Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos lapsi ei halua laittaa isänpäiväkorttia isälle, patistatteko vai

Vierailija
10.11.2010 |

kunnioitatte lapsen päätöstä. Kyseessä 10-vuotias poika, jonka isä tapaa lasta pari kertaa vuodessa kun lapsi mummonsa luona. Asuu samassa kaupungissa. Ei maksa elatusmaksuja, yleensä antanut joulu- ja synttärilahjat.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ymmärrän hyvin pojan kannan, jos isä ei osoita kiinnostusta häntä kohtaan tuota enemää. Kunnioita vain lapsesi mielipidettä.

Vierailija
2/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laittaa jos itse haluaa. Jos poika olisi 4-vuotias tms. ehken sitten. Mutta jos mies on tuollainen luuseri, niin en pakottaisi. Sanoisin, että olisihan se mukavaa, mutta en pakottaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän tuo mies ole hänelle mitään; satunnainen tuttavuus.

Vierailija
4/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuonikäisellä lapsella ja tuossa tilanteessa.

Vierailija
5/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

isä vilahtaa lähes viikoittain, mutta tyttö 12 v. ei silti halua isälleen hommata isänpäivälahjaa koska "ei ole juuri kuvioissa". Tapaakin kyllä enemmän poikaa, koska vie tätä harrastuksiin. Sanoin, että kortti riittää hyvin. Katsotaan nyt.

Ap:lle, isänsäpä on tilanteen tuollaiseksi tehnyt, joten kunnioita poikasi päätöstä.

Vierailija
6/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna lapsen päättää. Jos ei halua laittaa niin sitä kannattaa kunnioittaa, toki voi ehdottaa, mutta ei kannata painostaa. Isän velvollisuus olisi pitää lapseensa yhteyttä ja huolehtia hänestä. Siitä syntyy isä-poikasuhde ja lapsen luottamus isään. Tuo ikäinen lapsi on jo monta vuotta tajunnut, että isä ei huolehdi hänestä, miksi hän siis muistaisi poissapysyttelevää isäänsä kortillakaan.



Itse olen avioerolapsi. Isäni tapasi minua harvoin, kerran n. joka toinen vuosi, elatusmaksut tulivat jos tulivat ja perättömiä lupauksia riitti. Jo pienestä kieltäydyin lähtemästä isän mukaan mummolaan kun isän kanssa ei ollut hyvä olla. Äitini kyllä teki kaikkensa (ehkä ihan liikaakin), että isä-lapsisuhde kehittyisi. Kortteja lähetin äidin toivomuksesta, isompana en enää lähettänyt, en vastannut edes harvoin tuleviin puhelinsoittoihin, mutta miksi olisin "tuntemattomalle ihmiselle." Nykyään tuo mies on vauvani ns. "pappa". Saa nähdä, onko yhteydenpito lapsenlapseen yhtään sen parempaa. Lapsen takia en voi kieltääkään jos haluaa käydä joskus katsomassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
10.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaan ihan tavallinen ydinperhe, mutta 3-vuotias ilmoitti juuri kerhosta tullessaan, että antaa kortin äidille, ei isälle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän seitsemän