Tää sattu nyt meidän kohdalle, pojalta hävinnyt n. 100 euroa sen jälkeen

Minä pienempänä tyhjensin kaverin kanssa sen säästöpossua satunnaisesti ja käytiin karkkiostoksilla. Joskus ostettiin mun rahoilla ja joskus ostettiin sen rahoilla. Ei siinä mitään ihmettä ollut muuta kun siinä vaiheessa kun kaverin vanhemmat pitivätten meitä parituntia palaverissa siitä että oltiin tyhjennetty kaverin kanssa sen oma posso. Mun olis pitäny mennä niiden pihaa hoitamaan maksuksi tän kaverin kanssa parin viikon ajan jolla tämä "velka" olisi kuitattu. Itku kurkussa menin kotiin ja selitin äitilleni asian joka sitten soitti ja hoiti homman kotiin. "meilläpäin omia rahoja saa käyttää, meidän poika ei tule teille mitään pihaa siivoamaan". Meni kyllä ystävyys vuodeksi kun en kehdannut/uskaltanut enää heille mennä. Tämä siis 2. luokalla.



Eli suosittelen ottamaan yhteyttä heidän vanhempiinsa ja kertomaan tilanteen. Kyllä hekin ottavat selvää mielellään mitä on käynyt ettei kelleen jää mitään hampaankoloon.

ja kavereilla olisi ollut mahdollisuus ottaa, niin ottaisin yhteyttä heidän vanhempiinsa. MUTTA en suoraan syyttäisi varastamisesta. Sanoisin jotain tyyliin: Meidän XX:n lompakko on joutunut hukkaan, oliskohan YY nähnyt sitä, kun oli meillä leikkimässä? Olisivatkohan lapset laittaneet sen jonnekin muualle, kun ei löydy tavallisesta paikasta? Tai jotain vastaavaa... Koska onhan ihan mahdollista, että ovat vaikka tutkineet lompakkoa ja laittaneet sen takaisin, mutta johonkin muualle.



Ja vaikka näin viatonta selitystä ei löytyisikään, niin toisen lapsen vanhemman on helpompi suhtautua ilman "kasvojen menettämistä". Kyllähän jokainen vanhempi tuosta vetää johtopäätökset ja pitäisi käydä keskustelut oman lapsen kanssa. Kenties se lompakko sitten löytyy ja oli "unohtunut" toisen taskuun... Toki paremmalle tuttavalle puhuisin suorempaan, tuskin meidän ystävyys siitä olisi kiinni ja uskoisin kaikkien tuttujeni haluavan tietää, jos heidän lapsensa ottaisi toisen omaa. Mutta vieraammalle antaisin mahdollisuuden selityksiin, varsinkin kun todisteita ei ole.

sellainenkin aika, että näpistellään ja haetaan jännitystä siten elämään. Kyllä nyt on hyvä ottaa asia selvittelyyn, ettei tuo jää päälle. Varmasti mahdollisten varkaiden omaatuntoa kolkuttaa. Tärkeintä on, että asia hoidetaan kuitenkin ilman raivoa ja huutamista, sillä se saattaa pelottaa voroa jo etukäteen. Jos varkaus on tehty, on syytä selvittää ja pyytää vahinkoa anteeksi (hyvittää), muttei leimata lopullisesti. Uskon, että tämmöinen kokemus riittää mainiosti pitämään näpistelijän kaidalla polulla.

Mä olen varastanut kaverilta ton ikäisenä 20 markkaa. Jäin kiinni ja sen jälkeen en valehtelematta ole ikinä varastanut. Mua ei kukaan syytellyt sen jälkeen kun anteksi pyysin ja rahat korvasin, mutta häpeä oli suuri. Mua hävetti monta vuotta aina kun mä näin kaverin vanhemmat tai sisarukset.

jos ilman todisteita lähdet soittamaan ja syyttämään varkaaksi. Tekisin ensin testi, vaikka 5 e näkyvälle paikalle, samat pojat kylään, annatte tilaisuuden viedä sen ja katsotte miten käy.

mukava kaveri, joka varastelee. Aika kiusallinen juttu. Meiltä lähti ihan halpa lelu, eikä itse älytty, mutta pojan äiti laittoi tekstarin, että vahingossa jäi heidän pojan taskuun ja palautetaan pian.

