Minkä verran anopin apua on kohteliasta ottaa vastaan?

apu on sinullekin tervetullutta ja kertomasi perusteella ymmärrän, että anoppi mielellään auttaa. Miksi et siis antaisi lapsen ulkoilla hänen kanssaan? Se on arvokasta aikaa sekä mummulle että lapselle. Ja jos mummu mielellään käy, niin anna tulla vaan. Toki ei tarvitse ottaa häntä kyläilemään enempää kuin hyvältä tuntuu. Mutta oma lepohetki tai rauhallinen siivous/kauppareissu lapsen ja mummon ulkoilun aikaan on varmasti kiva juttu. Suurin osa isovanhemmista auttaa mielellään. Anoppisi taitaa olla vähän varovainen ja ujo, mutta nyt kun on päässyt vauhtiin, tekisi mielellään juttuja lapsen kanssa.

Kun kerran ei ole kyse siitä, että vaatisit apua joltain, joka ei sitä ole halukas tai kykenevä antamaan, niin älä mieti turhia!

että en oikeastaan kaipaisi ihan niin paljon apua kuin hän haluaisi antaa. Hän tulisi vaikka joka päivä ja olisi pitkän aikaa, ja minä toisaalta haluaisin välillä tehdä muitakin asioita. Käydä itse siellä puistossa, tai jonkun ystävän luona, tai omilla vanhemmilla.. tai vain olla kotona kahden lapsen kanssa.



Kriittisin vaihe olossani on jotenkin mennyt ohi, enää ei liitokset pauku joka välissä eikä kauppaan käveleminen ole niin ikävää kuin aiemmin. Anoppi saa mielellään tulla sen kerran arkiviikossa ja viikonloppuna nähdään aina joko meillä tai heillä. Hän vain niin kovasti tahtoisi tulla kylään useammin, olenko jotenkin ikävä jos kiellän?



Anopin elämässä taitaa olla aika vähän tekemistä. Aiemmin hänen päivänsä täyttyivät oman äitinsä hoitamisesta, mutta pari vuotta sitten mieheni mummo kuoli. Nyt anoppi varmaan mielellään ottaisi elämäntehtäväkseen lasteni hoidon, mutta niin kuin hänestä pidänkin en tahtoisi häntä meille jokapäiväiseksi vieraaksi. Vaikka haluaisinkin mielelläni antaa sekä hänelle että lapsille mahdollisuuden rikkaisiin ihmissuhteisiin.



ap

Minulla on aivan ihana anoppi. Joka saattaa välillä käydä kolmekin kertaa viikolla lapsia ja minua tervehtimässä kun ollaan kotona. Ymmärrän tunteesi.



Sovi tietty /tietyt päivät kun anoppi tulisi. Ja sovi aika niin että lapsi ei ole päikkäreillä silloin. Ja kerro vaikka suoraan että jos tulisit vaikka 10 aikaan ja kävisit esikoisen kanssa puistossa niin sitten minä menen 12 jälkeen esikoisen kanssa päikkäreille itsekkin...



Ajattele myös sitä että voit lähiaikoina tarvita anopin apua esikoisen hoidossa. Anna hänen nyt opetella valvonnassasi miten haluat esikoista hoidettavan. Voisitko kohta antaa esikoisen välillä pariksi tunniksi anopille hoitoon niin saat itse lepoa ja anoppi lapsiseuraa. Meillä lapset käyvät nykyään tosi mielellään anopilla kyläilemässä ja kaikki nautimme siitä.



Eli mieti miten saat tilanteesta mahdollisimman vaivattoman teidän kannaltanne. Minusta on aivan ihanaa kun anoppi hakee/vien jonkun lapsista mummolaan iltapäiväksi. Minulla on rauhallista kotona, muut lapset saavat enemmän huomiotani ja yksi lapsista saa mummon kokonaan itselleen ja mummo saa olla omassa kodissaan omalla tavallaan lapselapsensa kanssa. Toki joskus kiristää pinnaa kun kotiin tulee ihmeellisesti puettu ja sopimatonta ruokaa (allergioita) syönyt lapsi. Mutta hyödyt voittavat haitat.

hei ap,

sulla tuntuu olevan mukava suhde anopin kanssa. Tuota suhdetta kannattaa vaalia, sitten taas seuraavan tosipaikan tullen voi taas pyytää enemmän.

