkisesti lambadaa.
Kun vaalii sitä puhtautta ja viattomuutta itsessään ei mikään maailman myrsky kaada sinua vaan saat päivä päivältä enemmän itsellesi olemalla hyvä ja oikeudenmukainen itsellesi ja muille. Välillä tulee horjahduksia toki, mutta sitten taas noustaan ylös ja jatketaan.
Tärkeintä on puhdas omatunto. Älä tee sellaista, mikä on väärin itseäsi tai muita kohtaan. Sillä pärjää jo pitkälle.
Mutta itse en käytä sitä lainkaan, enkä edes koe että minulla olisi hyvä itsetunto. Minulla on voimakas omanarvontunto. Itsetunto näyttäytyy minulle päälleliimattuna itsensä korostamisena. Omanarvontunto on tavoiteltava asia ja se on minulle muodostunut kokemusten kautta.
pysyy aina kaikissa tilanteissa, vaikka nuo yllämainitut asiat kaikki tapahtuisi (onhan se periaatteessa mahdollista)? Tai jos vaikka yrityksistäsi huolimatta et saavuttaisi mitään, mitä haluat, niin tyytyisitkö onnellisena vähempään?
Käytöksellään hän on sen tavallaan osoittanut hommaamalla itsensä vankilaan alaikäisenä. Juurikin noiden kokemusten (sis. maininta saavutuksista) perusteella olen omanarvontuntoni kasannut ja saanut sen voimakkaaksi.
7, muistaakseni
Näen meidät ihmiset tasa-arvoisina kaikilta osin. Näen meidät kävelemässä käsi kädessä yhtenä rintamana. En näe ketään tietynikäisenä tai tietyssä elämänvaiheessa vaan ihmisten muodot vaihtelevat. Toisesta kädestä minua pitää toinen lapseni toisesta toinen. Välillä lapset ovat aikuisia vierelläni, välillä minä olen lapsi.
Näen meidät jokaisen matkaavan täällä siis käsi kädessä ja yksin yhtä aikaa. Kaikilla on oma elämänkaarensa ja kun kykenee näkemään aina jokaisen ihmisen kaaren alusta loppuun ei tule tarvetta vertailla itseään tietyllä hetkellä tiettyyn ihmiseen tai toisen ihmisen elämäntilanteeseen. Kaikki me olemme vahvoja ja heikkoja yhtä aikaa siinä kaaressa, pieniä vauvoja ja vanhuksia. Sanomattakin on selvää, ettei materiaaliset seikat merkitse mielikuvassani mitään. Kuulostaa ehkäpä new age-hömpältä, mutta näin sisimmässäni ajattelen.
Koska se kaareni on ja pysyy, on väistämätöntä että synnyin ja kuolen jonakin päivänä, eikä kukaan voi sitä murtaa. Se on kai sitten rautakaareni.
Olen esikoinen ja ollut tuki ja turva myös äidilleni, valitettavasti. Isäni on kuollut.
Potkuja en ole saanut.
Mies jätti, so what, muutama vuos men ja paljon parempi löysi mut.
Ystävää en ole koskaan menettänyt.
Äitinä olen sen verran vahva, ettei uhmisten tai murkkujen sanomiset paljon kutittele.
Perusitsetuntoni on hyvä. Se on auttanut monista vaikeista tilanteista. Hyvästä perusitsetunnosta saan kiittää vanhempiani.
Hyvä perusitsetunto auttaa juuri silloin, kun tulee vastoinkäymisiä. Tämän lahjan haluaisin kaikista eniten siirtää lapselleni.
joka ei missään kohtaa horju.