Ostin pojalle Nintendo Wiin

jonka isänsä oli jo kuukausien ajan luvannut synttärilahjaksi ostaa. Aina kun poika sitä kysyi, ei isälle sopinut, ei ollut hyvää tarjousta tms.



Nyt kun minä sen ostin niin mies on ihmeissään, että miksi, eihän se lapsi muuta teekään kuin pelaa (tietokoneella), ja olisin edes odottanut jouluun. Oli kiva pojankin kuulla, että isällä ei oikeasti ollut edes aikomus lupaustaan toteuttaa.



Ja siitä viisastuneena poika ei nyt anna isänsä pelata ollenkaan. Minulle se sopii, koska jos ei pidä sitä pojalle sopivana niin ei sovi isänkään pelata.