Lue keskustelun säännöt.
H*lvetti! Menee hermot tuohon mieheen!
08.11.2010 |
En osaa ees ajatella kunnolla kun on niin paha olo. Mies raivosi mulle kun kävin kaupungilla kiertelemässä ja sitten ruokakaupassa. Kuulemma minulle pitäisi riittää se että voin olla ilman lapsia 4 päivää kuukaudessa. Hän itse ei voi olla edes 2 tuntia töitten jälkeen lasten kanssa keskenään, ja tämäkin oli vaan poikkeustapaus. Olin vähän monttu auki hetken kun alko avautumaan että kuinka väsyny on ja ois halunnu nukkua.. voi jumalauta, ite herään 3 kertaa yössä jommankumman lapsen takia, pesen pyykkiä, siivoan ja teen kaikkeni että lapsilla ois hyvä olla, en minäkään ikinä saa nukkua päikkäreitä saati aamulla pitkään (kuten herra haluaa vapaapäivinään nukkua). Sanoin että minä teen kaiken muun tässä perheessä että apu ei olis pahitteeksi ja että haluan joskus käydä jossain ilman lapsia. Mies perusteli sen että ei tee mitään että hän tekee ruuan! Siis mitä.. kyllä minä sen ruuan voin tehdä jos saan siitä vapautuksen kaikista muista kodin askareista!
Sitten riitä meni niin pahaksi että heitin jo että saapi lähteä kävelemään ja hankkia oman asunnon jossa porsastaa niin paljon kuin jaksaa ja kuulemma se olen minä jonka pitää lähteä. :'( En minä tiiä enää mitä tässä tekis tai miten jaksan. Vanha masennuskin tuntuu taas olevan palaamassa.
Miten minä saan tuon miehen ymmärtämään minunkin kantani?
Ja turha sanoa että ite olen ukkoni valinnu. Tiiän sen, mutta tuosta miehestä on tullu ihan eri ihminen kuin mitä oli tavatessamme.
Kommentit (10)
Ei oikein tully yöllä nukuttua kun mietin tätä tilannetta. Saa nähdä mitä miehellä on sanottavaa kun töistä tulee.
Mietin että kuinka hyvin mun mies tuntee oikein minua, kun kysyin sillon yöllä että tiiätkö sinä ees että mitä minä haluan tulevaisuudelta, niin vastas että en tiiä. Ja tämä minusta hyvin kuvastaa sitä millanen tilanne meillä on usean avioliittovuoden jälkeenki.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mihin helvettiin sä tarviit 4 pvä kuukaudessa vapaata? luulis sen nyt oikeasti riittävän =))
Tuntuu että tässä on joku hemmetin vanki.. tai no saattaa olla että vangeillakin on enmmän oikeuksia liikkua kuin mulla..
ap
No miks äiti ei saisi pitää vapaata 4pv kk?Onko se nyt niin vapaata kun kaupungilla käydessään käy perheelleen samalla ruokaa ostamassa?
Työssä vai hoidatko kotia?
Tulee ainakin mieleen ,että tilanne on se,että miehesi käy jossain kuluttavassa teollisuustyössä vai onko hän esim autokuski?
En tiedä miehestäsi mutta ainakin itse olen usein töistä päästyäni ollut jotenkin poikki ja vetämätön.Energialataus kun vain tulee vietyä sinne työmaalle.Itse tosin olen sinkku joten minulla ei ole ongelmia tämän asian kanssa.
Kämppä tosin on voinut olla joskus kuin pommin jäljiltä meikäläisellä.
Kun ei ole ollut akkaa nalkuttamassa ja käskemässä kotitöihin:D
En yhtään väheksy sinua uskon että sinunkin osasi on uuvuttava ja panoksesi on arvokas,harmi,jos miehesi ei sitä ymmärrä arvostaa.Miehesi kai ajattelee,että hän tuo tilipussin taloon ja väsyy jo työmaalla eikä ajattele sen laajemmin.
Tosin jos itsekin käyt kodin ulkopuolella töissä niin osasi on mieheesi nähden jo epäoikeudenmukainen.
No joka tapauksessa sulka hattuusi omasta panoksestasi
Ehkä tarvitsette molemmat pienen loman jonka jälkeen voisitte koittaa keskustella työnjaosta.
