Onko sinulla ystävää kelle et antaisi lastasi hoitoon? Miksi et?

Yhdelle en antaisi, koska hänellä ei ole oikein realistista käsitystä lapsen kanssa olemisesta ja vahtimisesta. (Taaperoa ei voi esim. jättää pihaan vaikka se lupaisi olla kiltisti jne.) Pärjää ihan ok kun on kylässä ja minä pidän vahtia, mutta ei tulisi mieleenkään jättää ainakaan pieniä lapsia hänen kanssaan kahden.



Yhdellä pariskunnalla on lapsettomuusongelma ja he ovat ottaneet korvikkeeksi koiria ja nämä koirat ovat todella pelottavan mustasukkaisia lapsia kohtaan. Lapsia ei uskalla päästää vierestään pois sekunniksikaan, koska koirat seuraavat muristen ja hampaita näytellen. Parasta (pahinta) on, että kumpikaan koirien omistajista ei tee asialle mitään eikä välitä siitä. Kun mieheni pyysi laittamaan koirat toiseen huoneeseen, he suostuivat pitkin hampain ja kohta taas kävivät päästämässä koirat pois... He tosin tuskin tahtoisivatkaan lapsia kylään, en tiedä ovatko katkeria vai lapsivihamielisiä muuten.



Sitten on vielä yksi, jolla on kyllä oma lapsi, mutta jonka kasvatus on niin erilaista kuin meillä, etten antaisi lapsia sinne. Heillä lapsi mm. käy vanhempien luvalla syömässä kaapista koiranruokaa ja vanhemmista se on ihastuttavaa. Samaten lasta (taapero) ei komenneta vaan häntä pyydetään ja pyydetään ja pyydetään loputtomia, vaikka kyseessä olisi kiire tai vaikka puukoilla leikkiminen. Jos lapsi ei suostu puettavaksi, hänelle annetaan karkkia jne.

Nyt tulee mieleeni yksi kaveri, jolla on 1- ja 3- v lapset. En ole kysynyt, mutta tiedän, että hän ei ikimaailmassa antaisi lapsiaan minulle hoitoon hetkeksikään!

Ja jotenkin vain tiedän, ettei hän antaisi,joten en tarjoudu missään yhteydessä.



Minulla on kotona pienet lapset vielä 7 ja 3 v, hän pitää minua ihan hirveänä äitinä. Hän luulee, ettei meillä ole mitään muuta kuin kuria ja ankaruutta, komentoa ja huutoa. Hän luulee, että olen aggressiivinen (siten että en lyö, mutta käyttäydyn muuten vihaisena ja aggressivisena) tai etten lohduta jos lapsi loukkaa itsensä.

Hänen asenne minua kohtaan ja minun lapsia kohtaan on sellainen, että he eivät saa rakkautta tai hellyyttä kotona minulta.



Tämä on selvinnyt minulle vasta ihan lähiaikoina.



En ole mikään hössöttäjä tai lässyttäjä. Minulla on iso ja kantava ääni. Olen temperamenttinen ja nopeatempinen.

Hän ei osaa erottaa sitä, että nuo eivät ole synonyymeja välinpitämättömyydelle, rakkaudettomuudelle tai liialliselle ankaruudelle.



Esim. 7 v kaatui ja alkoi parkua että polveen sattui. Oli ilta ja säkkipimeää, nostin lapsen ylös ja hiukan puhalitelin polvea ja sanoin, että katsotaan kotona. Koska toisessa kädessä roikkui 3 v ja 7 v on iso, pitkä ja painava, kantaa rokoiton hänet autolle sen kummempia hössöttämättä tai lässyttämättä.



Kaveri tuli perässä valmiina paapomaan lasta ja soitti vielä kotiin perään, että mikä oli vamma polvessa. No, polvessa ei ollut mitään, ja lapsi itki ehkä enemmänkin säikähdyksestä ja pettymyksestä kuin kivusta.



Koska hän pitää minua niin kamalana ihmisenä, ja hän on se hyvä hoivaajaihminen (on kerho-ohjaaja koulutukseltaan), joka lapsiparoilleni jakaa huomiota ja hellyyttä jota äiti ei anna, en anna hänelle lapsia hoitoon. Asennevamman takia.



Hän myös syöttää makeisia ja sipsejä ja herkkuja ja keksejä koko ajan paitsi omilleen, myös minun lapsille, esim.kerran tuli illalla katsomaan lapsiani omiensa kanssa meille noin tunniksi, ja hänellä oli mukana maidoista lähtien omille lapsillee ja paketillinen keksiä.

