Kummalle lapset? Rutiineja noudattavalle isälle vaiko hellyyttä ja hoivaa antavalle äidille?
Isä työssäkäyvänä pystyy pitämään kiinni lasten vuorokausirytmistä esim. viemällä ajoissa päiväkotiin, nukkumaanmenoajoista,yms.
Mutta isä ei osoita lapsille riittävästi hellyyttä, ei lohduta jos lapsi satuttaa itsensä eikä vie lapsen sairastuessa lasta lääkäriin ennenkuin joku ulkopuolinen isää siihen kehottaa. Isän tyyli huolehtia lasten turvallisuudesta on se että "oppiipahan olemaan kiipeilemättä kun muutaman kerran tippuu".
Isällä töiden jälkeen aikaavieviä harrastuksia useita kertoja viikossa ja lapset ovat isovanhemmilla hoidossa päiväkodin lisäksi.
Äiti työttömänä ei jaksa aina pitää kiinni normaaliksi määritellystä vuorokausirytmistä ja oleminen muutenkin äidin luona rennompaa. Äidin luonakin on kumminkin säännöt ja omanlainen vuorokausirytmi.
Äiti kuitenkin huolehtii lasten hellyydentarpeista, lohduttaa tarvittaessa ja vie lapset lääkäriin aina kun siihen on tarvetta. Äiti aistii lasten tarpeet isää paremmin vaikkei aina jaksakaan leikkiä tai ulkoilla lasten kanssa useita kertoja päivässä.
Kummalle lapset?
Kommentit (28)
jaksa ylläpitää rutiineja, jotka luovat lapsille turvallisuudentunteen, en jaksa herätä ajoissa viemään lapsia päiväkotiin.
Mutta onko lapsilla sittenkään hyvä kasvaa ilman hellyyttä ja hoivaa vaikka heillä olisikin isä, joka ulkoilee ja opettaa hiihtämään, muttei ota syliin ja lohduta jos joku kolhu sattuu?
Olis kiva kuulla miehenkin näkökulma, mutta näiden tietojen perusteella lapset äidille (yhteishuoltajuus kuitenkin?).
ja turvallisuutta. Aika vaikea mennä sanomaan toisen hellyydestä tai rakkaudesta mitään... Se voi olla eri tyyppistä kuin tämän äidin ylitsevuotava tapa. En pidä äidin ryhdittömyydestä. "omanlainen vuorokausirytmi ja rentous" kuulostavat vähän siltä, ettei ole elämänhallintaa. Leikin ja ulkoilun puute ei myöskään vakuuta.
Isä pitäisi luultavasti paremmin huolta koulunkäynnistä ja taloudesta.
eikä hellyydenpuuskat mitään ylitsevuotavan hunajaista, vaan ihan normaalia lohduttamista.
Talous työssäkäyvällä isällä on enemmän kuralla mitä työttömällä äidillä.
Äidillä on tarkoitus aloittaa opiskelut jos sopiva koulutus kohdalle sattuu ja silloin tulee kyllä ns. normaali vuorokausirytmi, mutta toisaalta äiti tarvitsee sitten paljon omaa aikaa koulutehtävien kanssa.
Isä käytännössä on lastensa kanssa n. 3-4 tuntia arkena lasten valveilla oloaikana.
Helpommalla kyllä pääsisin jos olisin vain tapaajavanhempi, mutta se että isä ei ota lasten sairauksia, yms. kolhuja vakavasti, huolettaa. Pienituloisena ei tarvitsisi edes elatusmaksuja maksaa.
Kuvailusi perusteella pidät itseäsi oikeampana, hellempänä, huolehtivampana, lupsakkaampana ja niin edelleen. Isä on jääkylmä kivikasvo, joka ei välitä mistään eikä edes ole kotona koskaan eikä puhalla kolhuja, sillä ei ole rahaa mutta ulkoilee. Niin ja herää ajoissa päiväkotiin. Aika surkea äijä, miten tulitkin ottaneeksi ;)
klo 16.59, viettää heidän kanssaan tunnin, lähtee klo 18 omiin harrastuksiin, josta kotiutuu klo 20.30 ja laittaa lapset nukkumaan klo 20.45. Näin useana arki-iltana ja viikonloppuisin vielä yötyöt päälle.