Mutta, voisithan sanoa että päiväuniaikaan sunkin olotila vaatii lepoa, joten "entäs jos tulisit vaikka ylihuomenna päikkäriajan jälkeen", tai "soitellaanko huomenna mikä olo on". Tai vaikka "meillä on tälle viikolle puistotreffejä ja leikkitreffejä, nähdään sitten viikonloppuna - kivaa!".



Eli ihan hienovaraisesti hallitset itse ajankäyttöäsi, kun kerran anoppi ei ole omilla avaimilla ikkunoista sisään arvostelevaa anoppi -mallia =)

Nyt anoppi varmaan mielellään ottaisi elämäntehtäväkseen lasteni hoidon, mutta niin kuin hänestä pidänkin en tahtoisi häntä meille jokapäiväiseksi vieraaksi. Vaikka haluaisinkin mielelläni antaa sekä hänelle että lapsille mahdollisuuden rikkaisiin ihmissuhteisiin. ap

Minä ratkaisin tilanteen näin että pyydän anoppia leipomaan meille usein (anoppi rakastaa leipomista). Koulutuksen jälkeen anoppi oppi tekemään jopa allergisille sopivat leivonnaiset ja tekeekin nykyään meille kolmen laiset pullat ja monenlaiset piirakat.

Lisäksi anoppi tykkää tehdä käsitöitä. Joten annan lasten rikkinäiset vaatteet hänelle korjattavaksi. Ja annoin oman saumurini ja lasten vaatteiden kaavat sekä kankaita. Ja sitten vinkkaan minkäkokoisia ja minkälaisia vaatteita lapsilta puuttuisi. Anoppi ompelee mielellään lapsenlapsilleen ja saa tehdä sitä silloin kun hänelle se sopii.

Tarkoitus on sanoa että anna anopille asioita joita hän voi tehdä teidän avuksi. Asioita joiden parissa hän voi kokea itsensä hyödylliseksi ja olla onnellinen. Minä nautin valmiista leivonnaisista ja lasten korjatuista/uusista vaatteista. Ja nautin siitä että aoppi tulee aina jos vain pääsee vahtimaan muita lapsia kun käytän yhtä lääkärissä tai käyn itse vaikka hammaslääkärissä. Mutta korostan aina anopille että vain jos hän itse haluaa. Ei mitään pakkoa.

t. nelonen uusiksi

Juuri tuota miten kiva on sitten seuraavan synnyttyä jos anopin ja esikoisen suhde on toimiva ja helppo. Varmaan kohta voisin antaakin lapsen heille kylään, en silti ihan pian juuri tuon arkuuden takia: en jotenkaan osaa ihan luottaa että anoppi osaa toimia lapsen kanssa. Apen kanssa yhdessä he varmasti jo selviäisivät, ainakin jos ei ole päiväuniaika. Mutta muutaman kuukauden sisällä sekin asia voi jo olla ihan toisenlainen.



Juuri tuossa maanantaina anoppi oli neuvola-aikani takia viemässä esikoista ulos ja oli meillä kutakuin 9-11:30. Silloin olin itse jo lähtenyt aamulla neuvolaan ja mies auttoi anopin ja lapsen ulkoilemaan ja oli sanonut minun ehkä haluavan levätä kun lapsi nukkuu (11:30-14). Kun tulin sitten kotiin, sanoi anoppi haikeaan sävyyn lähtevänsä varmaan nyt sitten..niin vai tarvitsisinko häntä jotenkin vielä..



Minä niin mielelläni antaisin hänen tulla, MUTTA kaipaan myös semmoista vapautta mitä ei sitten ole jos hän on täällä. Olen varmaan hänen suhteensa liiankin varovainen, mutta en haluaisi loukata jo valmiiksi vähän arkaa ihmistä. Viime viikolla hän kävi pitkän ajan yhtenä päivänä (liki koko päivän) ja soitti sitten milloin saa tulla uudestaan. Sanoin että ei oikeastaan ole mitään tarvetta tulla, ja hän kuulosti niin pettyneeltä että kutsuin hänet sitten muuten vain kylään. Hän oli sitten innoissaan taas koko päivän meillä..



