Ongelma avioliitossa

etukäteen, mitä aion sanoa. Tuo kuulostaa jotenkin niin tultulta



Me olemme keskellä eroa. Se alkoi siitä, että mies alkoi syyttämään minua tukahduttamisesta, ja siitä, että minussa oli kaikki pielessä. Pikkuhiljaa taustalta löytyi toinen nainen, joka oli niin hyvä tyyppi, että olin kalvennut hänen rinnallaan.

Eikä riitaan tarvita kaksi Ei muuta kuin eroa peliin, ei missään tapauksessa asiallista keskustelua. Elämä paranee taivaalliseksi.

itsekkääksi ja egoistiksi voi muuuttua, mutta ei nyt narsistiksi.

Ei kuulosta yhtään siltä, että sinun tai lapsesi elämä parantuisi eron myötä. Sen sijaan parannusta toisi heti se, että lakkaisit taistelemasta sen miehesi kanssa.



Itsehän et miehen poissaoloista kärsi. Ja lapselle ei sitä isä-aikaa tulisi eron myötä yhtään lisää, voisi käydä vain päin vastoin. Joten miksi ihmeessä vaivautuisit eroamaan? Saat saman tai paremman tuloksen muilla keinoilla.

Älä pahoittele sanomisiasi. Olen itse miettinyt samaa asiaa useasti aikaisemminkin. Täytyyhän jossain olla syy miksi en enää kelpaa ja miksi kauan kaivatun tyttäremme huolet eivät enää kiinnosta.

-ap-

Asioista on pyritty keskustelemaan ihan aikuismaiseen sävyyn, mutta miehen puolelta keskustelu kääntyy usein huutamiseen ja raivoamiseen. Johtuu varmasti paljon siitäkin että minä olen meistä se joka puhuu enemmän ja nopeammin, miehen ollessa taas se jäyhempi joa ei saa sanaa suustaan muutoin kuin loukkaamistarkoituksissa.



En tiedä hyödyttäisikö minun raivota siitä ettet mies välitä.. Mitä se auttaisi tilanteeseen? Miehen käytös loukkaa minua itseni puolesta, sekä lapsen puolesta, mutta raivoa en saa siitä kehitettyä. Ei kai se raivo auta jos mies ei enää halua elää meidän kanssa?

Päätät, että pidät sen viimeisen keskustelun miehesi kanssa. Lapsi pois kotoa, ja menette vaikkapa ravintolaan, missä mies ei voi huutaa, tai sitten kotona pyrit antamaan miehellesi keskustelutilaa ennen kuin ryhtyy raivoamaan. Kuitenkin niin, että olet ihan paperille listannut, mikä sinusta on teidän suhteessanne vialla (ja kysyt tietysti, miten hän asian kokee), ja sitten ne asiat, mitkä pitäisi parantua, jotta jäisit tähän suhteeseen (ja hänelle sama tilanne). Jos ette kohtaa tai jompikumpi/kumpikaan ei pysty joustamaan, niin ero vireille ja muutto erilleen.



Ei se elämä parane sillä, että ap patoaa kaiken sisälleen ja sietää kynnysmattona olemista. Jos mies menee miten lystää eikä välitä edes lapsen pyynnöistä, niin jotakin on vialla. Ehkä olisi ihan hyvä hetki kysyä, mikä miehellä mättää. Miksi ei kuuntele lasta? Miksi kaikki kääntyy perheen syyttelyksi? Olisiko niin, että mies voi pahoin ja syyttää siitä perhettään? Ei silloin auta, että se perhe hyppii varpaillaan vaan ainoastaan se, että mies itse tekee jotain ololleen. Hakee apua tai laittaa eron vireille.

Mullekin tuli mieleen että sillä taitaa olla joku toinen. Haastaa riitaa tahallaan että voi paremmalla omallatunnolla pettää kun muija on niin hankala.