Lääkäriin isä ei lapsia vie ennenkuin asiasta joku ulkopuolinen lasten terveydestä huomauttaa.
Kotona ollessaan isä tuijottaa televisiota, eikä edes huomaa tai kuule jos lapsi itsensä satuttaa.
Mutta kyllä isä voi alkaa lähivanhemmaksi, mun puolestani.
Jääpähän aikaa opiskeluun ja muihin aikuisten rientoihin jos lapset minulla pari yötä kuukaudessa.
Eikä tapaamiset ole edes velvollisuus jos sattuu jotain päällekäistä menoa samaan aikaan.
Lisäksi ap olettaa, että isä ei lainkaan muuttaisi eron jälkeen tapojaan ja tottumuksiaan, harrastaisi lasten ehdoilla tms. Ja hellyyttäkin on monenlaista, mm. se että luottaa lapsen omiin voimiin ja kykyihin on hellyyttä sekin.
Oudoksuttaa tuo kuvaus, että "äiti ei jaksa pitää kiinni vuorokausirytmistä". Miten niin ei jaksa? Mitä se tarkoittaa, onko kyse jaksamisesta (voimat ei riitä, sairaus tms) vai viitsimisestä (ei vain huvita)?"Jaksaako" hän mennä töihin jos sellaista ilmaantuu?
Ap:n tiedot on niin puolueellisesti annettu, etten osaa vastata avauksen kysymykseen.
Oletan, että tässä lasten äiti kirjoittelee ja puolustelee itseään parrempana vanhempana. Minusta tuntuu, että tämä äiti on valmis mustamaalaamaan isää lapsille jotta saa oman tahtonsa läpi. kirjoitteleman perusteella mielestäni ei voi sanoa kumpi on parempi vanhempi. Molemmat varmasti rakastavat lapsiaan. Jotenkin kirjoittajan asenne saa niskavillani pystyyn :(
luona oli juuri sellaista mitä olen yllä kuvaillut.
Pitkät päivät päiväkodissa, isä harrastaa illat, ei huolehdi lasten terveydestä, lapset aina likaisia ja räkäisiä kun kävivät luonani, yms. Isällä tili miinuksella 2 viikkoa ennen tilipäivää.
Ja jos menen jollekin työkkärin kurssille tai työllistämistukitöihin, niin karenssin uhka pakottaa kyllä aika hyvin pitämään kiinni vuorokausirutiineista ja sovituista ajoista.
Jos olen työttömänä, en vaan aina löydä tarpeeksi syitä sille miksi mun pitäisi joka päivä lapset päiväkotiin viedä.
Ok, av-raati päätti että isä on lähivanhempi, näin tapahtukoon.
kyllä se hellyys ja läheisyys on lapselle kaikista tärkeintä antia.
Ei ne rutiinit koskaan voi korvata välittämistä ja rakkauden osoittamista...rutiinit hyväksi lapselle mutta tunneköyhyys ja välittämisen puute suuri miinus joten äiti olis parempi vanhempana.
eli äiti huolehtis rutiineista mutta ei läsnä olemisesta saati hellyyden antamisesta olis akat täällä kilpaa huutamassa miten huono äiti onkaan. Nyt kun isukki tekee samaa niin oliskin ihan ok isä. Hellyyttä tai aidosti läsnä olemista ei mikään rutiini korvaa lapsen kehityksessä...
Eipä tuo elämäsi kuulosta kovinkaan tasapainoisleta jos olet lastesi elämästä pois 2kk ja nyt annat meidän tuntemattomien ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen kuka valitaan/ määrätään lastenne lähihuoltajaksi. Lapsianne käy sääliksi :(
ensimmäisen kk olosuhteiden pakosta. Toisen kuukauden olin poissa, koska kotiin paluu invalidina toisten armoille ei houkutellut, sairaalassa sain sentäs ruokaa, juttuseuraa ja tarvittaessa apua koska olin liikuntarajoitteinen.
Olen liikuntarajoitteinen edelleen, enkä siksi pysty osallistumaan lastenhoitoon kuin 50%.
Mutta nyt lähden vammaisavustajan kanssa kauppaan, kun en yksin siellä pysty käymään.
mutta näillä tiedoin sanoisin, että lapset äidille. Ja tapaamisoikeus isälle tietenkin.