Mä häpeän itseäni. =/
Olen lihonut parin vuoden aikana paljon, ja nyt peilistä katsoopi minua ällöttävä valas. =( (170 cm, 82 kg) Tiedän mässänneeni liikaa makeaa, tapaturmasta johtuen liikunta on jäänyt käytännössä pois viimeisen puolen vuoden ajaksi. Kauhistuttavaa huomata yht´äkkiä olevansa kamala näky.
Mua oikeasti hävettää liikkua julkisilla paikoilla, erityisesti tuttujen ihmisten näköpiirissä. Juu laihis alkaa nyt mutta mitä siihen asti.. säkkiin pukeutuminen?
Muodoltani olen sen mallinen että vyötärö ei multa häviä, mutta perse ja reidet leviää ja mahamakkaraakin tulee.
Kohtalotovereita?
Nimim. mamma-muhkea
Kommentit (6)
ja jos vielä vyötärö on tallella, niin korosta sitä. Ja sitten vaan laihduttamaan samalla.
kuulla että joku on onnistunut; minulla tuo liikkuminen on nyt tosiaan aika lailla poissuljettu vaihtoehto ennen kuin polvileikkaus on tehty.
Juu täytyy kai koittaa kehdata olla normaalivaatteissa ja olla vaan tarkkana syömisten suhteen.
Olin aiemmin "normaali" 160cm/n.55kg. Laihduin raskauksien jälkeen tosi nopeaan entiseen kuosiin mutta nyt sitten viimeisen lapsen imetyksen jälkeen aloin paisua. Koetan kovasti laihtua mutta nämä elämän ruuhkavuodet ja ikääntymisen myötä hidastuva elimistö eivät kovin paljon tavoitetta tue.
mutta sä et ole mikään kauhea näky eikä kukaan muu ajattele susta noin ilkeästi kuin sinä itse. Mä tiedän vaikka kuinka monta, jotka on isoissa elämänmuutoksissa, kriisissä tai ilman kriisiäkin lihoneet suhteessa samankokoisiksi, enkä mä ole koskaan ajatellut, että heidän pitäisi hävetä itseään. Sitäpaitsi, jos menet minne tahansa, missä on tavallisia ihmisiä, niin et sä edes erotu joukosa. Suomessa on niin paljon tukevia tyyppejä, että sinne samaan porukkaan sä mahdut makkaroines aivan hyvin.
Mut ajattelitko sä sitten, ennen kuin lihoit, että ylipaino on maailmanloppu ja ylipainoisten pitäis hävetä itseään? Jos et, niin ehkä sun ei kannattais olla itsellesi noin ankara. Nimittäin ylipainosta sä pääset eroon, mut jos otat tavaksi olla inhottava itsellesi, niin siitä tavasta on paljon vaikeampi päästää irti ja se vie lopunkin ilon elämästä, oli sitten kuinka upeakroppainen tahansa.
ole koskaan ajatellut että lihavien pitäisi hävetä itseään; olen siis ankara vain itselleni. =/ Täytyy varmasti koittaa muuttaa asennetta, asiaahan sinä kirjoitit.
samanlainen tilanne. yritin laihiksia ja välillä olin syömättä mitään yms. En laihtunu ollenkaan.
Sitten muutettiin ulkomaille. Minulla ei ollut autoa käytössä ja kävelin lasten kaa vähintään 2km päivässä (tosi usein enemmänkin) ja uin JOKA PÄIVÄ. Mutta koska kyseisessä maassa ei ole kaupoissa mitään light-tuotteita eikä vähärasvaisia versioita (paitsi light-cokis) ja herkut ja alkoholi on halpaa, sorruin usein syömään niitä ja join viiniä ruokajuomana. En oikeestaan enää syömisiin kiinnittäny huomiota. Vettä join paljon koska oli niin kuuma.
Kuukausi kului ja yhtäkkiä huomasin että minulla on VYÖTÄRÖ :D ja vaatteet jotka eivät ennen mahtuneet, sopivat nyt! Tämä oli tapahtunut lähes huomaamatta koska käytin löysiä kesävaatteita. Nyt on parempi itsetunto ja hyvä olo.