En saanut omallee 3 v:lle sitten iltapalaa, kun oli syönyt keksejä, joten ipana heräsi klo 4 seuraavana yönä nälkäänsä parkumaan ja päiväänsä aloittamaan. (meillä tämä on tiedossa, kaveri ei tajua).

En vie lastani hoitoon muille, koska en halua hoitaa muiden lapsia. Tein kerran sen virheen, että vein lapseni pariksi tunniksi hoitoon "ystävälle", seurauksena jouduin hoitamaan hänen kakaraansa viikon ajan 9h/päivä. Oli sitä mieltä, että koska minä olen kotiäiti, voin ihan mainiosti hoitaa hänen lastaan ilmaiseksi sen aikaa kun hän palaa töihin eikä ollut vielä saanut päiväkotipaikkaa.



Toisessa kaverissa ei sinänsä ole mitään vikaa hoitajana, mutta hänen lapsensa on ihan kamala kakara. Jos tämä turhautuu tai ei saa mitä haluaa, hän purkaa kiukkunsa puremalla, potkimalla, raapimalla, lyömällä tai repimällä muita lapsia. En yksinkertaisesti halua viedä lastani toisen lapsen nyrkkeilysäkiksi.

pienimmät voisin vielä antaakin mutta isompia en. Ihminen alkaa nalkuttaa jostain pienestä asiasta ja jatkaa sitä puoli tuntia väjintään. Tulis hir muiset riidat lasten kanssa.

emme ole enää kavereita, mutta silloin kun olimme. Häne pyysi aina silloin tällöin, mutta en luottanut häneen.

Isomman, joka tuolloin oli 5-6 v, pystyin jättämään leikkimään vähäksi aikaa, mutta ei mitään varsinaista "hoitoa", siihen ei.



Pienempää 1-2 vuotiasta en jättänyt sinne.



Syynä oli naisen oma lapsi, vähän vanhempi kuin tuo minun kuopukseni, joka oli kuin katujyrä. Isokokoinen ja vahva, mutta kun pieni oli, teki kaikkea ymmärtämättömyyttäänkin. Ei se mitään, mutta kun siihen ei puututtu.

Vei lelut, löi, töni, ajeli mopolla päälle jne. eikä nainen piitannut ollenkaan.



Kaveri vaan Huokaili ja totesi vaan "voi nico, nico sinun kanssasi, olet sinä kyllä melkoinen".

Hän lojui sohvalla kuin mikäkin matami eikä persettään nostanut, huusi toisaalla oleville isommille lapsille tai miehelleen, että nämä vaihtaisi nicolle vaipan tai puhtaan puseron tai mitä nyt tälle

lastani hänen kummitätinsä hoitoon.

Syynä tähän on hänen poikansa, joka tekee mitä tykkää, myöskin lyö ja tönii.



Poika on kyllä ollut meillä hoidossa, ja olen saanut hänet kuriin ja ilman lyömistäkin leikkimään.



Naapurin mummu (yli 80v.) on vauvasta saakka pyytänyt lastani hoitoon, mutta en uskalla hänellekään antaa. Uskon kyllä että pärjäisi, mutta jos tuleekin joku tilanne, eikä pärjääkään.

Koska hänellä ei ole omaa lasta, ei mitään kokemusta lastenhoidosta, vaikka niin luulee. Hän on aanut kasvatusoppinsa telkkarin riiviöt yms. sarjoista ja minusta kun lapset eivät ole koiria.

On toki lapsetonkin ystävä minulla jolle annan mielelläni lapsen hoitoon.

Päättäväisyys ja jämäkkyys, auktoriteetti, johdonmukaisuus, toistaminen, kiitokset, kehut ja hellittelyt.

pyytää yhtään lapsetonta ystävääni lapsenvahdiksi, siksi että kun olin itse lapseton, kammoksuin toisten lasten hoitamista. Koin hirveän rankaksi sen jatkuvan viihdyttämisen ja olisin mieluummin tehnyt ihan mitä tahansa muuta. Koska mä luulen, etten ole ainoa, joka ennen omia lapsia piti lapsia rasittavan impulsiivisina, vaikeasti ennakoitavina, dramaattisina ja tuskastuttavan hitaina pikkuihmisinä, niin en kehtaa edes pyytää kavereitani lapsenvahdiksi.

