Äitini ostaa jotain kirpparilta ja tarjoaa sitten minulle sitä - voitolla?!
Olen aivan pöyristynyt äitini käytöksestä, enkä siksi edes tiedä, olenko oikeassa vai väärässä. Äitini kiertää eläkeläisenä ahkerasti kirppareita ja kun löytää jotain ostettavaa, ostaa. Sitten hän esittelee niitä minulle ja kysyy, että kiinnostaisiko minua ostaa ko. tavara. Ekan kerran pitkään aikaan olin eilen isänpäiväkahveilla kiinnostunut äitini löydöstä, kahvikupeista. Hän oli maksanut neljästä kupista kympin ja tarjosi niitä nyt minulle. Sanoin olevani kiinnostunut, mutta hinta olikin jo neljäkymppiä! Ensin en ymmärtänyt, oliko kyseessä vitsi. Kun tajusin äitini olevan tosissaan, sanoin vielä miettiväni asiaa. Onko asiallista, että äiti rahastaa tyttäreltään noin paljon voittoa? Itselleni tuli loppujen lopuksi asiasta paha mieli. Ja lisätiedoksi: äitini ei ole köyhä enkä minä rikas. Olemme kumpikin keskituloisia.
Kommentit (15)
et kaupasta saa neljälläkympillä koko sarjan astioita hyvällä mäihällä. On tuo vähän outoa. Onko äidilläsi sit rahaongelmia, et yrittää nyt kääriä kokoon rahaa keinolla millä hyvänsä tms?
Minusta olisi pöyristyttäävää pelkästään se että äitini haluaisi minulta rahaa vastaavasta. Mutta se että kehtaa pyytää vielä voittoa löydöstään niin aivan uskomatonta.
Itse en kehtaisi pyytää lapseltani mitään, jos halvalla olen ostanut enkä itse kuppeja tarvitse. Ainakaan en kehtaisi pyytää voittoa. Sanot vaan nätisti, että et tarvitse kuppeja niin paljoa, että maksaisit niistä neljää kymppiä - sillä hinnalla saa ihan kivoja uusiakin kuppeja, joten jos nuo äitisi ostamat eivät ole keräilyharvinaisuuksia, ei hän niistä keneltäkään 40 euroa saa!
Kaiken huippu että ilkesi vielä kertoa oikean hinnan. Ehkä kyse oli sittenkin huumorista? Tai voisiko kuitenkin olla rahahuolet taustalla?
kuinka suuria rahahuolia hänellä on kun haluaa noin paljon voittoa? Kysy, että huolisko mieluummin sulta lainan rahahuoliinsa?
Olin niin häkeltynyt asiasta, että tarvitsin jonkun toisenkin mielipiteen. Kiitos niistä.
Äidilläni ei ole rahahuolia eikä kyseessä ollut vitsi. Kupit ovat keräilyharvinaisuus, joten äitini voisi saada joltakin vieraaltakin tuon summan kupeista. Minusta tuntui kuitenkin todella pahalta, että oma äiti haluaa mieluummin rahastaa kupeilla kuin esim. ilahduttaa minua. Olisin ihan mielelläni maksanut kupeista hänelle sen, mitä hän on maksanut ja päälle hieman vaivanpalkkaa. Mutta noin suuri "löytöpalkkio" on minusta liikaa, kun ottaa huomioon, että kupit tulisivat hänen tyttärelleen.
Jos äitisi tietää kuppien arvon niin myyköön huutiksessa. Vähän hassua sinulle kaupata, kun kyse ei kuitenkaan ole tuon isommista rahoista. Antaisi vaikka sitten joululahjaksi sinulle.
Jos ne oli jotain arvokuppeja ja tarjosi niitä sinulle samalla hinnalla?
Jos ne oli jotain arvokuppeja ja tarjosi niitä sinulle samalla hinnalla?
sen kympin. Oli niin ylpeä hyvästä löydöstä.
Ap.
Minun äitini loukkaantuisi, jos tykkäisin kupeista ja tarjoaisin hänelle edes tuota ostohintaa. Antaisi kupit taatusti ilmaseksi ja olisi iloinen kun onnistui löytämään jotakin minua ilahduttavaa.
Aika ahne äiti sulla. Varsinainen bisnesnainen.
Miehen perheessä tuo on enemmän kuin sääntö. Omituinen tapa musta.
mun äiti toimisi noin. Onko edes järkevää hamstrata rahaa tyttäreltä äidille perintöverojakin ajatellen, eikö kannattaisi ennemminkin toisin päin.
äitishän on varsinainen bisnesnainen :-) Saahan sitä pyytää ihan mitä vaan, mitäs siitä!