Voi helvetti että mä alan olla loppu tuon nukkumaan menon kanssa!

Tuolla meidän ipana nyt ulvoo, isänsä seuranaan. Oli pakko vaihtaa vuoroa kun en jaksanut enää tältä illalta.

katsoa jotain piirrettyä, rauhallista elokuvaa. nalle puhia tms sohvalla peiton alla maaten :P

oli mun viimenen keino kun en ite enää jaksanut yhtään, nykyään nukkuu jo yhden iltasadun jälkeen

Oletteko kokeilleet unimusiikkia? Joka ilta sama cd pyörimään. Meillä kaikki lapset ovat vauvasta saakka kuunnelleet samaa musaa.



Meillä on opeteltu tuollaisesta pois, kesti aikansa, mutta toimii. Mun mielestä lapsi saa pulista ja pölöttää sängyssään "niin kauan kuin tarvis" eli kyllä se sinne sitten nukahtaa. Toiset jotenkin meinaa, että pitäis saman tien olla hiljaa ja paikoillaan. En nyt tarkoita just teitä...



Raskasta tuo on, voimia tähän vaiheeseen, mutta neuvoisin huutamisen kautta opettelemaan siihen, että jää itsekseen sinne. Ihan pimeään en jättäisi, univalo tai ovi raolleen...

Minä laitoin pojan aina uudelleen makuulle ja sanoin vakavalla äänellä, että nyt ei enää nousta, vaan ruvetaan nukkumaan. Tätä sai tehdä välillä montakin kertaa, mutta vähitellen se aina loppui. Se on varmasti jokin vaihe, joka vaan menee aikanaa ohi. Ei meilläkään poika ole aina suostunut yksin nukahtamaan ,vaa istua on pitänyt vieressä. Osaan antaa neuvoksi vaan kärsivällisyyttä. Sitä se vaatii ja varmasti menee teilläkin tuo vaihe pian ohi.

Kyllähän se huutaa, mutta kyllä tuon ikäinen jo tietää, ettei äiti ole mihinkään kadonnut. Saman ikäisenä meillä oli siis unikoulu. Ekana iltana huusi 40min, kävin 5min välein kippaamassa ja toivottamassa hyvät yöt. Tokana iltana huusi 5min ja nukahti itse. Että näin vaikeaa :D

kaikesta höpötyksestä huolimatta. Meillä samanlaisina toistuvat rutiinit - suihku, iltapala, hammaspesu, iltasatu, valot pois ja unilaulu - ovat toimineet. Nuorempi (2-vuotias) saattaa kipittää yöllä kylkeen nukkumaan, mutta yleensä annan jäädä siihen, koska oma uneni häiriintyy vähemmän ja jaksan olla kivempi äiti.

Kyllä se vielä helpottaa..

Minä en kyllä tuon ikäiselle mitään videoo laittaisi! Kyllä kyse on vaan asian oppimisesta ja piste.



Mutta jokainen meistä valitsee tiensä, toiset nukuttaa, toiset ei. Itselläni on muutakin tekemistä iltaisin kuin kökkiä sängyn laidalla, joten meillä on opeteltu huutamisista pois.

:)

ainoastaan lohdutusta, että kyllä se menee ohi.



Meillä sujuu nukkumaanmenot nyt ikää 3,5v. Kuukausi sitten hilluttiin vielä 22.30 aikaan hereillä. Mutta on se raskasta.

samassa paskassa rämmitään! Täällä rääkyy kaksi lasta sohvalla. Ei pysy sänkgyssään, ei riitä voimat enää kantamaan niitä miljoonatta kertaa omiin sänkyihinsä. VITTU!

mutta myötätuntoa lähetän.



Meillä ei ole ollut hetkenkään iltarauhaa sen jälkeen, kun lapsi 1 v 10kk oppi tulemaan pinnasängystä pois. Ja tuli sieltä 5 sekunnin välein pois. Ja siitä on nyt aikaa 7kk. Ei auta samat iltarutiinit, ei yritys jättää päiväunia pois, ei aikaisemmin tai myöhemmin nukkumaan meneminen,lapsen kanssa ei seurustella jne...



Ainoa millä voin lohduttaa on se, että sitten se vasta kauheaa on, kun lapsi ei pysy sängyssä ja juoksee ympäri kämppää. Ja oikein innostuu kaikesta komentamisesta ja estämisestä.



Eilen nukahti vähän yli klo 23. Ja riekkuu tuolla nyt isänsä kanssa parhaillaan.



Kai tämä joskus loppuu. Aikuisten omaa aikaa ole yhtään. Välillä olemme itse ihan poikki ja haluaisimme nukkua aikaisin, mutta ei onnistu.



Ja ei kiitos niitä typeriä vinkkejä samoista iltarutiineista yms., ei niistä ole ap:llekään mitään apua,uskoisin heidänkin kokeilleen jo kaikkea.

samassa paskassa rämmitään!

Juuri sain iltojemme ilon (3 v) unten maille. Hän itse asiassa nukkui pienempänä ihan mukavasti. Vielä alle vuosi sitten nukahti nätisti itsekseen sänkyynsä iltasadun jälkeen. Sitten jonkun flunssan jälkeen repesi tämä riemu. Tokihan sitä sairasta lasta tuli paapottua kun henki ei tahtonut kulkea makuuasennossa. Tyttö sitten oppi että äidin (ja siis nimenomaan äidin, isä ei kelpaa hetkeksikään) pitää maata vieressä unen tuloon asti. Ja se unen tulo kestää ja kestää.