Vähän ihmettelin, että miten se ei missään vaiheessa huomannut taskussaan isoa leikkiasetta kotimatkallakaan, mutta jälkikäteen kuulin, että ip-kerhossa kun tavaraa katoaa, niin tämän mussukan repusta ne yleensä löytyy. Poika kävi myös yläkerrassamme yksin, vaikka oma poikani oli pihalla leikkimässä. Ajattelin, että haluaa käydä rauhassa vessassa tms., vaikka vessoja on alakerrassakin kaksin kappalein. Ihan tietoisesti taisi sen kiinnostavan lelun hakea.



Ikävä asia, kun sekä poika että äitinsä ovat kivoja, mutta kun kaveri on pari kertaa jälkeenpäin ollut meillä, niin vähän aina jännittää mitä tapahtuu.

että osaisivatkohan heidän pojat auttaa, kun eilen hävisi rahaa teiltä. Ettet esitä asiaa ollenkaan siinä valossa, että kukahan ne otti, vaan voitaisiko pojilta kysyä, että ovatko nähneet leikkiessään xx-näköistä lompakkoa. Pyydät vaan kysäisemään, josko pojat osaisivat auttaa asiassa tms. Ehkä se siitä lähtee selviämään?

Jos heillä on fiksut vanhemmat, he huomannevat lapsensa käytöksestä sitten, tietävätkö asiasta enemmänkin.

Olin kaverini kanssa kolmannella kaverilla kylässä. Yhtäkkiä tämä kolmas huomaa, että häneltä on hävinnyt kympin (mk) seteli jostain hyllyn päältä. Itse en ollut rahaa edes huomannut. Tämä "uhri" nosti asiasta heti metelin, syytti meitä varastamisesta ja vaati palauttamaan rahat. Me vakuutimme syyttömyyttämme ja rahaa etsittiin lattiasta kattoon. Lopulta kaverini kuitenkin sanoi "okei, tässä on" ja kaivoi setelin taskustaan. Olin niin ällistynyt kuin vain olla voi! Ja todellakin meni luottamus tätä varastelijaa kohtaan, vaikka kavereina pysyttiinkin.

että yksi lapsen kaveri varastaa häneltä esim. Pokemon-kortteja ja Bakuganeja. Turhan usein on joku hieno hävinnyt juuri samoihin aikoihin, kun kaveri ollut lähistöllä. Pojan äiti tietenkin sellainen "ei meidän XXX vaan", joten en viitsi edes kysyä enää

Mun veljeltä katosi 10 markkaa joskus vuonna 0 ja 1. Mun vanhemmat syyttää vieläkin siitä veljeni silloista kaveria... Aina muistavat mainita sen, jos siitä "pojasta" (=aikuisia miehiä jo) tulee puhe. Eivät koskaan kyllä ole syyttäneet päin naamaa, koska todisteita ei ole ja toisaalta summa oli aika pieni.



Mutta kun se varas olin minä....:( Noloa. Ainoa kerta, kun olen jotain pöllinyt perheenjäseneltä. Kaupastakaan en ole koskaan vienyt mitään.



En saa vieläkään sanottua sitä. Onneksi nyt ei ole muutamaan vuoteen tullut puhetta siitä ilkeästä varkaasta. Olisi kai pakko pikkuhiljaa avata suu, kun tapahtuneesta on 22 vuotta.

kavereiden vanhemmille. Eihän tarvitse vielä syyttelylinjalle lähteä, vaan ihan asiallisesti ja ystävällisesti selvittää minne satanen on kadonnut.

Poika on myös voinut käyttää pleikkarahansa muuhun, eikä kehtaa sitä tunnustaa. Ei ehkä kauhean esikuvallista, mutta inhimillistä.

Jos säästää johonkin, niin olen samaa mieltä kuin aiempi, kannattaa säilyttää rahoja jossain muualla kuin pöytälaatikossa.

Mutta katso, että poikasi on läsnä ja tietää, että nyt soitat. Jos syyttää kavereitaan suotta, saattaa säikähtää ja kertoa totuuden. Karkit ehtii syödä pihallakin tai joku on voinut kiristää niitä lapseltasi.