Pitäisikö minun vain ajatella, että 1kerta arkena ja yksi viikonloppuna riittää. Vai pitäisikö sitten ajatella että aika aikaa kutakin ja hyvät välit ja kaikkea, ja antaa hänen tulla niin usein kuin tahtoo?



ap

oli arka lapsen kanssa ja ei niin halukaskaan.



Nyt sitten et enää tarvi apua ja anoppi vois pysyä pois.



Herra siunaa ja varjele. Mitenhän sitä osaisi miniöitä tulevaisuudessa miellyttää ja passata ja kumarrella ja nuoleskella.

minun on vain vaikea keksiä anopille lasten tähän ikään sopivia juttuja tehtäväksi. Anoppi ei ole ruoanlaittaja eikä käsityöihminen. Nuo kävelyt ja puistot on ainoita mitä olen keksinyt ja nekin ovat vähän hankalia kun hän on itse jotenkin juuri niin arka ja esimerkiksi vähän heikko eikä jaksa kunnolla nostella lasta. Ei kylläkään mitenkään kovin iäkäs (68) eikä huonokuntoinen..



Luulen, että tämä ongelma on täyttä historiaa vuoden päästä. Silloin esikoinen on sen verran isompi jo, että hänet on helpompi antaa hoitoon ja anoppi voi käyttää lasta vaikka jossain lastenkonsertissa tai muussa vastaavassa.



Mutta pistän nystyrät toimimaan ja koitan miettiä jonkun sopivan "tehtävän" hänelle. Meillä on kuitenkin yhteisiä vuosia vielä niin paljon edessä, että olisi ihana saada suhde entistä helpommaksi kummallekin.



ap

oli arka lapsen kanssa ja ei niin halukaskaan.

Nyt sitten et enää tarvi apua ja anoppi vois pysyä pois.

Herra siunaa ja varjele. Mitenhän sitä osaisi miniöitä tulevaisuudessa miellyttää ja passata ja kumarrella ja nuoleskella.

Mielelläni otan apua vastaan ja hänet tänne, mutta en alunperinkään tarkoittanut että hän tulisi niin usein. Eikä mitenkään päin tarvitse kumarrella ja nuoleskella, mutta tahtoisin löytää molemmille sopivan määrän ja tavan toimia.

En tarkoita että hänen pitäisi pysyä kokonaan poissa, vaan että siihen pitäisi löytää joku sopiva määrä.

ap

olenko inhottava tai kohtuuton jos en kutsu innokasta (mutta kieltämättä minulle vähän vaivalloista) anoppia tämän useammin kylään?

Mikä sulla on edes ongelma??

Eli kiva, kun anoppi on hälytysvalmiudessa koko ajan kun SULLE sopii?? Ja kun SINUA väsyttää ja SINUSTA tuntuis kivalle tuupata lapsi anopille?

Joo, tosi kätevää!

Ehkäpä hieman vastavuoroisuutta tähänkin??

Ole iloinen avuliaasta anopistasi! Tiesitkö, että kaikilla sitä ei todellakaan ole??

Ihme narisija, en voi muuta sanoa!

olenko inhottava tai kohtuuton jos en kutsu innokasta (mutta kieltämättä minulle vähän vaivalloista) anoppia tämän useammin kylään?

Mikä sulla on edes ongelma??

Eli kiva, kun anoppi on hälytysvalmiudessa koko ajan kun SULLE sopii?? Ja kun SINUA väsyttää ja SINUSTA tuntuis kivalle tuupata lapsi anopille?

Joo, tosi kätevää!

Ehkäpä hieman vastavuoroisuutta tähänkin??

Ole iloinen avuliaasta anopistasi! Tiesitkö, että kaikilla sitä ei todellakaan ole??

Ihme narisija, en voi muuta sanoa!