Minulla on myös kaveri, joka ei kerta kaikkiaan siedä lapsia. Hänelle en antaisi lasta edes hätätilanteessa, en vaikka hän jostain syystä tarjoutuisi hoitajaksi. Siis ihan lapsen turvallisuuden vuoksi, mä en voi mennä vannomaan etteikö hän tekisi lapselle jotain ihan vaan koska menettää hermonsa niin herkästi ja totaalisesti.

impulsiivinen, ailahtelevainen. Uskoisin, ettei itse tunnista itsessään näitä mielialojen ja vauuhdin vaihteluita, vaikka tietääkin diagnoosinsa.

heillä ei ole kokemusta lapsista, koska heillä ei omia ole, eivätkä ole sen kummemmin lapsia aiemmin hoitaneet.



Poikani on joka toinen viikonloppu isällään ja se minusta ihan riittävä syy siihen etten anna lastani enää muualle hoidettavaksi, en koe että tarvitsisin enempää omaa aikaa.



Nyt on ensimmäisen kerran tulossa tilanne jolloin veljeni ja hänen puolisonsa hoitavat poikaani ainakin yön yli. Ja oikeastaan pelottaa se (vaikka veljelläni onkin melkeen samanikäinen tytär) miten he pärjäävät minun haastavan uhmiksen kanssa. Poikani on paljon haastavampi ja hankalempi kuin veljeni tytär.

Esim. jos en pidä tavasta olla lasten kanssa, tuppautuu ja teeskentelee tai on hirvittävän ankara. Tai ei pidä omille lapsille sääntöjä.

ja yökylään. En anna toiselle, koska hän on huonokuntoinen (vanha) ja vähän höperö. Saattaisi esim. unohtaa lieden päälle yöksi tms.



Toiselle taas en anna siksi, että hän huutaa ja karjuu lapsille, jos nämä eivät käyttäydy esimerkillisesti.

pyytää lasta usein hoitoon. En luota häneen. Kauhean utelias ja kävelee aika vaivalloisesti, koska ikää aika paljon. Minulla on useampi lapseton, ihana ystävä jotka ovat auttaneet lapsenhoidossa. Kyllä sen vaan aistii, sellaiset lapsi-ihmiset;)

NYT. En silloin kun vielä imetin (koska eivät osanneet syödä pullosta) enkä silloin kun vierastivat pahasti (koska se olisi ollut kauheaa kaikille osapuolille).

Tai lyhyempään hoitoon kyllä, mutta esim. vlopuksi en.



Syynä alkoholinkäyttönsä. Ei ole missään nimessä alkoholisti tms, mutta aina välillä lähtee viininjuontinsa lapasesta ja meillä on hänen kanssaan eri mielipiteet siitä, mikä määrä alkoholia on normaalia.

Yksi, jolla on omia lapsia, "kasvattaa" niin tarmokkaasti muiden tenavia, etten varmasti anna, vaikka hänellä suorastaan sormet syyhyäisi päästä laittamaan minunkin muruseni ojennukseen :D

Meillä on yksi tuttava tarjoutunut lapsia hoitamaan. Luotan häneen kyllä, mutta en kehtaa vaivata, kysyn mielummin joltain jonka lapsia voin sitten vastavuoroisesti ottaa hoitoon.

On. Yksi kaveri jolla myös omia lapsia. Hänen lapset lyö, ja muutenkin roikkuvat meidän lasten kimpussa ni en mielellään kyllä sinne laittais.

Ja toinen on mieheni sisko ja hänen mies. Ovat olleet pari krt ja laspet valitti jälkeen päin että ne oli koko ajan tietokoneella ja huusi meille. Ei osannu tehdä edes ruokaa. Ovat tarjonneet hoitoapua mutta olen sanonut että eipä tässä ole ollut tarvetta.

En antaisi omalle äidilleni.Hän on ns.kaappi juoppo eli tissuttelee miltei päivittäin muttei ymmärrä eikä myönnä omaa tilaansa.

Tämä ongelma on kuitenkin enemmän mun korvien välissä kuin näissä ihmisissä itsessään. Minusta on hirvittävän noloa joutua pyytämään lastenhoitoapua (no, ylipäänsä mitä tahansa apua), joten en pyydä. Monet ovat tarjoutuneet sanomalla, että "sano vaan jos joskus tarviit apua", mutta sillonkin se pyytäminen jää minun harteilleni. Ainoa, joka mun lapsiani koskaan hoitaa, on anoppi, joka kyläillessään tuumaa jo ovesta astuessaan, että hän sitten hoitaa lapsia tämän illan ja käskee minun ja miehen lähteä vaikka kahville.



Omalle äidilleni en myöskään jättäisi hoitoon vaikka mikä olisi. Hän ei ole edes kaappijuoppo, vaan ihan avoimesti alkoholisti ja aina kännissä.