Alkaisitko olemaan miehen kanssa, joka
tunnustaa olleensa väkivaltainen edellisessä suhteessaan. Jos yhdessä on vietetty jo vuoden päivät, ja tämmöistä käytöstä ei ole esiintynyt.
Kommentit (7)
En lievältä alkujärkytykseltä osannut kysellä sen tarkemmin, mitä nyt hän spontaanisti itse kertoi.
Ei ole käynyt missään puhumassa. Selvästi kuitenkin osoitti ymmärtävänsä, että oli toiminut väärin.
Tein myös selväksi oman kantani asiaan, eli nollatoleranssi, vaikka kuinka rakastettaisi.
että MITÄ se väkivalta on ollut aikoinaan? Nyrkkiä silmään vai kuristamista vai läppäisyjä vai minkä tasoista?
Mutta etusi (ja jos lapsia mukana vielä enemmän heidän) mukaista on, että mies käsittelisi edellisen suhteen ja sen ongelmat ensin. Varsinkin suhteessa esiintyneen väkivallan. Älä jätä miestä vaan tue häntä ja näytä että välität. Auta häntä hakeutumaan terapiaan selvittelemään väkivaltaisen käytöksensä syyt.
http://www.lyomatonlinja.fi/Sivusto/Tervetuloa.html
jos mies itse ottaa asian esiin ja näyttää ymmärtävän, että teki väärin, se on hyvä merkki. Mutta ei se mikään takuu mistään muutoksesta ole. Sellainen, joka joskus on ollut väkivaltainen saa lopun elämäänsä taistella itsehillintänsä kanssa jokaisssa vaikeassa tilanteessa, joka vastaan tulee. Ei sitä saa olemattomaksi enää. VÄhän kuin alkoholisti on aina alkoholisti. Mutta sitä VOI hallita ja hillitä ja sen kanssa voi elää nii nettä enää ei käyttäydy väkivaltaisesti, jos saa oikeanlaista apua - mut siinäkään mä en usko, että se riittää jos kerran pari käy jonkun vihanhallintakurssin. Niitä täytyy käydä tasaisin välein koko ajan, että pystyy ylläpitämään omaa yritystään ja tietoisuuttaan, ettei huomaamatta luiskahda takaisi nvanhan aggression tielle.
Sä voit tiettyyn pisteeseen asti tukea miestäsi kursseille, terapiaa ja vertaisryhmiin. Mutta siinä pitää itsekin olla varovainen, koska myös se ei-väkivaltainen kumppani luiskahtaa yleensä vähän huomaamattaan ja vähitellen sellaiseen uhrin rooliin, jossa aina vaan kummallisemmat ja kummallisemmat ja agressiivisemmat ja agresiivisemmat jutut tuntuu olevan ok ja normaalia. Taju siitä, mikä on ok, häviää kummaltakin puolisolta vähitellen. Juuri siksi ne naiset eivät lähde ajoissa. Ja sitä ei voi ymmärtää etukäteen, koska nyt vielä sä kuvittelet tietäväsi, missä raja menee.
usko että uskaltaisin alkaa seurustelemaan. Ehkä satunnaisia tapaamisia julkisilla paikoilla kahvin merkeissä tai muuta. En tiedä, aika hankala. Kun ei tiedä taustaa, että onko kuin viilipytty ja sitten kun paineet käy liian koviksi, niin käydään kimppuun ?!
ne vanhat tavat tulevat helposti esiin sitten kun alkuhuuma on ohi, ja joskus tympeäkin arki astuu suhteeseen. Siihen menee hyvinkin yli vuosi, että totuus paljastuu.
Mikä on aikaisemmissa suhteissa johtanut väkivaltaiseen käytökseen ja ketä kohtaan, puolisoa vai? Onko kuinka usein tapahtunut? Onko työstänyt tunteitaan sittemmin jossain vihanhallintakursseilla?