Meistä on tehty useampiakin lastens.ilmoituksia, haluatko kysyä jotain

Pitäis vaan kaikki huolen omista asioistaan ja lopettais tollasen "mä vähän luulen"-juoruilun.



Se on sitä kun omassa elämässä ei mukamas ole mitään vikaa niin sitten kerkeää mouruta muiden "ongelmista".

Olet jollain tapaa kaunistellut tilanteet itsellesi kestääksesi viranomaisten väliintulon.Tilanne 2 ei todellakaan edellytä toimenpiteitä.Mä nään joka päivä kauppareissuilla tollasta ja eniten siinä se äiti säälittää.Sä olet vähintään uhannut pahoinpitelyllä lapsia ehkäpä käyttänyt todella ruokotonta vittusitävittutätät kieltä jne.Ei kolme kertaa lastensuojelu käy samassa osoitteessa turhaan.Tiedät sen itsekin.

Minun käsityksni lastensuojelusta on täysin muuttunut, jo ensimmäisen ilmoituksen aikana ja sen jälkeen.

Minun käsitukseni siitä, millaisin perustein ilmoituksia tehdään, on sekin muuttunut. kun aiheeksi riittää pelkkä huoli, niin huolissaan voi olla mistä vaan.

Ilmoitus nro 2, kerron mitä tapahtui, mutta uskon, ettet sinä usko:

Olimme isossa, avarassa odotustilassa odottamassa henkilöä X. Istuin juttelemassa toisen naisen kanssa niitä näitä mukavia. Lapsi 1,5 v leikki palikoilla. Kello oli paljon ja tiesin, että lapsella alkaa olla nälkä.

Palikat olivat sellaisia rakenneltavia, mutta aika monimutkaisia ja vaikeita. Lapsi hermostui kun ei saanut niitä soviteltua. Yritin auttaa, hän ei huolinut apua. Ehdotin, että tekisi jotain muuta, värittäisi, katsottaisi kirjaa. Lapsi ei huolinut mitään, vaan halusi saada palikat paikalleen ja alkoi karjua. Sylistä hän valui lattialle karjuen. Puin ulkovaatteet. Totesin juttukumppanille jotain ympäripyöreetä, mutta en yhtäkään kirosanaa sanonut.

Kannoin lapsen tilasta pois. Olisin mennyt tilasta toiseen tilaan oven taakse, mutta sinne pakeni joku nainen, joka oli puhelimessa. Lapsi karjui pää punaisena täysin keuhkoin. Yritin kiinnittää huomiota vaikka mihin, mutta lapsi rimpuiliu ja sätki sylissä, laskin aina välillä ikäistään isokokoisemman ja painavan, sätkivän lapsen lattialle sätkimään. Hän ei hyväksynyt silittelyä tai kosketusta, karjui pahemmin, eikä halunnut että puhun mitään, karjui pahemmin.

Olin siis hiljaa ja kantelin edes takaisin ja laskin välillä lattialle sätkimään, kyykötin vieressä.

tiesin että lapsella oli myös jo nälkä, kello oli siis päivällisaika, ja karjuntaa oli jo tämänkin takia.

Kun henkilö X tuli ulos huoneesta, sanoin että nyt mennään ja vauhdilla, tämä tenava on karjunut 15-20 min.

Tuona aikana paikalle oli tullut lisää ihmisiä, joista kukaan ei sanonut minulle eikä toisilleen mitään. Ehkä sanoivat, kun lähdimme vauhdilla ulos. huuto loppui heti oven toisella puolella ja minulla oli sylissäni hyväntuulinen iloinen lapsi.

En korottanut ääntäni, En kiroillut. Tuohon aikaan en edes kiroillut.

Kiroilut otin käyttöön vasta tuon episodin jälkeen.

Ilmoitus ei aiheuttanut lastensuojelun asiakkuutta, se todettiin aiheettomaksi. Kerroin sos.työntekijöille mitä tapahtui.

Ilmoituksessa EI kerrottu, että äiti kiroili ja karjui. Ilmoituksessa kerrottiin mm. että lapsi parkui tuon mainitun ajan, ja äiti oli kyvytön lohduttamaan.

Nyt menen kavereille kylään, ja tulen vasta iltamyhällä, en ole siis kommentoimassa tänä iltana enää.

Lapsiani ei ole otettu pois, koskaan. Toistan: lapsani ei ole koskaan huostaanotettu.

Tarkoitin vain, että jos karjuminen ja äänenkäyttö olisi lasten poisoton perusta, en itse olisi omiani paljoa nähnyt;-)

Olen itse myös todella napakka ja sanon pienemmistäkin asioista hyvinkin terävästi ja monet tutut pitävät minua hyvin (=liian?) ankarana.

Parempaa jatkoa toivotellen,

25