Löytyivät rahat tai ei, niin jatkossa kannattanee miettiä tuota säästämisen tapaa. 100 euroa on iso raha säilytettäväksi lompakossa laatikossa. Avatkaa lapselle oma tili pankkiin tai antakoon rahat talteen vanhempien säilytettävksi. Meillä suunnilleen samanikäisillä lapsilla on omissa lompakoissaan max 10 e, loput antavat "äitipankkiin", josta saavat ne nostaa tarpeen mukaan. Omat tilit on tarkoitus avata lähiaikoina, mutta toistaiseksi tämä on toiminut.

ja kysyä suoraan? Minkälaisia kavereita ne ylipäänsä on jotka varastaa rahaa?

ja sanot poikasi kuullen puhelimessa että et halua ketään syyttää kun et tiedä vaikka olis itse vienyt.

Mutta katso, että poikasi on läsnä ja tietää, että nyt soitat. Jos syyttää kavereitaan suotta, saattaa säikähtää ja kertoa totuuden. Karkit ehtii syödä pihallakin tai joku on voinut kiristää niitä lapseltasi.

Löytyivät rahat tai ei, niin jatkossa kannattanee miettiä tuota säästämisen tapaa. 100 euroa on iso raha säilytettäväksi lompakossa laatikossa. Avatkaa lapselle oma tili pankkiin tai antakoon rahat talteen vanhempien säilytettävksi. Meillä suunnilleen samanikäisillä lapsilla on omissa lompakoissaan max 10 e, loput antavat "äitipankkiin", josta saavat ne nostaa tarpeen mukaan. Omat tilit on tarkoitus avata lähiaikoina, mutta toistaiseksi tämä on toiminut.

Meillä on tili pojalla myös pankissa ja jossain vaiheessa noi rahat oli kyllä tarkoitus tilille viedä, mutta se on jäänyt.

Ja yleensä on rahoistaa pitänyt hyvää huolta, on aika tarkka poika.

Tietty pitää varmasti ottaa yhteyttä vanhempiin, mutta jotenkin kauhean noloa, en tiedä oikein miksi?

Mä nyt juttelen vielä pojan kanssa kun se tulee kotiin ja siivotaan ihan kunnolla sen huone, autan siinä ns. suursiivous. Jospa ne sitten vaikka löytyskin, tosin epäilen suuresti.

-ap

meillä kävi niin että lapselta hävisi nintendo ds kerran kun kaveri oli leikkimässä. Se on kuitenkin sen verran iso että sen kyllä löytää jos se jossain lojuu. Arvasin, ettei muuta selitystä ole kuin että kaveri vienyt. Seuraavan kerran kun tämä kaveri tuli kylään ihmettelin suureen ääneen sitä, että mihin se oikein on hävinnyt ja etsikääpä sitä sieltä huoneesta, jos löytyy. Ei löytynyt. Seuraavan kerran kun kaveri tuli kylään niin yllättäen "löysi" sen sängyn alta. Tuli -onneksi- omantunnontuskat... Jätin asian siihen, kun kuitenkin palautti sen, ja enhän sitä mitenkään todistaa voinut. Mutta luottamus meni.

tehkää se siivous heti, ettei asia veny.



Ihmettelen suuresti näitä vastauksia "et voi ottaa yhteyttä ilman todisteita" jne. Totta ihmeessä voi ottaa yhteyttä ja keskustella asiasta. Toki suoraan ei voi syyttää, mutta asiallinen keskustelu on todella paikallaan.



Minä vanhemapana haluaisin ehdottomasti tietää jos jos lasteni ollessa kavereilla kylässä olisi sieltä hävinnyt rahaa - haluaisin tietää, oli lapseni syyllinen tai ei. Ja aivan tasan tarkkaan ottaisin yhteyttä lasteni kavereiden vanhempiin jos kavereiden vierailun aikana meiltä häviäisi jotain.



On silkkaa välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta aikuiselta jättaa asia vain ilman selvitystä. Samalla viestittää myös mahdolliselle varkaalle, ettei varkaudesta tule seuraamuksia jos sen tekee taitavasti. Juuri näin kasvatetaan niitä "mulle heti kaikki tässä nyt" mussukoita, jotka kuvittelevat, etteivät säännöt koske heitä.