Ei mitenkään noin. Anopin ei lainkaan pidä olla hälytysvalmiudessa meidän takia (tai itseasiassa nyt synnytyksen takia vähän täytyy mutta se on eriasia) vaan sovimme aina jonkun päivän viikolle jolloin hän tulee jos hänelle sopii. Ja hänellehän sopisi joka päivä, ja hän vähän pettyy jos ei saakaan kutsua niin usein kuin toivoo. Jos hänelle ei sopisi tulla, sekin olisi ok, sillä minulla on perhettä muutenkin ja saan apua muualtakin. Hän vain mielellään tulee.

Olenkin iloinen anopistani. Vastavuoroisuutta haenkin, siihen sopivaa määrää ja mittaa, meille kaikille.

ap, joka lähtee nyt kauppaan

olenko inhottava tai kohtuuton jos en kutsu innokasta (mutta kieltämättä minulle vähän vaivalloista) anoppia tämän useammin kylään?

Mikä sulla on edes ongelma?? Eli kiva, kun anoppi on hälytysvalmiudessa koko ajan kun SULLE sopii?? Ja kun SINUA väsyttää ja SINUSTA tuntuis kivalle tuupata lapsi anopille? Joo, tosi kätevää! Ehkäpä hieman vastavuoroisuutta tähänkin?? Ole iloinen avuliaasta anopistasi! Tiesitkö, että kaikilla sitä ei todellakaan ole?? Ihme narisija, en voi muuta sanoa!

Ei mitenkään noin. Anopin ei lainkaan pidä olla hälytysvalmiudessa meidän takia (tai itseasiassa nyt synnytyksen takia vähän täytyy mutta se on eriasia) vaan sovimme aina jonkun päivän viikolle jolloin hän tulee jos hänelle sopii. Ja hänellehän sopisi joka päivä, ja hän vähän pettyy jos ei saakaan kutsua niin usein kuin toivoo. Jos hänelle ei sopisi tulla, sekin olisi ok, sillä minulla on perhettä muutenkin ja saan apua muualtakin. Hän vain mielellään tulee. Olenkin iloinen anopistani. Vastavuoroisuutta haenkin, siihen sopivaa määrää ja mittaa, meille kaikille. ap, joka lähtee nyt kauppaan

edes sinun synnytyksesi takia anopin ei todellakaan täydy olla minkäänlaisessa hälytysvalmiudessa, ole kiitollinen jos hän silti niin tekee.

niin ajattelisin tosiaan että aika aikaansa kutakin. Jos anoppi haluaa olla mieluiten joka päivä paikalla, niin en raaskisi kieltää häntä tulemasta kuutena päivänä viikostai. Jos haluaa olla arjessa läsnä, toteaisin itsekseni että vieraat tulee ajallaan, talo elää tavallaan... Eli opettelisin elämään niin että anoppi saa olla ja tulla, eiköhän se aikuinen ihminen pärjää vaikkei sille seuraa pitäisikään jatkuvasti. Tekisin vaikka päiväohjelman ihan itseänikin ajatellen, ja hoitaisin sitten ne asiat siinä järjestyksessä. Kun tulisi päiväuniaika, laittaisin anopille kupin kahvia ja vaikka lehden nenän eteen ja sanoisin että tulen kohta takaisin, käyn laittamassa lapsen nukkumaan, juo sinä rauhassa kahvia. Sitten kun lapsi nukkuu, istuisin hetkeksi vaihtamaan muutaman sanan ja sitten toteaisin että jaha, täytyy tästä lähteä suihkuun nyt kun ehdin ennen kuin lähdetään iltapäivällä puistoon, ja taidan sitten ottaa pienet nokoset. Ota sinä ihan rauhassa lisää kahvia ja ole kuin kotonasi. Tai että lähdetkö avuksi viikkaamaan lakanoita, tai ehtisitkö tyhjentää tiskikoneen. Ja jos tulisi sellainen päivä, jona minulla oikeasti on menoa, sanoisin että hei olipa kiva kun kävit, huomenna meillä onkin sellainen päivä että ei olla juurikaan kotona, joten nähdäänkö sitten viikonloppuna?