On yritetty lahjoa ja kouluttaa kovemmin. Ei apua. Jos tytön jättää pariksi minuutiksi itsekseen (esim. siirryn sängyn ulkopuolelle) niin hän huutaa heti täysin palkein ja kehittää itselleen niin kovan itkun että oksentaa koko mahansa tyhjäksi. Näin käy joka kerta, viimeeksi tänään.

No ehkä tämä joskus loppuu. Esikoinenkin oli ihan kamala nukutettava (myös tuollainen oksenteleva tapaus) ja nyt koululaisena nukkuu ihanasti itsekseen jo klo 20.

Minä olen laittanut toivoni siihen että päiväkodissa joskus lopettaisivat päikkäreiden nukkumisen. Nykyisin nukkuu 2 t päikkärit, joten tietenkin on aivan pirteä klo 22. Viikonloppuisin ei päikkäreitä nukuta ja tyttö onkin sitten la ja su iltoina unessa jo klo 21.

Miten voi nukkuminen olla näin hermojaraastavaa. (Nyt pitää odotella oksennettujen lakanoiden peseytymistä koneessa.)

Annoin lapsien nukahtaa meidän sänkyyn, koska se tapahtui aina noin 5 minuutissa ja sitten siirrettiin ipanat omiin sänkyihinsä. Nyt kun pienimmäinenkin on jo 5v, kaikki nukkuvat omissa sängyissään.



En jaksanut pilata omia iltojani siihen tappeluun!

Antaisin tuon ikäisen nukahtaa viereen omaan sänkyyni ja ujuttautuisin siitä sitten ylös lapsen nukahdettua tai kantaisin lapsen omaan sänkyyn, jos ei ole herkästi heräilevää tyyppiä. Näin meillä tehtiin, sitten eivät enää nukahtaneet rinnalle. Nyt lapset 4 ja 6 ja nukahtaneet nätisti ilman mitään kommervenkkejä omiin sänkyihinsä jo pitkään, nuorempikin aslle 2-vuotiaasta.

Vaikka paria tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lapselle pieniä vihjeitä siitä, että nyt alkaa uniaika. Siivoukset, puurot jne.



Siinähän hän sitten väsyy jo iltatoimissaan.

mamma-palstalta ja lasten seuraksi.Mikä on tärkeetä..

Juuri sain iltojemme ilon (3 v) unten maille. Hän itse asiassa nukkui pienempänä ihan mukavasti. Vielä alle vuosi sitten nukahti nätisti itsekseen sänkyynsä iltasadun jälkeen. Sitten jonkun flunssan jälkeen repesi tämä riemu. Tokihan sitä sairasta lasta tuli paapottua kun henki ei tahtonut kulkea makuuasennossa. Tyttö sitten oppi että äidin (ja siis nimenomaan äidin, isä ei kelpaa hetkeksikään) pitää maata vieressä unen tuloon asti. Ja se unen tulo kestää ja kestää. On yritetty lahjoa ja kouluttaa kovemmin. Ei apua. Jos tytön jättää pariksi minuutiksi itsekseen (esim. siirryn sängyn ulkopuolelle) niin hän huutaa heti täysin palkein ja kehittää itselleen niin kovan itkun että oksentaa koko mahansa tyhjäksi. Näin käy joka kerta, viimeeksi tänään. No ehkä tämä joskus loppuu. Esikoinenkin oli ihan kamala nukutettava (myös tuollainen oksenteleva tapaus) ja nyt koululaisena nukkuu ihanasti itsekseen jo klo 20. Minä olen laittanut toivoni siihen että päiväkodissa joskus lopettaisivat päikkäreiden nukkumisen. Nykyisin nukkuu 2 t päikkärit, joten tietenkin on aivan pirteä klo 22. Viikonloppuisin ei päikkäreitä nukuta ja tyttö onkin sitten la ja su iltoina unessa jo klo 21. Miten voi nukkuminen olla näin hermojaraastavaa. (Nyt pitää odotella oksennettujen lakanoiden peseytymistä koneessa.)

Meillä esikoinen rupesi iltaisin oksentelemaan 2,5 v iässä. Loppui kuin seinään kun lopetettiin mansikan käyttö iltapuurossa. Oli reppana allergisoitunut mansikalle (vain pähkinöille allerginen ennen sitä) ja se teki kurjan olon joka vaan paheni makuuasennossa ja siksi tuli herkästi huutoa ja oksennus.

Kokeile vaihtaa iltapalaa. Jos vaikka syö kaakaota, mansikkaa, sitruksia jne iltapalalla niin vaihda erilaiseen ja seuraa onko vaikutusta nukkumaanmenoon + tuohon oksenteluun.

Tai vaihdoitteko tuon flunssan aikoihin hammastahnaa, fluoritabletteja tai jotain muuta iltarutiineihin kuuluvaa erilaiseksi. Meillä myös yhdet tietyt fluoritabletit oli sopimattomia vaikka perusversio sopikin niin mintun makuinen ei sopinutkaan.