Ihmisellä saa olla omassa kodissaan vaikka setelinippu pöydällä eikä se oikeuta toista varastamaan sitä. Toisen omaisuuden kunnioittaminen olisi hyvä opettaa niille mussukoille jo pienestö pitäen. Jos lapsella on rahaa huoneessaan niin sem varastamista ei oikeuteta asenteella "oma vika, mitäs piti huoneessaan".

että jos mun lapsen kaveri varastaisi lapseltani niin kyllä mua huollettaisi rahojen sijaan myös ihan kaveruusasiat. Siis että miten voi enää olla kaveri sellaisen kanssa joka varastaa? Ja niin edelleen.

soitat poikien kavereiden vanhemmille kysy asiaa jotenkin niin ovatko pojat nähneet olisiko oma poikasi kenties laittanut lompakon johon muualle eikä nyt itse sitä muista, tai ostanut jotain eikä itse kehtaa tunnustaa sitä. Selität asian mahd hyvin niin ettet syytä varkaudesta vaan niin ettei rahat nyt vaan ole menneet hukkaan.

Usein käy kuitenkin niin että lapset eivät niin osaa valehdella jos ovat jotakin ottaneet ja voi hyvinkin olla että lompakko onkin laitettu johonkin muualle ja joku kavereista muistaa sen.

että jos mun lapsen kaveri varastaisi lapseltani niin kyllä mua huollettaisi rahojen sijaan myös ihan kaveruusasiat. Siis että miten voi enää olla kaveri sellaisen kanssa joka varastaa? Ja niin edelleen.

ja tottakai mua huolestuttaa kaveriasiat. Kivoja kavereita ne on olleet, on olleet meillä yökylässä ja toisinpäin, tutustuneet jo tarhassa.

Kyllä sitä luottamus varmasti väkistenkin horjuu jonkun verran jos käy ilmi että jompikumpi pojista on ollut asialla.

Mutta toki mä otan iän mukaan ja muutkin seikat, ei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut jos asia hoidetaan fiksusti.

-ap

Meillä lapsen paras kaveri oli näpistellyt kaikenlaista pikkutavaraa pidemmän ajan sisällä. Kun sain tietää asiasta (kun oli vienyt yhden lapseni uuden jutun, joka oli hänelle erityisen tärkeä), käskin lapseni katselemaan ympärilleen kaverin luona. Ja kas kummaa, siellähän se lelu oli, kaveri väitti saaneensa serkultaan.



Otin yhteyttä hänen äitiinsä ja nimenomaan niin, että tiedän, että tuollaista tapahtuu ja ei kyse ole rahallisesta arvosta, vaan siitä, että hän varmaan äitinä haluaa puuttua asiaan heti, ettei näpistelystä tule tapaa.



Ainakin hän suhtautui asiaan hyvin asiallisesti ja halusi itsekin antaa lapselleen opetuksen. Kaveri tuli sitten tuomaan viemänsä jutut ja pyytämään anteeksi - ja tilanne korjaantui. Lapsemme ovat yhä kavereita, eikä mitään ole kadonnut sen jälkeen.



MUTTA. Kyllä vanhemmillakin voi olla hyvin yllättävä asenne, jos heidän lastaan epäillään varkaudesta. Erityisesti ison rahasumman varastaminen voi olla jo todella hyvin kiusallinen asia ja herättää vanhemmassa vastareaktiona aggression.



Silti siitä on sanottava. Ei kannata kiukuta tai syytellä, vaan nätisti kertoa, että "tällaista on tapahtunut ja juuri, kun XX ja YY olivat meillä leikkimässä. En tietenkään ole varma, mitä on tapahtunut, mutta ajattelin, että sinä varmaan XX:n äitinä haluat tietää, mitä on tapahtunut ja jutella lapsesi kanssa."



Aika moni lapsi tuntee vastustamatonta houkutusta toisen omaan, eikä osaa ajatella sitä, mikä on kiinnijäämisen seuraus. Kun houkutus kasvaa yli kotona opitun moraalisäännön, lapsi ottaa sen tavaran. OLENNAISTA on, palkitaanko häntä siitä jättämällä asia sikseen vai joutuuko hän vastuuseen ja oppii kerralla, että moraalisääntö on tehty noudatettavaksi.