Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työahdistus
15.11.2010 |
Mitä tehdä jos ei pysty menemään töihin? Alkaa mahanpohjassa kaihertaa pelko ja ihmiset ja itse paikka ahdistaa suuresti. Vajaa vuosi kulunut uudessa paikassa, mutta en sopeudu. Kaipaan puheliaita ihmisiä ympärilleni, nykyisessä paikassa kukaan ei sano sanaakaan. Työtehtäväkään ei sitä mitä oletin. Yleensä olen mukisematta sopeutunut, saanut kiitosta työpanoksestani jne. Myt en jaksa enää.
Kommentit (27)
Ellei jokin napsahda ja totaaliuupumus kaada sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas kello 8 tulin "töihin" jossa minulla ei ole työtä. Konttorissa surffaillut jo 2 tuntia.
Kestänyt jo 2 vuotta. En kyllä jaksa enää kauan.
Työkaveri kerää kaikki pinnat vielä työnjohdolta.
Minä taas kello 8 tulin "töihin" jossa minulla ei ole työtä. Konttorissa surffaillut jo 2 tuntia. Kestänyt jo 2 vuotta. En kyllä jaksa enää kauan. Työkaveri kerää kaikki pinnat vielä työnjohdolta.
Itse kärsin sitä enemmän ahdasmielisestä ja kyttäävästä ilmapiiristä. Ettei uskalla mitään sanoa tai kyseenalaistaa.
ap tässä
tuolla ilmapiirillä on aivan äärettömän suuri merkitys. Stressin/kiireen jaksaa paaaaljon paremmin, jos ympärillä on hyvä porukka. Ikävä ilmapiiri/tiukka pomo jne. tappaa taas työmotivaation aika pian. Tsemppiä!
Kunpa voisinkin irtisanoa itseni tästä helvetistä.
Mutta kun on talolaina ja lapset elätettävänä.
Pomoni on narsisti, jonka alaisuudessa on mahdotonta työskennellä sairastumatta itse.
Hammasta purren on jaksettava ottaa haukkuryöpyt vastaan ja hetkenpäästä taas näennäisiä kehuja.
Täältä lähtee kokoajan porukkaa pois. Toiset lääkärin papereilla ja toiset vain repäisten itsensä vaikka tyhjän päälle. Uusia tulee ja menee. Kaikilla sama puristus ja kauheat itsesyytökset kuinka huono ja tyhmä olenkaan. Mutta kun syy ei ole työntekijöissä, vaan firman omistajassa!
Vatsassa suuri musta, kylmä ja kova möykky, kun kokoajan pelkää uutta hetkeä jolloin tulee taas täydeltä laidalta ja itsetunto lyödään kasaan.
Tekisi mieli jo vaikka myydä talo, hoitaa lainat pois ja heittäytyä vaikka työttömäksi. Olisin rahaton, mutta onnellinen. Tuskaisesta olemuksestani kärsii jo lapsetkin. En tiedä mitä tehdä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on juuri tuollainen tilanne töissä tällä hetkellä ja sitä on jatkunut jo melkein vuoden. En tiedä, kuinka kauan jaksan. En pysty keskittymään kunnolla mihinkään töissä saati kotona kun pyörin vaan tässä ahdistuksessa. Oon poissaoleva äiti ja unohtelen tärkeitäkin asioita.
Onko täällä linjoilla ketään tänne aiemmin kirjoittaneita, onko elämäntilanne yhtään helpottanut???
Alue: Aihe vapaa
Edellisissä työpaikoissani koin aivan samanlaisia fiiliksiä kuin sinä, ap.
Nykyisessä työpaikassani olen ollut 6 vuotta, jotenkin jaksanut, vaikken työstäni kauheasti välitäkään. Pakko vaan puurtaa, ei siinä mitään.
Jaksamista.