Toki se ei olisi minulle ainakaan ihan helppoa koska mieluusti kökötän yksinäni rauhassa kotona, mutta olen läheltä seurannut erästä lapsiperhettä, jossa vanhempien harrastusten vuoksi käy "koko ajan" porukkaa. Harvassa on ne päivät jolloin heillä ei ole yhtään vierasta, useana päivänä voi olla niin että on useampi toisilleen vieras ihminen kerrallaan ja kun yhdet lähtee niin toiset tulee. Anoppi on välillä kylässä milloin ehtii tulla, perheen isän serkku asuu heillä väliaikaisesti, perheen äidin sisar lapsineen pistäytyy ohi mennessään. Itse en ehkä jaksaisi sellaista, mutta siinä perheessä tavallisimmat vieraat osaavat itse laittaa kahvia ja auttaa pöydän siivoamisessa, tuovat ruokaakin välillä tuliaisiksi, ja emäntä osaa myös sanoa että nyt on päiväuniaika ja minunkin täytyy päästä pitkälleni. Iltapala-aikaan ruokitaan kaikki kylässä olevat lapset, omat lapset käytetään pesulla ja pannaan nukkumaan. Vieraat häipyy millon ymmärtävät lähteä, päiväunillekin saa jäädä tai istua lukemassa lehtiä, jos osaa olla hiljaa. Ihan uskomatonta hulinaa minun mielestä, mutta ovat itse tottuneet siihen ja saavat kodin hoidettua siinä sivussa. Toki tuollainen systeemi voi onnistua niinkin että annetaan tarkat ajat milloin vieraat saa tulla ja minä kellonaikoina talo on rauhoitettu. Ne on kaikille samat eikä tarvitse erikseen sopia että tulkaa silloin tai tuolloin ja sitten lähtekää kolmeen mennessä kun tulee nuo toiset kylään...



Johonkin tuollaiseen (joskin paljon pienimuotoisempana kun kävijä on vain yksi hiljainen anoppi :D) pyrkisin, ja koittaisin ainakin väliaikaisesti hyväksyä sen että anoppi nyt on mukana tässä perheessä ja voin ihan hyvin avata kotiani sen verran kuin tätä kestää.

Ei anopin mitenkään täydy olla sen synnytyksen takia hälytysvalmiudessa, mutta siis tarkoitin että se on ainut asia jonka takia hänet yhtäkkiä kutsuisin etukäteen sopimatta paikalle. Ja sekin on asia, johon hän ja appi ovat itse ehdottaneet apuaan, ja johon saisin esimerkiksi siskonikin tai omat vanhempani myös tarvittaessa. Olen siitä(KIN) toki kiitollinen heille, enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä, ainoastaan tarkoitin tuota että muuten kaikista avuista sovitaan hyvissä ajoin etukäteen ja vain synnytyksen alkaessa äkisti soittaisin hänet pikaisesti paikalle.



Kauppamatkalla kävellessä mietin asiaa. Anoppi on mieheni isä ja lasteni famo ja on se varmasti kaikille parasta jos pusken yli tästä epämukavuusalueesta ja totuttaudun itse ja totutan hänet meidän perheen tiiviimmäksi osaksi. Hän haluaa olla lastenlastensa kanssa arjessa läsnä, ja mikäs sen mukavampaa. Omakin isoäitini (isäni äiti) asui meillä kun olin lapsi ja minulla on isoäidistä lämpimiä muistoja (vaikka hän olikin varsin kireä mummo :D).



Vaikka en ole koskaan siis ajatellutkaan estää tätä suhdetta - ainoastaan mietin miten paljon on mukavaa isovanhempien kyläillä - päätin antaa famon käydä useammin. Ehkä voin alkaa keksimällä keksimään itselleni tekemistä joidenkin vierailujen ajaksi, käydä vaikka ystävän kanssa kahvilla tai jotain semmoista. Tuntuu sekin vähän hassulta, mutta ehkä se toimisi.



Soitin siis hänelle tulisiko muuten vain kylään huomenna tai ylihuomenna, ja halusi tulla heti huomenna. Näytän hänelle taas uuden leikkipuiston ja käyn ilman lasta kaupassa niin saa famo olla tytön kanssa kahden.



ap