Laittakaa lapset johonkin hoitoon ja pitäkää pieni vapaa,jonka jälkeen on akut ladattuna ja hermot levänneinä helpompi molempien keskustella ilman tiuskimista siitä kuinka rankkaa juuri minulla on ollut.
Puhukaa on vanha fraasi ja kuulostaa lattealta mutta totta kuitenkin olosuhteet vain on koetettava järjestää sellaiseksi,että se onnistuu.
Tsemppiä molemmille:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen vanki. Kotoa saan poistua mutta vain lasten kanssa. Käyn kampaajalla kerran kahdessa kuussa ja siitäkin mies puhuu äidilleen että " "nea" oli TAAS vapaalla" ...!!! Käytännössä en saa käydä missään ja tavata kuin ihan lähimpiä sukulaisiani (lasten kanssa ja jomman kumman kotona, ei "kaupungilla") tai seuraa kiukuttelua, äksyilyä, itsesääliä, sukulaisille haukkumista... Minkä tyylisen kohtauksen milloinkin keksii kehittää.
Taitaa saada jotain kiksejä siitä että pitää minut täydellisessä määräysvallassaan?
Lähti ovet paukkuen ja kävimme hyvin henkevän keskustelun siitä että kuinka tyhmä minä olen ja ajattelen vaan omaa napaani. Ja kuinka väsynyt hän on. Menee kuulemma hotelliin yöksi ja hakee huomenna tavarat huomenna ja saan kuulemma pitää lapset. Kuiten kun soitin äsken perään niin on kohta tulossa kotiin.
Itse tosiaan hoidan kotona lapsia. Äitiyslomalla olen vielä pienemmän osalta ja mies on ihan normi duunissa 7-15..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lähtöpuheisiin reagoit helpottuneisuudella.
Kuulostaa pahasti siltä että mies vain pitää sinut vallassaan noilla lähtöuhkailuilla. Ei sen lähtemiset ja paluut ole sinun soitoista tai kaipuusta kiinni vaan puhtaasti siitä miten parhaiten saa sinut polvillesi.
Minun mieheni teki tuota. Ensin itsemurha-uhkailuilla, sitten ero uhkailuilla. Lopetti vasta kun tajusi että Minä selvisin ja kasvoin ja muutuin kaiken sen heikkouden ja henkisen helvetin jälkeen niin vahvaksi etten enää kaivannut häntä elämääni.
Kai miehesi haukku osua omaan nilkkaansa.
mikä tilanne sinulla ap! :( Toki näissä tarinoissa on aina puolensa ja puolensa, joten tasapuolisuuden nimissä olisi kiva kuulla miehesi versio. Ei mulla ole tietysti mitään syytä epäillä että valehtelisit, en sitä tarkoita, vaan että miten miehesi näkee tämän tilanteen. Kerran hänkin pitää noin tiukasti oman päänsä tässä. Miten voi OLLA, ettei hän näe tilanteen vääryyttä?! Olen itsekin seurustellut samanlaisen jästipään kanssa, siinä oli kaksi pikajunaa aina vastakkain... Oma kantani kumottiin aina, hän oli mielestään aina oikeassa, vaikka kuinka yritin järjellä selittää asiaa. Siis puhun aivan päivänselvistä asioista, kuten tämä tuntuu olevan, että jos sitä ulkopuolinen tarkkailisi, niin sokeakin näkisi että olen oikeassa. (Ja vastaavasti; en edes väittänyt että olen aina oikeassa, sen verran oli realiteetit hanskassa, mutta hän ei ikinäkoskaan nähnyt omassa toiminnassaan väärää.)
Tuollainen erolla uhkailu, puolin ja toisin, pitäisi katkaista kyllä. Jokainen kerta, kun se sanotaan ääneen, vie jotain suhteelta. Eikä se lopulta edes merkitse mitään.
Suosittelisin teille parisuhdeterapiaa, sieltä saisitte jotain konkreettista ohjetta miten parantaa suhdetta. Listojen laatimista epäkohdista, omalle kohdalle lankeavista tehtävistä tms.
Toivon sulle kaikkea hyvää, tiedän että tilanteesi on raskas ja toivon että saatte asiat parempaan kuntoon. Tsemppiä, täällä sua ymmärretään! :)